HARMITTAAKO ikääntyminen?

mä olen 52v ja eronnut 2009, uutta miestä en ole edes etsinyt,

surettaa kun nuorena niitä sai hätistellä, nyt eivät edes vilkaise...

45v, selässä nivelrikko ja muutenkin kaikenlaista pientä terveyteen liittyvää vaivaa.

mä olen 52v ja eronnut 2009, uutta miestä en ole edes etsinyt, surettaa kun nuorena niitä sai hätistellä, nyt eivät edes vilkaise...

tulla ja olis voinut vaikka lähteä koska vaan ulkomaillekin. Tein jo nuorena töitä ja tienasin omaa rahaa, mutta jotenkin en tajunnut matkustella ja katsella maailmaa. Nyt sitoo perhe ja on vastuuta.

Itse olin nuorena kovin ujo ja en kehdannut jutella vastakkaista sukupuolta olevan kanssa. Jäi paljon kokematta, kun olin vain kotona ja muut nuoret meni keskenään.

45v, selässä nivelrikko ja muutenkin kaikenlaista pientä terveyteen liittyvää vaivaa.

kun on myöskin jotain pientä kipua nivelissä ja ennen olin ihan terve aina ja hyvinvoiva.

ap.

Nuorilta kyselisin heidän ajatuksia elämästä ja tavoitteita ja suunitelmia.

ei ole kaunista katseltavaa, ei :/



Muuten kun on pieni lapsi itsellä, asia on ihan ok, mutta kun tuo pelikuva ei vastaa sitä ihmistä joka olen :D

mutta pari perinnöllistä vaivaa on tullut nyt haitaksi. Mutta jokaisellahan joku vaiva on.

En haikaile nuoruutta, olen nyt henkisesti tasapainoisempi ja rohkeampi elämään elämää.

Nopeaa kyllä vuodet menevät.

harrastusten parissa mm. vanhat tavarat ja kesällä ajelen kuplavolkkarilla. Nautin kesästä ja odotan sitä todella paljon. Nautin myös lenkkeilystä ja keväisin on mahtavaa kun päivät pitenee ja aurinko paistaa.



Nautin maalla olosta täysin siemauksin. Otan kyllä iloa irti elämästä ja koetan olla harmittelematta.





ap.

Nuorempana oli kaikenlaista kurjaa vääränlaisia miehiä, itsetunnossa ongelmia, alkoholiongelmaa...



Nykyään voin hyvin, olen fyysisesti hyvässä kunnossa, henkisesti tasapainoinen. Ikää on 48 vuotta.

mutta pari perinnöllistä vaivaa on tullut nyt haitaksi. Mutta jokaisellahan joku vaiva on. En haikaile nuoruutta, olen nyt henkisesti tasapainoisempi ja rohkeampi elämään elämää. Nopeaa kyllä vuodet menevät.

nuoruutta. Kyllä tosiaan vanhempanakin pitää nauttia elämästä ja itse olen ajatellut niin, että kun eläkeikä koittaa niin talvet olen etelän lämmössä vaimoni kanssa ja keväät, kesät ja syksyt kotimaassa.

Kuitenkin mietin aina joskus kuinka nopeasti olen tullut 51 vuotiaaksi ja hetki sitten menin naimisiin ja olin 28 v.

mutta miten ihmeessä iho ei enää palaudu kuten ennen? Miten kilot ovat paljon tiukemmassa kuin ennen?

Nuorempana oli kaikenlaista kurjaa vääränlaisia miehiä, itsetunnossa ongelmia, alkoholiongelmaa... Nykyään voin hyvin, olen fyysisesti hyvässä kunnossa, henkisesti tasapainoinen. Ikää on 48 vuotta.

ihan noin vain vai kävitkö terapiassa vai tulitko uskoon?

Olen puolestasi iloinen.

ap.

Nuorempana oli kaikenlaista kurjaa vääränlaisia miehiä, itsetunnossa ongelmia, alkoholiongelmaa... Nykyään voin hyvin, olen fyysisesti hyvässä kunnossa, henkisesti tasapainoinen. Ikää on 48 vuotta.

ihan noin vain vai kävitkö terapiassa vai tulitko uskoon?

Olen puolestasi iloinen.

ap.

Enkä itseasiassa käynyt terapiassa. Vuodet tekivät tehtävänsä, aikoinaan paikan vaihdos, irtiotto tietynlaisista miehistä ja muut asiat saivat aikaan tämän seesteytymisen.

mutta miten ihmeessä iho ei enää palaudu kuten ennen? Miten kilot ovat paljon tiukemmassa kuin ennen?

Itse olin nuorena aina hoikka ja sain syödä kuinka paljon tahansa, mutta nyt on vatsaa hieman ja on vaikea pitää syömistä kurissa. Olen kylä huomannut, että jos pitää itsensä kurissa ja lenkkeilee niin saa itsensä kuntoon, mutta miten ihmeessä pystyisi kontrolloimaan itseään jatkuvasti ja syömän vähempi? Lenkkeily myös tuppaa jäämään väliin vaikka pitäisi lenkkeillä joka päivä.

ap.

65 v.

Nuoruutta tuli hukattua kun olin niin ujo, etten uskaltanut jutella kauheasti vastakkaiselle sukupuolelle.



Nyt taas tuntuu, että elämä alkaa olla pikkuhiljaa ohi. Kaikenlaista pientä vaivaa on tullut, iän myötä.

Vaikka olen alle 30, Kun vanhenen nautin jokaisesta rypystä sillä elämä kulkee eteenpäin ei taaksepäin. Nautin nyt elämästi jotta voin myöhemmin muistaa ilolla. Ihailen eniten äitiänä! Hänestä näkyy että on ihanan elämän elännyt. Ryppyjä on mutta ne ovat pienimmät huolet mitä tässä maailmassa voi olla. Eli jos sinua ei mielytä ulkonäköäsi katso ihan oikeasti tarkkaan sillä minusta olet kaunis. Ole ylpeä itsestäsi sillä moni varmasti haluaisi olla saappaisasi! Iästä huolimatta, terveys on tärkein.

arvioi omaa elämääni sen kautta minkä verran saan miehiltä huomiota enkä elä kuvitelmassa jonka mukaan olisin täysin onnellinen vasta löydettyäni kumppanin. Olen 43-vuotias yksinelävä nainen ja alkanut olla tyytyväinen itseeni tajuttuani että mun oma onnellisuus on tosiaan vain minusta kiinni, enkä tarvitse "pelastajaa". Teen asioita joista pidän, keksin aina jotain uutta ja jännittävää haastetta elämääni, tutustun uusiin ihmisiin, olen aivan riittävän onnellinen! ps. Kaija Koon "Vapaa" on ihana! ;).

lähinnä se kuinka nopeasti se tapahtuu. kun ihan hiukan voisi vauhtia hidastaa... :) minä olen 32-vuotias, ison osan elämästäni olen kamppaillut masennuksen parissa. Nyt voin paremmin, mutta surettaa miten monta vuotta on mennyt "hukkaan" voidessani huonosti. enkä niitä vuosia enää koskaan saa takaisin.

monellakin tapaa. En kaipaa nuoruutta sillä nyt on kaikki paremmin. Olen erinomaisessa kunnossa (tutkittu ja kilpailuissa koeteltu asia, ei mutua), ihannepainossa, seksi on tajunnanräjäyttävää ja työ haastavaa ja hyväpalkkaista. Omasta mielestäni näytän myös paremmalta kuin aikaisemmin. Tulevaisuudessa aion olla entistäkin aktiivisempi.

katson tulevaisuuteen luottavaisesti ja odottaen.

t. 45v