Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
HARMITTAAKO ikääntyminen?
09.02.2011 |
Toivoisin vastauksia kaikenikäisiltä. Itse olen jo 51 vuotias ja harmittaa kun aika on mennyt nopeasti ja muistelen kun olin 20 - 30 välillä. Kauaa aikaa ei ole eläkeikään ja kuinkahan kauan vielä saa elää.
Muuten kyllä elämä on ollut ihan kivaa, mutta olishan täällä vielä mukava olla.
Tuntuuko Sinusta, että aika menee nopeasti?
Kommentit (61)
41/61
|
09.02.2011 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
43-vuotias joka ei vaan nyt jaksa :D
Mutta kun tuntuu, että lähes kaikki muut ikäiseni tietävät jo suurinpiirtein, mitä elämältään haluavat, jopa itseäni nuoremmatkin. Minä se vaan junnaan paikoillani, tietämättä mitä tehdä/haluan, mulla kun ei oikeastaan ole koskaan ollut mitään tulevaisuudenunelmia.No mutta joo, varmasti on ihan samassa jamassa olevia saman ikäisiä, sitä ei vaan meinaa uskoa, kun ei ole koskaan vielä tavannut yhtäkään.
persoonallisuustestien tekemistä ammattilaisella (psykologi). Pyydä että haluat kartoittaa osaamisesi ammattilaisen arvion kautta, suosittelen sitä. Sisäistä tämä: olet NYT nuori. Älä ota siitä paineita vaan ala tehdä suunnitelmia elämällesi. Alati muihin vertaileminen on ehdottomasti se tylsin juttu mitä muistan omasta nuoruudestani, mutta tunne siitä että "kaikki muut, minä en"- oli todellinen, silloin. Lähde vaikka opiskelemaan uutta ammattia jos tunnet että elämä polkee paikoillaan. Moni vaihtaa alaa aikuisenakin. Sulla taitaa olla huono parisuhde? Tekstisi on hiukan alakuloista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
persoonallisuustestien tekemistä ammattilaisella (psykologi). Pyydä että haluat kartoittaa osaamisesi ammattilaisen arvion kautta, suosittelen sitä. Sisäistä tämä: olet NYT nuori. Älä ota siitä paineita vaan ala tehdä suunnitelmia elämällesi. Alati muihin vertaileminen on ehdottomasti se tylsin juttu mitä muistan omasta nuoruudestani, mutta tunne siitä että "kaikki muut, minä en"- oli todellinen, silloin. Lähde vaikka opiskelemaan uutta ammattia jos tunnet että elämä polkee paikoillaan. Moni vaihtaa alaa aikuisenakin. Sulla taitaa olla huono parisuhde? Tekstisi on hiukan alakuloista.
En ole parisuhteessa. Itse asiassa en ole koskaan edes seurustellut. Että sekin vielä... Toisaalta en ole varma, että haluaisinko edes, vaikka yksinäinen tulevaisuuskaan ei kyllä paljon houkuttele. En silti koe olevani kovin alakuloinen, olen vain hirveän epävarma asioista enkä oikein uskalla ottaa sitä ensimmäistä askelta.
Silti pitäisi muistaa ja älytä nauttia jokaisesta elämänvaiheesta.
Ikää nyt 32 v. ja lapsilla 1- ja 3 vuotta. Kunpa olisin tehnyt lapset nuorempana!
olemasta taas 20-30-vuotias. Mitä elämäntuskaa silloin koettiinkaan!
Siis -harmittaako ikääntyminen?
Ei. Olen nyt 56-vuotias ja ihmettelen, miten onnellinen olenkaan. Olen säilynyt pahimmilta rypyiltä, kuntosali on pitänyt minut inhimillisen näköisenä, ja minulla on tavattoman laaja ystävä- ja tuttavaverkosto.
Minusta on aivan samantekevää, mitä muut minusta ajattelevat. Näin ei ollut kun olin 20-30 -vuotias.
Harmittaako minua ikääntyminen? Voi olla, että 10-20-30 vuoden kuluttua minua saattaisi harmittaa nyt elän elämäni onnellisinta ja tyydyttävintä aikaa.
Kelottuu kuin kelohonka. Pystyyn kuollut, ainakin nuorison mielestä. Vaan kelohonkahan on arvokasta tavaraa.
Harmitus on muiden suhtautuminen. Omakin. Kuka tuo vanha mukamas nuori tuolla peilissä.
Onhan tämä elämänkokemus valtava voima. Nähty ja koettu monenlaista, tästä vaan on suunta eteenpäin ja joskus itsensä hyväksyen. Ikää 47 kohta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se harmittaa, että vaikka itse on sisimmältään sama kuin 25-vuotiaana, pitävät nuoret naiset ikäloppuna. Paitsi ne, jotka tuntevat minut paremmin. Sitä ikäänkuin menettää persoonallisuutensa, kun on viisikymppinen, siis nuorempien silmissä. Vähän ulkonäön rupsahtaminen ottaa päähän, iho löystyy eikä läskit lähde.
Ja vaikka en arvota itseäni miesten katseiden perusteella, tuntuu näkymättömäksi muuttuminen joskus aika karulta. Kun tosiaan ennen keräsi katseita mihin vain menikin. Mut tää nyt ei ole kuitenkaan mikään iso juttu elämässä ;)
Osittain kyllä elän elämäni parasta aikaa: avioliittoni on onnellinen, lapsi murrosikäinen (eikä paha sellainen;) ). Voidaan miehen kanssa matkustaa kaksin ja tehdä kaikkea kivaa.
Eläkeikääkin oikeastaan vain odotan, mekin olemme suunnnitelleet viettävämme talvet lämpimässä, kesät Suomessa.
Tervekin olen, tuntuu, että työpaikalla nuoremmilla on paljon enemmän kaikenlaista kremppaa ;) Tosin sairastuminen pelottaa sitä enemmän mitä enemmän vuosia karttuu.
Kyllä, aika on mennyt nopeasti. Harmittaa erityisesti aina, kun katson peiliin.
Ja olisin myös mielelläni jatkanut hedelmällistä ikää. Olisi kiva, jos voisi vielä turvallisesti tulla raskaaksi ilman mitään iän tuomia riskejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
...mulla on kyllä jotenkin niin päin, että flirtti sujuu paremmin nyt vanhempana. Ehkä se johtuu siitä, että olen rennompi? Nuorena olin paljon nätimpi, mutta tuntui, ettei kukaan ollut kiinnostunut. Näinkin se voi mennä.
Olen kiitollinen että saan vielä ikääntyä. Täytän kuukauden kuluttua 50v.Viime kesänä sain ensi veritulpan jalkaan ja sen liuottamisen komplikaationa aivoverenvuodon.Pitkään meni teholla ja sen jälkeenkin vielä vuode potilaana mutta vähitellen pääsin vuoteesta.Alkuun oli pyörätuolia, rollaattoria ja läheisten kainalo.Aikani ei kuitenkaan ollut vielä.Onneksi.Lapseni ovat vasta 12 ja 10v.Nyt olen kuntoutunut niin että olen jo töissä, se tuntuu vielä kovin raskaalta mutta on hyvä olla elämän syrjässä kiinni. Tiedostan luonnollisesti ikääntymiseni aiempaa selvemmin mutta myös sen että aika täyttyy ja silloin ei ole merkitystä mitä jää kesken eikä edes minulla, minun asiani järjestyvät, kovaa on jäljelle jääneillä ja toivon että kaikkien läheisteni kanssa saisin jatkaa yhteistä matkaa vielä pitkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole mikään missikaunis ollut koskaan, mutta jotain kai on ollut kun olen aina herättänyt miehissä huomiota niin, että liimautuvat seuraan.
Pikkuhiljaa olisi jo kiva olla näkymätön täti. Ikää 48v
Ps. eikä ole edes isoja tissejä, mitä katsovat. Olen vain ollut aina jollain tasolla kai kaunis.
Se harmittaa, että vaikka itse on sisimmältään sama kuin 25-vuotiaana, pitävät nuoret naiset ikäloppuna. Paitsi ne, jotka tuntevat minut paremmin. Sitä ikäänkuin menettää persoonallisuutensa, kun on viisikymppinen, siis nuorempien silmissä. Vähän ulkonäön rupsahtaminen ottaa päähän, iho löystyy eikä läskit lähde.
Ja vaikka en arvota itseäni miesten katseiden perusteella, tuntuu näkymättömäksi muuttuminen joskus aika karulta. Kun tosiaan ennen keräsi katseita mihin vain menikin. Mut tää nyt ei ole kuitenkaan mikään iso juttu elämässä ;)
Osittain kyllä elän elämäni parasta aikaa: avioliittoni on onnellinen, lapsi murrosikäinen (eikä paha sellainen;) ). Voidaan miehen kanssa matkustaa kaksin ja tehdä kaikkea kivaa.
Eläkeikääkin oikeastaan vain odotan, mekin olemme suunnnitelleet viettävämme talvet lämpimässä, kesät Suomessa.
Tervekin olen, tuntuu, että työpaikalla nuoremmilla on paljon enemmän kaikenlaista kremppaa ;) Tosin sairastuminen pelottaa sitä enemmän mitä enemmän vuosia karttuu.
Täytän 35 ja tuntuu että elämä oli aikalailla tässä. Suurimman osan haaskasin väärään ihmiseen ja nyt vain ootellaan eläkepäiviä.
Ei tulevaisuudessa ole mitään oikein odotettavissa muuta kun lapset kasvaa ja seurata heidän elämäänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 31v usean lapsen äiti. Paino-ongelmia ei ole 63kg/170cm, mutta mua hirvittää jos vanhempana edelleen tekee mieli makeaa niin miten pääsen kiloista eroon...
kohta 47 täynnä. Olen onnellinen työstäni (jossa olen itsenäinen , varsin paljon vapautta mutta tietty myös vastuuta) ja perheestäni (nuorin lapsi menee kouluun syksyllä).Avioliittoni täyttää syksyllä vasta 7 vuotta (joo, lajissaan ensimmäinen mutta kolmas pitkä miessuhde). Olen etuoikeutettu- noussut köyhästä kodista omalla työlläni ja onnella varsin hyvään asemaan.Olen ymmärtänyt sukuni naisten tarinaa ja olen mielelläni osa tuota vahvojen naisten ketjua jota kaksi tytärtäni jatkaa.Olen fyysisesti aika terve ja herännyt pitämään huolta kunnostani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 31v usean lapsen äiti. Paino-ongelmia ei ole 63kg/170cm, mutta mua hirvittää jos vanhempana edelleen tekee mieli makeaa niin miten pääsen kiloista eroon...
Jos et ole lihomiseen taipuvainen, kuten et näy olevan, et tule lihomaan vanhempanakaan.
T. parikymmentä vuotta vanhempi herkkuperse, joka nauttii edelleen suklaansa ja paino ei ole noussut sitten nuoruuden aikojen.
Jos normaalisti liikun niin en lihoa.
Tosin joskus on ollut aikoja jolloin liikkunut vähemmän niin silloin on saattanut tulla kiloja.
Kun taas laittaa elämän kuntoon niin palautuu.
Olen 31v usean lapsen äiti. Paino-ongelmia ei ole 63kg/170cm, mutta mua hirvittää jos vanhempana edelleen tekee mieli makeaa niin miten pääsen kiloista eroon...
Jos et ole lihomiseen taipuvainen, kuten et näy olevan, et tule lihomaan vanhempanakaan. T. parikymmentä vuotta vanhempi herkkuperse, joka nauttii edelleen suklaansa ja paino ei ole noussut sitten nuoruuden aikojen.
Nyt 44v tuntuu, että elämäni on ohi. En keksi enää mitään muuta tehtävää kuin kasvattaa lapseni aikuisiksi, mitä jo kohta ovatkin.
Seksi ei enää kiinnosta, miehet ei sytytä, mikään ei huvita. Elämäni parasta aikaa oli vuodet 18-35.
Yritän olla masentumatta mutta kyllä mua masentaa. Melkein toivon, etten elä ainakaan yhtä vanhakaksi kuin isoäitini (94v) sillä en keksi mitään järkevää saati hauskaa tekemistä loppuelämälleni.
Nyt kaikki ruikuttajat: ryhdistäytykää ja menkää vaikka ensin lenkille. Ulkona on kaunis auringonpaiste.
Olen 42 v. kolmen lapsen äiti, pieniä vielä ovat. Olen saanut olla terveenä ja uskoisin, että kun ei tähän asti ole ollut mitään, niin kaikki krempat ei pamahda kerralla päälle. Ikää on jo sen verran että toiset eivät pidä tytönhupakkona.
Ikääntymisen harmittelu on minusta tavallaan aika turhaa, sille kun ei mitään voi niin sen harmitteluun käytetyn energian voi ihan hyvin käyttää johonkin tähdellisempäänkin :)
Ihanaa päivää, siskot!
kyllä välillä ajatteluttaa. Olen suhtkoht terve ja nuorekas myös mieleltäni. Eniten iässäni harmittaa, kun lapsenlapset ovat vielä pieniä, niin en varmaan ennätä näkemään heitä aikuisena.
Oma äitini on saanut minut nuorena (on nyt 85) ja nauttii täysin siemauksin lapsenlapsistaan ja heidän lapsistaan. No päivä kerrallaan.
Alue: Aihe vapaa