Oliko sinun lapsuudenperheelläsi tapoja, joita muut ovat ihmetelleet?

Me ei koskaan syöty tai haettu ruokaa mäkkäristä tai hesestä.

Siivouspäivä joka lauantai. Se nyt ainakin tulee mieleen perheen tapana/tottumuksena, jota joskus ihmiset kummastelivat. Lauantai alkoi aina siivouksella. Imuroitiin, pyyhittiin pölyt, pestiin vessaa tai kylpyhuonetta, järjestettiin tavarat paikoilleen. Kun oli siistiä, me lapset saatiin viikkorahat ja käytiin ostamassa alakerrasta karkkia. Asuttiin kerrostalossa, jossa alimmassa kerroksessa oli pieni ruokakauppa.

Meidän perheellä oli auto, jota ei käytetty oikeastaan koskaan 70-luvun lopussa. Se oli vähän kuin koriste pihamaalla. Kaupassa käytiin kävellen, samoin kirjastossa. Mitään harrastusta ei saanut olla, johon aikuiset olisivat joutuneet kuljettamaan. 80-luvun puolivälissä kävin 3 kertaa ratsutallilla. Se tyssäsi siihen kun isä sanoi, että hän ei ala joka viikko sinne autolla kuljetella. Kesäleireille vietiin lapsia ja haettiin, mutta ei muualle. Joskus minun ystäväni kysyi, ettekö te koskaan käytä teidän autoa. Ei käytetty, koska isä yritti pitää mittarilukeman mahdollisimman pienenä. Hänen mielestään auton arvo laskee, kun siihen tulee ajokilometrejä. 

Ne että meille sai tulla käymään milloin vain halusi ja jäädä pitkäksikin aikaa jos vain halusi, ei ollut mitään yhteisiä aterioita perheenä vaan kukin otti jotain kaapista kun tuli nälkä, sain valvoa jo lapsena koko yön lukemassa jos halusin.

Aina kun yksi lapsi sai lahjoja kun hänellä oli synttärit tai nimpparit, myös kaksi muuta saivat pienet karkkipussit tai suklaapatukat. Ettei tule paha mieli kun vaan yksi saa lahjoja. :D

Meillä oli erikoinen tapa, joka ei lapsista ollut lähtöisin. Asuttiin rivarissa kun olin 5-10-vuotias. Seinänaapurussa asui yksin elämää nähnyt nainen, jolla oli minua pari vuotta vanhempi huostaanotettu poika. Se poika oli säännöllisesti äitinsä luona joka toisen viikonlopun. Ei sitä kertaa, etteikö äiti olisi leiponut pullaa, pataleipää, juväsämpylöitä tai jotain muuta ja hän laittoi meidät tytöt viemään leivonnaisia naapurin ovelle. Ihan joka kerta kun se poika oli siellä. En tiedä, mikä juttu siinä oli, että lasten piti viedä. En tiedä, ajattelitko äitini, että se nainen on niin köyhä, ettei pysty ruokkimaan poikaa vai oliko siinä jokin osoitus pojalle, että kiva kun olet täällä naapurustossa. Muutamia kertoja joku minun tai siskon kavereista sattui olemaan kylässä, kun meidän piti lähteä viemään leivonnaisia tai leipää. Heitä se kummastutti, että miksi ihmeessä te viette naapurille syömistä, enkä minä ainakaan osannut selittää.

Isä otti aina alastomana aurinkoa pihalla. Kesäisin yritin pitää kaverit kaukana meiltä

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli erikoinen tapa, joka ei lapsista ollut lähtöisin. Asuttiin rivarissa kun olin 5-10-vuotias. Seinänaapurussa asui yksin elämää nähnyt nainen, jolla oli minua pari vuotta vanhempi huostaanotettu poika. Se poika oli säännöllisesti äitinsä luona joka toisen viikonlopun. Ei sitä kertaa, etteikö äiti olisi leiponut pullaa, pataleipää, juväsämpylöitä tai jotain muuta ja hän laittoi meidät tytöt viemään leivonnaisia naapurin ovelle. Ihan joka kerta kun se poika oli siellä. En tiedä, mikä juttu siinä oli, että lasten piti viedä. En tiedä, ajattelitko äitini, että se nainen on niin köyhä, ettei pysty ruokkimaan poikaa vai oliko siinä jokin osoitus pojalle, että kiva kun olet täällä naapurustossa. Muutamia kertoja joku minun tai siskon kavereista sattui olemaan kylässä, kun meidän piti lähteä viemään leivonnaisia tai leipää. Heitä se kummastutti, että miksi ihmeessä te viette naapurille syömistä, enkä minä ainakaan osannut s

Sinulla on ollut ihana äiti <3

Ei ole erikoinen tapa, mutta muut ovat ihmetelleet. Nukuttiin kesäisin vanhassa hevostenkuljetusvaunussa. Meillä oli hevosia, mutta ne oli osaomistuksessa ja elivät vaarin tallissa. Ei mitään poneja vaan ravihevosia, joita vaari treenasi. Kun vanha kuljetusvaunu jäi turhaksi, se tuli meidän takapihalle. Hyötyjä: kaste ei päässyt maasta nousemaan kuten usein teltassa. Jos tuli yöllä sade, vaunussa säilyi kuivana. Meillä oli patjat ja makuupussit ja ihan mukava oli nukkua raittiissa ilmassa. Maalasin kukkia vaunun sisäseiniin eikä tuntunut niin eläinvaunulta.

Miten ap oikein pärjäsit jos aamupäivän koululounaan jälkeen söit seuraavan kerran vasta klo 19? Tuohan on todella pitkä paastoaika kasvavalle ja liikkuvalle lapselle. 

Vierailija kirjoitti:

Miten ap oikein pärjäsit jos aamupäivän koululounaan jälkeen söit seuraavan kerran vasta klo 19? Tuohan on todella pitkä paastoaika kasvavalle ja liikkuvalle lapselle. 

Hyvin olen pärjännyt. Ihmisen elimistö tottuu tiettyyn ruokarytmiin. Olen viimeisen kerran syönyt säännöllisesti välipalaa päiväkodissa.

Söin kouluikäisenä kunnon aamiaisen, meillä keitettiin iso kattilallinen puuroa. Yleensä oli kaurapuuro tai 4 viljan puuro voisilmällä, mutta toisinaan mannapuuroa, johon laitoin ison mansikkahillosilmän. Kananmuniakin oli usein, joko keitettynä tai paistettuna. Puurolla ja munalla jaksaa hyvin. Itse asiassa nyt olen juuri syömässä ihan samanlaista aamiaista. Siihen on tottunut, että aamulla syö kunnolla. Menen töihin iltavuoroon.

Koulussa oli ruokailu joko klo 11.15 tai 12.15 (vanhemmilla oppilailla myöhempi aika). Ei siihen aikaan ainakaan meidän koululla syöty kymmeneltä, kuten nykyisin monessa koulussa tapana. Söin aina kunnon annoksen koulussa. Koska kävin kuvataidekoulua pari kertaa viikossa monta vuotta, kävelin sinne usein koulusta suoraan odottamaan. En muista, että koskaan olisin tuntenut nälkää. Kotona kyllä illalla oli nälkä. Jos ruokaa odotellessa tuli liian kova nälkä, söin vaikka porkkanan. Äiti oli perusteellinen ruuan laittaja. Silakkalaatikko esimerkiksi ei hetkessä valmistu ja siksi se päivällinen monesti venyikin seitsemään. Ei siinä ehdi iltapalaa enää syömään. Toisaalta meillä ei ollutkaan koskaan kaapissa mitään välipalajuttuja, joita näin koulukavereiden luona. Vanhemmat ei sellaisista välittäneet. 

 

-ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten ap oikein pärjäsit jos aamupäivän koululounaan jälkeen söit seuraavan kerran vasta klo 19? Tuohan on todella pitkä paastoaika kasvavalle ja liikkuvalle lapselle. 

Hyvin olen pärjännyt. Ihmisen elimistö tottuu tiettyyn ruokarytmiin. Olen viimeisen kerran syönyt säännöllisesti välipalaa päiväkodissa.

Söin kouluikäisenä kunnon aamiaisen, meillä keitettiin iso kattilallinen puuroa. Yleensä oli kaurapuuro tai 4 viljan puuro voisilmällä, mutta toisinaan mannapuuroa, johon laitoin ison mansikkahillosilmän. Kananmuniakin oli usein, joko keitettynä tai paistettuna. Puurolla ja munalla jaksaa hyvin. Itse asiassa nyt olen juuri syömässä ihan samanlaista aamiaista. Siihen on tottunut, että aamulla syö kunnolla. Menen töihin iltavuoroon.

Koulussa oli ruokailu joko klo 11.15 tai 12.15 (vanhemmilla oppilailla myöhempi aika). Ei siihen aikaan ainakaan meidän

Olethan sinä siis syönyt välipaloja tarpeen mukaan, jos olet syönyt porkkanaa kun nälkä on kasvanut liian isoksi.

Kuulostaa kyllä surkealta arjenhallinnalta, että jotain suuritöistä ruokaa aletaan valmistaa lapsiperheessä alusta asti vasta viideltä.

Oltiin kylmiä ja etäisiä toisillemme, välit katkaistiin viimeistään kun lapset aikuistuivat. Osa sisaruksistani annettiin huostaan jo aiemmin. Nyt olemme koko lapsilauma aikuisia mutta emme edes tunne toisiamme emmekä tapaa lainkaan. Olen nähnyt osan sisaruksistani ja vanhempani viimeksi yli 20 vuotta sitten. Tätä joutuu säännöllisesti selittelemään ulkopuolisille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten ap oikein pärjäsit jos aamupäivän koululounaan jälkeen söit seuraavan kerran vasta klo 19? Tuohan on todella pitkä paastoaika kasvavalle ja liikkuvalle lapselle. 

Hyvin olen pärjännyt. Ihmisen elimistö tottuu tiettyyn ruokarytmiin. Olen viimeisen kerran syönyt säännöllisesti välipalaa päiväkodissa.

Söin kouluikäisenä kunnon aamiaisen, meillä keitettiin iso kattilallinen puuroa. Yleensä oli kaurapuuro tai 4 viljan puuro voisilmällä, mutta toisinaan mannapuuroa, johon laitoin ison mansikkahillosilmän. Kananmuniakin oli usein, joko keitettynä tai paistettuna. Puurolla ja munalla jaksaa hyvin. Itse asiassa nyt olen juuri syömässä ihan samanlaista aamiaista. Siihen on tottunut, että aamulla syö kunnolla. Menen töihin iltavuoroon.

Koulussa oli ruokailu joko klo 11.15 tai 12.15 (vanhemmilla oppilailla

Jatkan vielä, että ulkomaan matkoilla olen huomannut monessa maassa samaa syömisrytmiä kuin meillä oli. Espanjassa perheet syövät klo 19-20 yhdessä. Ei niilläkään mitään välipaloja siellä mussuteta. Minä en edelleenkään syö välipalaa. Syön aamiaisen, lounaan ja päivällisen edelleen. Yhtään reikää ei ole hampaissa. Töissä voin juoda mukillisen kahvia seuran vuoksi ylimääräistä. Minulla ei ole omia lapsia, joten en tiedä, kuinka omat lapset haluaisivat jotain muroja tai jukurtteja tai muita sokeriherkkuja.

-ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten ap oikein pärjäsit jos aamupäivän koululounaan jälkeen söit seuraavan kerran vasta klo 19? Tuohan on todella pitkä paastoaika kasvavalle ja liikkuvalle lapselle. 

Hyvin olen pärjännyt. Ihmisen elimistö tottuu tiettyyn ruokarytmiin. Olen viimeisen kerran syönyt säännöllisesti välipalaa päiväkodissa.

Söin kouluikäisenä kunnon aamiaisen, meillä keitettiin iso kattilallinen puuroa. Yleensä oli kaurapuuro tai 4 viljan puuro voisilmällä, mutta toisinaan mannapuuroa, johon laitoin ison mansikkahillosilmän. Kananmuniakin oli usein, joko keitettynä tai paistettuna. Puurolla ja munalla jaksaa hyvin. Itse asiassa nyt olen juuri syömässä ihan samanlaista aamiaista. Siihen on tottunut, että aamulla syö kunnolla. Menen töihin iltavuoroon.

Koulussa oli ruokailu joko klo 11.15 tai 12.15 (vanhemmilla oppilailla myöhempi aika). Ei siihen aikaan ainakaan meidän

Ei tuo kyllä toimi jos koululainen esim. urheilee iltapäivällä. 8 tunnissa verensokerikin laskee tosi alas. Toki eri ihmisillä aineenvaihdunta vaihtelee. Mutta ei missään nimessä suositeltavaa että kasvuikäinen ei syö mitään välillä 11-9.

Ja tuo puuro nyt varmaan oli kaikkein yleisin aamupala kaikissa lapsiperheissä 80-luvulla. Itsekin söin aina puuroa. 

Häh, onko ap:n kuvauksessa tosiaan jotain outoa? Meillä oli ihan täsmälleen samat tavat enkä ole ikinä kuullut ihmettelyä tai itse ihmetellyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten ap oikein pärjäsit jos aamupäivän koululounaan jälkeen söit seuraavan kerran vasta klo 19? Tuohan on todella pitkä paastoaika kasvavalle ja liikkuvalle lapselle. 

Hyvin olen pärjännyt. Ihmisen elimistö tottuu tiettyyn ruokarytmiin. Olen viimeisen kerran syönyt säännöllisesti välipalaa päiväkodissa.

Söin kouluikäisenä kunnon aamiaisen, meillä keitettiin iso kattilallinen puuroa. Yleensä oli kaurapuuro tai 4 viljan puuro voisilmällä, mutta toisinaan mannapuuroa, johon laitoin ison mansikkahillosilmän. Kananmuniakin oli usein, joko keitettynä tai paistettuna. Puurolla ja munalla jaksaa hyvin. Itse asiassa nyt olen juuri syömässä ihan samanlaista aamiaista. Siihen on tottunut, että aamulla syö kunnolla. Menen töihin iltavuoroon.

Koulussa oli ruoka

Sulla on vähän outo käsitys muiden ihmisten ruokatavoista, jos kuvittelet kaikkien "mussuttavan" hirveästi jotain välipaloja. Perinteisin ruokarytmi Suomessa taitaa olla aamiainen, lounas, päivällinen ja iltapala. Kasvavat lapset varmaan tarvitsevat välissä jonkun välipalan, kuten voileivän, mutta harva aikuinen käsittääkseni syö mitään välipaloja. Itse syön arkena 3 ja viikonloppuisin 2 kertaa päivässä.

Vierailija kirjoitti:

Me ei koskaan syöty tai haettu ruokaa mäkkäristä tai hesestä.

 

Mikä vuosikymmen? Harvinaista tuo oli vielä ysärilläkin. 2000-luvun lapsiperheissä vasta yleistyi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten ap oikein pärjäsit jos aamupäivän koululounaan jälkeen söit seuraavan kerran vasta klo 19? Tuohan on todella pitkä paastoaika kasvavalle ja liikkuvalle lapselle. 

Toisaalta meillä ei ollutkaan koskaan kaapissa mitään välipalajuttuja, joita näin koulukavereiden luona. Vanhemmat ei sellaisista välittäneet. 

Eikö teille ostettu edes leipää? Se nyt kai on tyypillisin välipala. Ei minunkaan kotona mitään jugurtteja ollut mutta leipää oli aina. Sitä sai lapset vapaasti ottaa 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten ap oikein pärjäsit jos aamupäivän koululounaan jälkeen söit seuraavan kerran vasta klo 19? Tuohan on todella pitkä paastoaika kasvavalle ja liikkuvalle lapselle. 

Hyvin olen pärjännyt. Ihmisen elimistö tottuu tiettyyn ruokarytmiin. Olen viimeisen kerran syönyt säännöllisesti välipalaa päiväkodissa.

Söin kouluikäisenä kunnon aamiaisen, meillä keitettiin iso kattilallinen puuroa. Yleensä oli kaurapuuro tai 4 viljan puuro voisilmällä, mutta toisinaan mannapuuroa, johon laitoin ison mansikkahillosilmän. Kananmuniakin oli usein, joko keitettynä tai paistettuna. Puurolla ja munalla jaksaa hyvin. Itse asiassa nyt olen juuri syömässä ihan samanlaista aamiaista. Siihen on tottunut, että aamulla syö kunnolla. Menen töihin iltavuoroon.

Koulussa oli ruokailu joko klo 11.15 tai 12.15 (vanhemmilla oppilailla

Samaa ihmettelin. Miksi aloittaa ruuanvalmistus vasta klo 17? Miksei valmistella esim. se silakkalaatikko jo edellisenä iltana?