Oliko teillä lapsuudessa kroonisesti valehtelevia kavereita? Parhaimmat tarinat tänne!

Mulla oli yksi, ihan oudoista jutuista valehteli ja selkeästi keksi tarinoita. Hän tiesi myös pari minun serkkua ja yhden loman aikana sanoi että oli nähnyt heidät meidän kyläkaupassa. Tiesin for the fact että eivät olleet silloin koko paikkakunnalla ja kaveri vaan selitti että joo sitä ja tätä kun ne näin. 

Yksi tyttö valehteli koko ajan että hänen isänsä on joku merikapteeni, jolla on hirveästi rahaa ja tulee tuota pikaa maihin ja ostaa sitten tytölle kaikkea kivaa. Tosiasiassa hän oli ihan täydestä alkkisperheestä, isästä ei kyllä ollut mitään tietoa, mutta rahoja ei koskaan peruskoulun aikaan vaatetuksesta ja olosuhteista päätellen kuulunut. Sinne hävisi amikseen hänkin, mitä lie lopulta raukalle käynyt. Joskus olen ajatellut, että hän ehkä halusi itsekin uskoa tuohon satuunsa. Kai se elämä oli helpompi kestää kun oli joku kuvitelma.