Miksi jotkut ihmiset juoruilevat ja puhuvat pahaa selän takana?

Ehkäpä ovat kotoaan saaneet sellaisen mallin. Uskovat, että kaikki muutkin tekevät niin ja ettei kukaan ole aidosti hyväntahtoinen, ja että kaikki hymyt ja kehut ovat kettuilua. Raskasta elämää. Joillekin pahantahtoinen juoruaminen on myös ainoa sosiaalisen kanssakäymisen muoto jonka he osaavat.

Vierailija kirjoitti:

Ehkäpä ovat kotoaan saaneet sellaisen mallin. Uskovat, että kaikki muutkin tekevät niin ja ettei kukaan ole aidosti hyväntahtoinen, ja että kaikki hymyt ja kehut ovat kettuilua. Raskasta elämää. Joillekin pahantahtoinen juoruaminen on myös ainoa sosiaalisen kanssakäymisen muoto jonka he osaavat.

Totta. Minä tunsin pahantahtoisen juoruilijan joka oli sitä mieltä että kaikkihan sitä tekevät.

Paljon enemmän puhutaan hyvää. Usko pois. Kivojen tyyppien juttuja muistellaan porukalla.

Uteliaisuus, rajattomuus, alhainen älykkyys (ei osata keskustella laajemmista asioista, vaan ollaan kiinnostuneita vain ihmisistä ja ihmissuhteista).

Äidissäni on paljon tuota vikaa. ihan sietämätön piirre kun arvaan että puhuu myös minusta pahaa. 

Olen luopunut jo ajat sitten hänen muuttamisestaan, mutta se ikävä tosiasia on että tuollaista vanhempaa on vaikea ikävöidä hänen kuoltuaan. Mietin tätä asiaa aika useinkin. Siis ihan samaa kuin aloittaja. Tiedän kyllä jotain syitä mutta kaikkea se ei silti selitä. Nämä kuvittelevat myös että heille ollaan suurestikin kateellisia. MIstä?

Hyödyntäkää vihollisen virhearviot. Lietsokaa ja ohjatkaa heidän keskustelunsa väärille urille. Tällöin he eivät todennäköisesti tiedä mitä olette tosiasiallisesti tekemässä.

No jaa. Kokemuksesta kyllä totean, ettei mikään sanomani taida pysyä salassa, joten ilmeisesti suurin osaa juoruilee. Minä harvemmin tutuista ja jos on negatiivista sanottavaa, niin on myös ansaittua. En ole ollut yhdessäkään työyhteisössä, jossa ei luotaisi klikkejä tai ainakin me-vastaan-he henkeä juoruilun kautta. Puolueeton ei ole ilmeisesti kenenkään mielestä ns. hyvä tyyppi ja toisaalta olen niin usein nähnyt miten porukka juoruaa minulle ja seuraavaksi lepertelee hänellä, josta on juorunnut. Suhtaudun tähän niin, että jokainen purkaa toisinaan tunteitaan kärjistyneissä tilanteissa ja kertoo yhden puolen kokemuksestaan. Parempina hetkinä muistaa myös ne hyvät puolet.

Miksi joillain on tarve ottaa kohteeksi yksi syntipukki jota mustamaalata ja syyttää kaikesta mitä itse tekee? Kuuluu tähän samaan asiaan mistä ap kirjoitti.

Miksi joillain on tarve uskoa näitä mustamaalaajia ja lähteä mukaan juoruilemalla eteenpäin sekä arvostelemaan sitä yhtä myös kaikesta?



Miksi joillain on tarve tehdä juoruilijoille ja muille selväksi että ovat samaa mieltä siitä syntipukista, vittuilemalla sille syntipukille?