Miten pakkomielteestä pääsee eroon?
Olisko neuvoja?
Mulla on pakkomielteenä eräs työpaikkani mies. Ajattelen häntä melkein koko ajan ja se ei enää yhtään kivaa, näin yli puoli vuotta jatkuttuaan. Kuikuilen töissä tiedostamattani, näkyykö häntä missään, lopetan kyllä, jos huomaan kuikuiluni. Oon jotenkin tosi väsynyt tähän.
Alun perin kyseessä oli toki ihastuminen, mutta oikeasti en halua hänestä yhtään mitään. Siis jos hän joskus kysyisi, että mitä hänestä oikein tahdon, niin en osaisi vastata. En siis halua suhdetta enkä edes ystävyyttä.
Kommentit (8)
Hoida yksinäisyyttäsi muilla tavoin.
Vierailija kirjoitti:
Hoida yksinäisyyttäsi muilla tavoin.
No en ole yksinäinen. On paljon kavereita ja myös siellä töissä.
Jotain tarvetta se tuokin ruokkii. Mieti mitä se voisi olla.
Vierailija kirjoitti:
Vaikeaa on. Itse päätin lopulta ottaa yhteyttä, kun ajattelin että se lopettaisi pakkomielteisen ajattelun (eli että selviäisi ettei hän ole sellainen miksi kuvittelin). Kävi sitten niin, että ystävystyimme ja edelleen ajattelen häntä jatkuvasti. En kuitenkaan halua mitään ystävyyttä enempää. Yritän pitää vain harvakseltaan yhteyttä, vaikka haluaisin jutella joka päivä.
Kiitos vastauksestasi! Itsekin pohdin, että entä jos koettaisin tutustua häneen kunnolla, niin jotkut suomut putosisivat silmiltäni... mutta siis ehkä sekääncei tosiaan auttaisi.
Pyytä sitä miestä lyömään sinua avokämmenellä, pääset yhdellä iskulla pakkomielteestäsi.
Täytyy nähdä mies vastemmielisenä, niin ihastus menee ohi. Esim firman juhlissa jos juopuisi niin aika pahalta näyttäisi ja ällöttävä heppu, niin kyllä menisi pakkomielteesi hänestä ohi.
Vaikeaa on. Itse päätin lopulta ottaa yhteyttä, kun ajattelin että se lopettaisi pakkomielteisen ajattelun (eli että selviäisi ettei hän ole sellainen miksi kuvittelin). Kävi sitten niin, että ystävystyimme ja edelleen ajattelen häntä jatkuvasti. En kuitenkaan halua mitään ystävyyttä enempää. Yritän pitää vain harvakseltaan yhteyttä, vaikka haluaisin jutella joka päivä.