Yksin synnyttäneet, miten selvisitte?

vaikka jouduin synnyttämään esikoisen ihan yllättäen yksin.



En mä oikein osaa sanoa mitä kauhean konkreettista hyötyä miehen läsnäolosta on ollut synnytyksessä, edes seuranpitoa en ole niin kauheasti kaivannut kun nuo synnytykset ovat olleet niin rajuja ja nopeita, eli avautumisvaiheessa sattuu ihan kokoajan niin helvetillisesti ettei ehdi jutella mukavia ja toisaalta koko homma on ohi muutamassa tunnissa, niin ei ehdi pitkästyä.



Ihanaahan se tietenkin on noin henkisesti että isä saa olla mukana siinä syntymän hetkessä.

tosiaan saa lapsenvahtia mistään? Kyselepä neuvolasta onko mahdollista saada doulaa (tukihenkilö) synnytykseen avuksi.

vasta, kun vauva oli jo syntynyt

Eihän se mies siellä synnytä. Kyllä se on nykyään kumma kun kaikkeen pitää olla tuki ja turva ja olkapää mukana. Ekan synnytin miehen kanssa ja kaksi muuta ilman, paljon paremmin meni! Nainen on nainen ilman miestäkin.

miks ei selviäis?

mies ei ehtinyt mukaan.



Eihän miehestä monesti ole kuin seuraa ja henkistä tukea...ehkä kätilöt ovat yksin synnyttävän luona enemmän, tietysti mahd. mukaan.

Mies ehti paikalle, kun vauva oli 30min ikäinen. Eipä sitä miestä ihan hirveesti siinä touhussa tarvita. Mun on ehkä helpompi rentoutua, kun mies ei ole paikalla. Kahdessa seuraavassa synnytyksessä mies on ollut kuitenkin mukana, kun on ehtinyt ; )

hyvin selvisi, sitten itse synnytyksen jälkeen olisin kyllä kaivannut miestä lähelle hellimään ja ihmettelemään uutta tulokasta. Miestä harmitti todella paljon kun ei päässyt mukaan, synnytys käynnistettiin ja kesti vain 1½h koko synnytys. Siinä ajassa mies ei olisi ehtinyt kun olisi pitänyt odottaa hoitaja esikoiselle ja ajaa tunnin matka sairaalaan.

hyvin niistä yksinkin selviää. En itse koe miehen läsnäoloa itselleni mitenkään välttämättömäksi. Minusta parasta on se, että isä saa heti kontaktin uuteen tulokkaaseen. Muuten minulle ei niin suurta merkitystä. Olen ehkä sellainen itsekseen selviytyjä tyyppi. Joutuuhan sitä monesta muustakin selviytyämään itse. Hanki doula, jos tuntuu, että olisi mukava saada seuraa. Tsemppiä

Täyty sanoa, että eipä hänestä paljoa apua ole ollut. Hyvä kun huomasin koko ihmistä. Ennemminkin minulla meni energiaa kun tarkkailin, ettei mies pyörry tai muuten vaan kävele jotain esinettä päin.



Mies on ihana isä ja hyvä aviomies. Silti täysi statisti synnytyksessä. Menee ihan lukkoon ja kasvot ovat kalpeat kuin kummituksella.



Mielestäni on hienoa, että mies sai nähdä oman lapsensa ensihetket. Siinä kaikki!



Pärjää varmasti hyvin! Siellä on kätilöitä sua varten onneksi kuitenkin.

hienosti yksin, ilman miestä!!



Väiitäisin jopa että parempi näin kun ei tarviotse huolehtia siinä samalla synnyttyäessa miehestä ja siitä että pyörtyykö se tai muuta. Saa keskittyä vain itseensä ja siihen synnyttämiseen!



Suosittelen!!