En vain jaksa....

kummasti

ole onnellinen, että pääsit miehestäsi eroon

lapset kasvaa pian

Nuku, ulkoile ja puhu jollekin.

Et pääse yli miehestäsi, koska et pyrikään vaan sallit itsesi velloa pahassa olossa ja säälit itseäsi.



Ensinnäkin tarvitset keskusteluapua - ammattimaista. Ota yhteyttä neuvolaan ja pyydä apua uhkaavaan masennukseen. Saat varmasti ajan psykologille ja sitä kautta pääset työstämään eroa ja elämääsi. Luultavasti saat myös perhetyöntekijän juttelemaan kanssasi päivisin. Ota sekin apu vastaan. Onhan kyseessä kuitenkin aikuiskontakti, jonka tarkoitus on auttaa lastenkasvatuksessa.



Tämän lisäksi ala valjastaa tukiverkostoasi hommiin tai jos sinulla ei sellaista ole, luo sellainen. Käy perhekerhoissa ja MLL:n kahviloissa. Järjestä itsellesi omaa aikaa (kun lapset ovat isällään tai sitten pyydät sukulaista vahtimaan) ja tee jotain itsellesi mieluista esim. käy jumpassa, kävelyllä, vuokraa elokuva, tapaa ystäviä. Tee joka viikko jotain itsellesi mukavaa ja tärkeää rauhassa. Pyydä ystäviltäsi rohkeasti apua lastenhoitoon, tai pyydä heitä vaikka vaan kyläilemään ja juttelemaan kanssasi. Hanki uusia ystäviä naapureista, lasten pk-kavereiden tai koulukavereiden vanhemmista, perhekahvilasta jne. Pyydä neuvolasta apua kaverihommaan, jos tietäisivät jonkun toisen samankaltaisessa tilanteessa olevan.



Kaikkeen ei tarvitse rahaa. Voit mennä kirjastoon, kävelylle, kotona saunaan (jos sinulla sellainen on), tehdä itse kasvohoito itsellesi tai katsoa rauhassa tallentamasi elokuva, kun lapset ovat poissa. Voit hoitaa kynsiäsi tai jalkojasi, käydä ikkunaostoksilla ja suunnitella, mitä ostat, kun menet töihin jne. Tunnusta, että tarvitset apua ja pyydä sitä esim. vanhemmiltasi ja sisaruksiltasi (jopa taloudellista apua, jos tuntuu vaikealta).



Muista aikatauluttaa viikkosi. Mieti sunnuntai-iltana, mitä asioita teet kuluneena viikkona esim. maanantaina lasten kanssa luistelemaan, tiistaina koko perhe siivoaa, keskiviikkona on leipomispäivä, torstaina on kyläilypäivä (joku ystävä/sukulainen tulee kylään tai te menette kyläilemään), perjantaina koko perheen retki eväiden kanssa esim. kaukaisempaan leikkipuistoon, pulkkamäkeen tms. lauantaina oma aikasi, kun lapset hoidossa/isällä...



Muista, että jos et hoida itseäsi, et kykene olemaan lapsillekaan se turvallinen aikuinen. Hoida siis pikaisesti itsesi kuntoon ja ajattele töihin menoa uutena piristeenä, jolloin voit hankkia itsellesi uudet työvaatteet, käydä kampaajalla ja saada hiukan rahaa muuhunkin kuin kituuttamiseen. Saat myös aikuiskontakteja ja voit alkaa harrastaa jotain maksullista lajiakin esim. käydä uimahallissa, elokuvissa, jumpassa jne.

Etkö edes silloin saa hengähtää?

häpeä pyytää apua. Jos ei ole sellaisia sukulaisia tai ystäviä jotka voisivat auttaa, niin ota asia puheeksi neuvolassa. Muiden ihmisten seura on tärkeää, se että saa keskustella ihan aikuisten asioista silloin tällöin. Tutut voi myös auttaa lastenhoidossa välillä. Itse olen luonteeltani kovin epäsosiaalinen, mutta kun sain itseni raahattua liikenteeseen niin on elämä muuttunut paljon mukavammaksi. Käykää perhekerhoissa, puistoissa ym. vaikka se ei ajatuksena kuulostaisikaan kivalta. Muiden ihmisten seura tekee aina hyvää ja saa vähän muuta ajateltavaa.