Mikä auttaa, kun ikävät tilanteet saman ihmisen kanssa looppaa päässä?
Olen joutunut olemaan yli vuoden ajan tekemisissä ihmisen kanssa, jonka toiminta on ollut minulle häiritsevää, mutta en ole voinut/osannut puuttua tähän määräänsä enempää. (Ei kyse seksuaalisesta toiminnasta.) Tilanne on ollut minulle uusi, ja vaikutuskeinoni ihmiseen olleet rajalliset. En ole hahmottanut tilanteita kunnolla silloin kun ne ovat tapahtuneet, joten en ole osannut antaa hänelle palautetta tilanteiden ollessa päällä.
Koen, että tästä on jäänyt minulle jonkinasteinen trauma. Tilanteet tämän ihmisen kanssa pyörivät toistuvasti, pakonomaisesti päässäni. Tunnen oloni henkisesti oudolla tavalla ikään kuin hyväksikäytetyksi. Vaikka tuo ihminen ei ole tehnyt tätä tarkoituksella, vaan hän on vain todella osaamaton. Kuitenkin, annoin itse tämän kaiken tapahtua minulle, koska en osannut puuttua siihen.
Mietin, mikä on tarkoitus näillä toistuvilla ajatuksilla tästä ihmisestä ja hänen kanssaan tapahtuneista tilanteista. Mitä tällaisille ajatuksille pitäisi tehdä? Tunteina niihin liittyä inhoa, turhautumista, ärsytystä. Joihinkin tilanteisiin esim. olen ymmärtänyt, miten minun olisi verbaalisesti pitänyt puuttua. Mutta muuten tilanteet ja tämä ihminen vain tunkeutuvat yhä uudestaan samanlaisina mieleeni, ilman mitään uutta informaatiota tai omaa oivallustani.
Kommentit (5)
Positiivista tässä siis on se, että tämä yli vuoden kestänyt yhteys tähän ihmiseen alkaa nyt olla ohi, eikä minun tarvitse enää hänen kanssaan puljata. Mutta silti tämä pakkomielteinen luuppi pyörii päässä kerraten yli vuoden ajalta tilanteita. Pieni mahdollisuus myös, että hän vaikuttaa vielä tulevaisuuteeni, joten en pysty siksikään ehkä "täysin rinnoin" hänestä irrottautumaan.
Alkoholi voimistaa tuota kuviota. Ehkä siitä tauko jos juo edes vähän. Ja joku omenamehu, ananasmehu, yrttihauduke. Ja käsittelee asiat loppuun, tunteita eheyttää ja tavallaan katkaisee yhteydet.
Kiitos! Mä en onneksi juo ollenkaan alkoholia. Vaikee just ymmärtää tätä mielen tarkoituksenmukaisuutta. Koska tilanteet jatkuvasti pomppii mun mieleeni, pitääkö minun vieläkin analysoida niitä tilanteita jotenkin. Vai onko tällainen vain mielen epätarkoituksenmukaista toimintaa.
Traumalta kuulostaa. Joko harjoittelet etukäteen rajoja ja sitä miten saisit tästä ihmisestä otteen tai annat olla ja välttelet. Jos hän on kontaktissa sinuun, niin älä vastaa kuin juuri se mitä hän kysyy/sinun pitää tehdä esim. jos työnantaja odottaa. Kokemuksesta tiedän, että joistain ei vain saa otetta, jos ovat vältelleet muiden aitoa kohtaamista koko ikänsä.
Pitäisi ottaa ero. Eli ei mene sinne paikkaan ja ei tapaa sitä ihmistä. Jos on pakko olla samassa rakennuksessa (toivottavasti ei ole pakko), niin välttelee kaikin keinoin ja asettaa rajat, vaikka siitä tulisi välikohtaus muiden mielestä. Ei siis tietenkään luo välikohtausta, mutta joku oma raja. Irrottautuu ja katkaisee siteet. Ei syyllistä itseään tai toista, vaan yrittää saada aina ajatuksia muualle ettei se pyöri päässä. Vaikka on varovainen.