Onko tuo Oppenheimer elokuva hyvä?

Kyllä se ihan hyvä oli. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se ihan hyvä oli. 

Mikä siinä oli parasta?

Täyttä paskaa

Ketä se on?!

Minulle oli pitkästä aikaa paras elokuva minkä olen nähnyt. En ole Nolan-fani erityisesti, lähinnä miehen seuraksi menin katsomaan. Nolanin elokuvat usein on minusta olleet lähinnä teko-älyllistä scifikökköä. Tämäpä olikin tällaiselle vähän kokeellisemmankin elokuvan ystävälle herkkua. Se on visuaalisesti ja tarinankerronnallisesti kaunis. Loistavaa näyttelijäntyötä erityisesti pääosan esittäjä Cillian Murphyltä (joka voitti Oscarin suorituksestaan), mutta myös hänen päävastustajaansa Lewis Straussia esittävältä yleensä Marvel-roskaelokuvissa esiintyvältä Robert Downey Juniorilta. Ludwig Göranssonin musiikki on aivan upeaa. Mustavalkoisen ja värillisen kuvan käyttö ja jako fuusio- ja fissio-osiin loistava idea.

Ja mikä parasta: kun näin tämän toisen kerran, se oli vielä parempi kuin ekalla kerralla. Ekalla kerralla meni energia sen hahmottamiseen, miten ne aikalinjat meneekään, ja mitä mustavalkoinen tarkoittaa ja mitä värillinen tarkoittaa. Tajuta, että siinä seurataan sen itse atomipommin kehittämisen lisäksi KAHTA eri oikeudenkäyntiä, Oppenheimerin turvallisuusluokituksen poistamiseen johtavaa, että hänen "vihamiehensä" Lewis Straussin myöhemmin tapahtuvaa oikeudenkäyntiä, jossa hänen epärationaalinen vihansa Oppenheimeriä kohtaan lopulta sai karmallisen palkkansa. Sitten kun nuo oli selviä ja pystyi vain katsomaan, kuuntelemaan ja nauttimaan, elokuva oli vielä parempi kuin ekalla katsomisella. 

Ei se seitsemää Oscaria turhaan todellakaan voittanut. Ja siis yllättäen ei ole yhtään woke, ei julista mitään sanomaa, ei ole kiintiövärillisiä tai seksuaalivähemmistöjä tms.

Oli kyllä harvinaisen huono. Siinä ei tapahtunut mitään kiinnostavaa. Juutalaisuus oli omituisen korostettua. Oppenheimer itse oli myös kaukana mistään nerosta, jona hänet elokuvassa kuvattiin.

"Oli kyllä harvinaisen huono. Siinä ei tapahtunut mitään kiinnostavaa. Juutalaisuus oli omituisen korostettua. Oppenheimer itse oli myös kaukana mistään nerosta, jona hänet elokuvassa kuvattiin."

Näin fyysikkona täytyy kyllä sanoa, että Oppenheimer oli ihan merkittävä fyysikko riippumatta atomipommin keksimisestäkin, kyllä häntä hyvin voi neroksi sanoa, vaikka ydinohjelman myötä toki ajautuikin kauemmas tieteen tekemisestä lähemmäs politiikkaa ja sotilaallisen projektin johtamista. Mikä muuten myös elokuvassa hyvin tuotiin esiin. 

En minä huomannut mitään erityisen suurta juutalaisuuden korostamista. Toki, Oppenheimer mainitsi yhdessä kohtaa, että hän haluaa kehittää tämän tuhoaseen, koska se on hänen kansaansa, jota siellä leireillä pannaan uuneihin. Mutta kun se oli sen maailmanajan fakta valitettavasti, ja merkittävä syy siihen, miksi Amerikkaan tuli merkittäviä juutalaisia fyysikoita. Ei sitä mitenkään ylettömästi korostettu, ja lisäpointsit siitä, että Oppenheimerin näyttelijää ei oltu yritetty tehdä tekonenällä yms. stereotyyppisen juutalaisen näköiseksi, mikä yleensä näyttää vain feikiltä.

Kiinnostavuudesta sen verran, että elokuvahan perustuu Oppenheimerin elämäkertaan American Prometheus. Minulle se oli kiinnostava ei niinkään sen kautta mitä siinä varsinaisesti tapahtui, vaan millaisia ajatuksia se herätti, koskien tieteen, politiikan ja armeijan suhteita, sotaa, asevarustelua, tälläkin hetkellä päällä olevaa ydinsodan uhkaa jne. Tämä kaikki teki elokuvasta minulle hyvin merkittävän. 

Ihan paska.

Minä ja mies tykättiin kyllä.

Todella huono.

Makuasioita. Ei se asia varmuudella selviä kuin itse katsomalla. Mun mielestä yliarvostettu. Ihan katsottava mutta ei mikään erityisen hyvä. 

Jos menet katsomaan passiivisena katsojana, odottaen että sinua viihdytetään, varmaan se on melko huono elokuva. Jos sen sijaan menet katsomaan valmiina miettimään kysymyksiä, jota Oppenheimerin elämä ja siihen liittyvät tapahtumat herättävät, kysymyksiä jotka ovat relevantteja nykymaailmassa yhtä lailla, niin se voikin olla hyvä elokuva. Minulle se oli.

Täällä palstalla joku sanoi, ennen kuin katsoin itse, että se on vähän kuin Inception katsojan aivoille, että se pyrkii saamaan katsojan miettimään mitä tekisi Oppenheimerinä, miten kokee itse ne kysymykset ja eettiset dilemmat. Minulle se toimi juuri niin, ehkä osin koska olin jo nähnyt tuon kuvauksen että se on miten sitä tulee katsoa. Mutta jos olisin vaan mennyt popcornien kanssa katsoa möllöttämään, niin varmaan olisin miettinyt että kohtuu tylsä. Haastava, mutta hyvä jos on valmis olemaan älyllisesti aktiivinen katsoja.

Pitkähän tuo oli, mutta kyllä sen katsoi.. hyvät näyttelijliden työt kyllä . Mutta ei mitään uutta auringon alla. Elokuvan katsoo sen yhden kerran. 

Paljon sisältää poliittisista pelailua.

Musiikit on hienot.