Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Uusi koira vie elämänilon
10.03.2024 |
noin neljä kuukautta sitten ostin rotukoiranpennun.
Olin varma, että kaikki koiran kanssa menee varmasti hyvin - olinhan useita koira ennenkin omistanut pennusta asti. Työtilanteeni oli pitkään ollut hektistä, toimin yrittäjänä. Kun työasioiden puolella kaikki oli kunnossa ja sain itselleni enemmän vapaa-aikaa, niin varovaisesti tunnustelin tilannettani ja havahduin siihen, että arkeeni soveltuisi nyt uusi perheenjäsen, koira. Rakastanhan koiria yli kaiken!
Selailin koirakenneleitä pitkään ja kun vihdoin oli pentue tuloillaan varasin pennun, jota olin pitkään halunnut. Kun pentu oli 2kk ikäinen, sain pennun itselleni - kasvattajan mukaan kaikki oli kunnossa ja koira on hyvin oppiva yksilö. Olin pitkästä aikaan todella iloinen.
Nyt on kulunut neljä kuukautta ja koira on puoli vuotias. En ole koskaan ollut näin väsynyt, en edes kun tein 18 tuntista työpäivää yrittäjänä korona suluissa, ukrainan sodan aiheuttamien pakotteiden ja materiaalikustannusten nousun parissa tahiessani, korkojen noustua, konkurssin partaalla itkien.
Koiran piti olla helppo, olinhan pentuja ennenkin kasvattanut tuloksekkaasti. Tämä on kuitenkin jotain ihan muuta johon en ole millään osannut varautua. Koira ei koulutusyrityksistä huolimatta vain opi, en jaksa enää yrittää. Koira ei ole vieläkään sisäsiisti, haukkuu, vetää hihnassa, järsii tuolin jalkoja. Keinoni ovat aivan loppu. Saatan olla ulkona kolme tuntia kerrallaan koiran kanssa pienellä alueella odottamassa, että koska voin koiran palkita kun on tehnyt tarpeensa - Ei tarpeitaan tee. Sisälle päästyään samantien pissaa ja kakkaa lattialle. Siivoan jatkuvasti ja desinfioin etikalla hajut pois, mutta ei mitään edistystä tapahdu. Koiralla on leluja ja leikin sen kanssa päivittäin, lenkkeilen koiran kanssa päivittäin, siltikin energia riittää räyhöttämiseen ja huonekalujen pureskeluun.
En kehtaa tuoda ystäviäni luokseni, sillä koira on mahdoton tapaus. Häpeän yli kaiken jos joku tulee vastaan lenkillä, sillä en saa koiraani pidettyä hallinnassa. Olen epäonnistunut aivan totaalisesti. Useat muut koirani on aina totellut ja olen saanut koulutettua, en vain ymmärrä mikä nyt on eritavalla, sillä rotukin on tuttu.
Olen koko ajan niin väsynyt koiran takia, etten jaksa edes laskuja maksaa. Havahdun siihen, että tulee maksukehotus, ja sitten vasta saan pakotettua itseni kirjautumaan verkkopankkiin. En ole pitänyt ystäväsuhteitani, en parisuhdettani, en mitään yllä viimeisten kuukausien aikana. En saa koiran takia nukuttua.
Koiran piti tuoda elämääni pitkään haluttua piristystä vaikeiden aikojen piristykseski, mutta sen sijaan elämästäni on ilo ja energia, ystvät ja parisuhdekkin kohta lähtenyt koiran vuoksi.
Kasvattajalta en saa mitään neuvoa, en tiedä miten kasvattaja voisikaan neuvoa. Sillä koirien kouluttaminen on itsellekin ollut tuttua. Olen aikanaan työskennellyt jopa koulutuslaitoksessa avustajakoira kouluttajana.
En vain voi enää ymmärtää, mitä on tapahtunut koiran kanssa.
Kommentit (50)
Kuten ihmisissä, koirissakin on supertyhmiä ja kovapäisiä yksilöitä. Todennäköisyys sellaiseen kasvaa mitä useampia koiria sinulla on ollut. Eivät nekään klooneja ole! Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Palauta pentu takaisin kasvattajalle. Ei omaa elämää kannata tuhota koiran takia. Ehkä teidän persoonat ei vain sovi yhteen ja koira sopii jollekin toiselle paremmin.
Maksa asiantuntijan apu, naisen vaikka. Joka ottaa herkän koiran huomioon ja on koiraystävällinen tapa auttaa. Ettei ole mikään orjapiiskuri. Sulla ei ole ollut ehkä koiran ohjaaminen ihan hallussa tai koulutus, jokin siitä puuttui, ellei ole kyseessä joku erityiskoira. Ei ole väärin että kysyy toisen apua, jos jokin meni pieleen. Rotujen välillä on suuria eroja myös, jonka vuoksi koulutus tai ohjaus voi mennä pieleen. Terrierit ovat vilkkaampia ja itsepäisiä esimerkiksi. Joskus se vaatii psykologiaa ja varmuutta.
Nyt otat välittömästi yhteyttä sinne mistä otit koiran. Selität tilanteen ja pyydät häneltä apua. Kasvattaja myös ottaa koiran takaisin, jos niin haluat ja etsii sille uuden kodin.
Kannattaa muistaa että nuori koira vielä leikkii paljon ja on energiaa. Eli ei ole koko ajan tosikkona siinä vieressä. Mutta toki jotain pitäisi jo osata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaverilla on tällainen työlästäkin työläämpi suuri ja höntti erityiskoira. Ja hän on kyllä ihme fakiiri kun on jaksanut sen kanssa tahkota jo kolme vuotta.
Koira piikille, sinä olet tärkeämpi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mikä rotu? itsekin lyönyt useamman vuoden päätäni seinään hankalan koiran kanssa ja oma neuvoni useamman vuoden jälkeen jälkiviisaana on myydä koira/palauttaa kasvattajalle. Tulet vielä vihaamaan sitä. Oma koirani on useamman vuoden aikana vihdoinkin vähän rauhoittunut, ulkona saa toki edelleen säännöllisesti hävetä silmät päästä kun on superreaktiivinen toisina päivinä. En voi silti sanoa pitäväni siitä kauhean paljon, sillä se oli niin monta vuotta niin hankala eli hyvää rakastavaa suhdetta ei päässyt syntymään. Ennen nykyistä koiraa, mulla on ollut useita koiria ja isompia. Mutta aina se kokokaan ei vaikeusastetta kerro eikä yleinen rotukuvaus, jos osuu ns. pipipää kohdalleen niin osuu. Onko koirasi vanhemmat ollut minkälaisia? Jos emo esim. arka ja hermoheikko, voi lopputulos olla juuri tätä.
Hommaa sille uusi koti. Helpottaa molempia osapuolia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi odotat jollain pienellä alueella kolme tuntia? Miten sulla on aikaa odottaa noin kauan? Mitä, jos tekisit lenkkejä vähän isommalla alueella?
Minusta vahvasti tuntuu, että tämä koiraprovo!
Myy koira eteenpäin. Tai pistä fileiksi ja tee maittava illallinen. Ei siis siitä koirasta vaan ihan muuten vaan välillä on hyvä nauttia kunnon ateria.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle tuli tarkasti valittu pentu, mun 5 koira. Kaikki muut olin saanut kasvatettua yhteiskuntakelpoisiksi, viimeisen kanssa harrastin tavoitteellisesti.
Tämä pentu oli outo alusta asti, vähän kuin autisti. Ei mitään halua pysytellä lähellä, puri kuin perkele(pennut puree mutta tämä oli erilaista), ei minkäänlaista tarvetta pysytellä laumassa.
Koulutan koirani positiivisin metodein, tällä ei toiminut mikään. Alkoi nähdä pikku-ukkoja (haukkui siis nurkassa ei millekään), sai yhtä-äkkisiä raivokohtauksia ruokakupillaan( ruokailua ei ikinä häiritty), meni aivan tiloihin taajamassa liikenteen seassa...
Lopetettiin 7 kuukauden ikäisenä useiden epilepsiakohtausten jälkeen, lääkitys ei purrut. Avauksessa löytyi synnynnäinen maksavaurio, peilepsiaa ei pystytty varmuudella sanomaan.
Joskus vaan käy näin.
Joskus on ihan hyvä miettiä sitä oletteko koiran kanssa vaan liian erilaiset. Ehkä koira ei osaa lukea sinua, etkä sinä koiraa? Onko sitten oikein kumpaakaan kohtaan pysyä väkisin yhdessä seuraavat 15 vuotta? Ei pidä antaa liian helposti periksi ja tuo on pennulta ihan normaalia käytöstä. Odotit helpompaa, eli omissa odotuksissasi oli virhe. Kasvattajan kautta uutta kotia etsimään, jos tuntuu liian raskaalle. Parempi niin, kuin purkaa väsymys ja pettymys koiraan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi häpeät pennun kätyöstä, kyseessä on kuitenkin vain puolivuotias koira?
Et taida pitää koirista, kun näin provoilet?
Kaikki koirat ovat yksilöitä, olen 40v kouluttanut eikä kahta samanlaista ole tullut eteen. Koira peilaa sun mielialaa ja olotilaa, herkempi pentu enemmän, ja käyttäytyy samoin mikä sun olotila on. Aina sanotaan että kouluta koiraa VAIN kun olet levännyt ja hyvällä positiivisella tuulella. Älä väkisin kouluta jos et jaksa, koira menee vain pilalle. Joillakin sisäsiisteys oppiminen kestää jopa vuoden ja jotkut eivät opi ikinä. Itse olet nyt stressaantunut ym ja koira oppii ne huonot opit ja niistä tulee helposti tapa, ja mitä kauemmin huono tapa on, sitä kauemmin ja vaikeampi se on kouluttaa siitä pois. Nyt soita kasvattajalle ja pyydä apua, kunnon kasvattaja välittää koiristaan niiden elin iän ja antaa mielellään neuvoja.
Vattu mikä paska provo. Ei pysty edes laskuja maksaamaan.
Eikö kasvattaja ole opettanut tarpeille ulos? Joku väärinkäsitys sille on tullut miten pitää olla. Muu levottomuus menee vielä pentuajan piikkiin. Ota chillimmin, koita vetää huomio itseesi namupaloilla että pääset edes opettamaan. Älä hermostuta sitä ainakaan enempää.
Vierailija kirjoitti:
Miksi häpeät pennun kätyöstä, kyseessä on kuitenkin vain puolivuotias koira?
Et taida pitää koirista, kun näin provoilet?
eri, mutta kyllä huonosti käyttäytyvän pennunkin kanssa saa ohikulkijoilta pahaa silmää ja taivastelua. Puhumattakaan muista koiranomistajista jotka tunkee iholle vaikka näkee että toisella on vaikea tilanne. nimim.kokemusta on.
Alue: Aihe vapaa
Liian stressaava elämänvaihe. Panosta kaikkesi pennun koulutukseen ja hanki asiantuntija-apua. Se on ykkösprioriteetti nyt, älä haikailekaan siitä luopumisesta.