Uusi koira vie elämänilon
noin neljä kuukautta sitten ostin rotukoiranpennun.
Olin varma, että kaikki koiran kanssa menee varmasti hyvin - olinhan useita koira ennenkin omistanut pennusta asti. Työtilanteeni oli pitkään ollut hektistä, toimin yrittäjänä. Kun työasioiden puolella kaikki oli kunnossa ja sain itselleni enemmän vapaa-aikaa, niin varovaisesti tunnustelin tilannettani ja havahduin siihen, että arkeeni soveltuisi nyt uusi perheenjäsen, koira. Rakastanhan koiria yli kaiken!
Selailin koirakenneleitä pitkään ja kun vihdoin oli pentue tuloillaan varasin pennun, jota olin pitkään halunnut. Kun pentu oli 2kk ikäinen, sain pennun itselleni - kasvattajan mukaan kaikki oli kunnossa ja koira on hyvin oppiva yksilö. Olin pitkästä aikaan todella iloinen.
Nyt on kulunut neljä kuukautta ja koira on puoli vuotias. En ole koskaan ollut näin väsynyt, en edes kun tein 18 tuntista työpäivää yrittäjänä korona suluissa, ukrainan sodan aiheuttamien pakotteiden ja materiaalikustannusten nousun parissa tahiessani, korkojen noustua, konkurssin partaalla itkien.
Koiran piti olla helppo, olinhan pentuja ennenkin kasvattanut tuloksekkaasti. Tämä on kuitenkin jotain ihan muuta johon en ole millään osannut varautua. Koira ei koulutusyrityksistä huolimatta vain opi, en jaksa enää yrittää. Koira ei ole vieläkään sisäsiisti, haukkuu, vetää hihnassa, järsii tuolin jalkoja. Keinoni ovat aivan loppu. Saatan olla ulkona kolme tuntia kerrallaan koiran kanssa pienellä alueella odottamassa, että koska voin koiran palkita kun on tehnyt tarpeensa - Ei tarpeitaan tee. Sisälle päästyään samantien pissaa ja kakkaa lattialle. Siivoan jatkuvasti ja desinfioin etikalla hajut pois, mutta ei mitään edistystä tapahdu. Koiralla on leluja ja leikin sen kanssa päivittäin, lenkkeilen koiran kanssa päivittäin, siltikin energia riittää räyhöttämiseen ja huonekalujen pureskeluun.
En kehtaa tuoda ystäviäni luokseni, sillä koira on mahdoton tapaus. Häpeän yli kaiken jos joku tulee vastaan lenkillä, sillä en saa koiraani pidettyä hallinnassa. Olen epäonnistunut aivan totaalisesti. Useat muut koirani on aina totellut ja olen saanut koulutettua, en vain ymmärrä mikä nyt on eritavalla, sillä rotukin on tuttu.
Olen koko ajan niin väsynyt koiran takia, etten jaksa edes laskuja maksaa. Havahdun siihen, että tulee maksukehotus, ja sitten vasta saan pakotettua itseni kirjautumaan verkkopankkiin. En ole pitänyt ystäväsuhteitani, en parisuhdettani, en mitään yllä viimeisten kuukausien aikana. En saa koiran takia nukuttua.
Koiran piti tuoda elämääni pitkään haluttua piristystä vaikeiden aikojen piristykseski, mutta sen sijaan elämästäni on ilo ja energia, ystvät ja parisuhdekkin kohta lähtenyt koiran vuoksi.
Kasvattajalta en saa mitään neuvoa, en tiedä miten kasvattaja voisikaan neuvoa. Sillä koirien kouluttaminen on itsellekin ollut tuttua. Olen aikanaan työskennellyt jopa koulutuslaitoksessa avustajakoira kouluttajana.
En vain voi enää ymmärtää, mitä on tapahtunut koiran kanssa.
Kommentit (50)
Kukaan ei seiso kolmea tuntia koiran kanssa ulkona jollain hemmetin pienellä alueella. Keksi nyt jo vähän parempaa.
Veikkaisin, että olet satutäti. Satusetä ei jaksaisi on pitkää sepustusta kirjoittaa.
Vika ei ole sinussa vaan olet saanut vaikean yksilön. Periaatteessa voisi tsempata sinua sinnittelemään vuoden ikään saakka, kasvaminen voi tehdä ihmeitä. Mutta jos olet noin lopussa, lienee kuitenkin järkevintä palauttaa koira kasvattajalle. Ehkä koira tarvitsee jonkun maalaiskodin, jossa on tilaa sekoilla ja voi olla ulkona vapaana pitkiä aikoja jne. Kaikki koirat ei sovi kaikkiin elämäntapoihin ja kidutustahan se on kaikille, jos ei yhtään sovita yhteen.
Kolme tuntia seisot ulkona ja odotat että koira tekee tarpeensa ? Minä pennun tultua vein sen monta kertaa päivässä ulos, kyllä tiesin kun herää kohta tulee ulos jotain ja mentiin heti. Aamulla kun noustiin ylös, pentu kainaloon ja ulos, sinne teki tarpeensa, ruoan jälkeen pisti nukkumaan joten vein ulos kun heräsi. En ymmärrä miten voi olla noin onnetonta koiran pitäjää joka ei edes ulos saa koiraa tekemään, koskaan ei pitänyt palkita kehut riitti. Ja koira oppii jos osaa opettaa, kun pyydät istu sano se kerran pidä herkku kädessä ja annan pennun keksiä itse miten sen saa, sen saa siis istumalla jne. Olet takuulla niitä jotka ei huomaa kuin koiran virheet muttei muista kehua kun tekee oikein. Ja se ei sana on ihan turha koirien maailmassa.
Kauan meni tämän provon keksimiseen?
Vierailija kirjoitti:
Kolme tuntia seisot ulkona ja odotat että koira tekee tarpeensa ? Minä pennun tultua vein sen monta kertaa päivässä ulos, kyllä tiesin kun herää kohta tulee ulos jotain ja mentiin heti. Aamulla kun noustiin ylös, pentu kainaloon ja ulos, sinne teki tarpeensa, ruoan jälkeen pisti nukkumaan joten vein ulos kun heräsi. En ymmärrä miten voi olla noin onnetonta koiran pitäjää joka ei edes ulos saa koiraa tekemään, koskaan ei pitänyt palkita kehut riitti. Ja koira oppii jos osaa opettaa, kun pyydät istu sano se kerran pidä herkku kädessä ja annan pennun keksiä itse miten sen saa, sen saa siis istumalla jne. Olet takuulla niitä jotka ei huomaa kuin koiran virheet muttei muista kehua kun tekee oikein. Ja se ei sana on ihan turha koirien maailmassa.
Jeesus, siinä ihminen jolle on osunut helppo koira.
en siis ole ap.
Ap, Täällä palstalla riehuu tällä hetkellä muutamassakin ketjussa tämä tylyttäjätrolli, joku sairas yksilö, ignooraa hänet.
Mitä koiraan tulee, niin sulla voi olla puppy blues. Vähän vastaava kuin raskaudenjälkeinen masennus mutta koiranpennun kanssa. Siitäkin voi selvitä, mutta toki kannattaa miettiä palauttamista vaihtoehtona.
Eikö sille pennulle ole tullut kylmä, jos olet sitä kolme tuntia seisottanut ulkona? Onko tuo nyt pennullekaan hyväksi tuollainen pienellä alueella seisottaminen?
Kukaan ei seiso kolmea tuntia pennun kanssa ulkona ja piste! Vatun provo..
Tekstisi tyylistä päättelen, että kohta kertomukseen tulee lisänä lasten itkuntuhruiset silmät. Ja että savulohella kyllä kouluttaisi pentua, mutta kun ei ole siihen varaa. Voi sua Silppu, hyvä yritys ihan uudesta aiheesta, mutta tyylisi on niin kovin paljastava.
Tulinpa hyvälle tuulelle. Kaikenlaisia riippakiviä sitä ihmiset elämäänsä ottaa. Huh huh. Eikö entisestään ollut jo tarpeeksi työtä?
Mutta koirasta...ehkä sillä on ADHD tai muuten vaan tyhmän puoleinen. Paljonko viettää ruutiaikaa..se kuulemma vaikuttaa nuorisoon.
Tämä on juuri se mitä koiran kouluttamisessa tapahtuu, ensin odotetaan että tekee tarpeet, ja sitten vasta lenkkeilyt ja leikit. Ei kannata kommentoida, ellei osaa koiraa kouluttaa
Vierailija kirjoitti:
Eikö sille pennulle ole tullut kylmä, jos olet sitä kolme tuntia seisottanut ulkona? Onko tuo nyt pennullekaan hyväksi tuollainen pienellä alueella seisottaminen?
Pentukin ihmettelee ja pidättelee että mitä tässä seistään? Kun pääsee liikkeelle tulee tarvekin.
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei seiso kolmea tuntia pennun kanssa ulkona ja piste! Vatun provo..
Tämä on juuri se mitä koiran pennun kouluttamisessa tapahtuu, ensin odotetaan että tekee tarpeet, ja sitten vasta lenkkeilyt ja leikit. Ei kannata kommentoida, ellei osaa koiraa kouluttaa
Vierailija kirjoitti:
Ootko mun enon vaimo? Todella kokenut koirien parissa jo vuosikymmenet, mutta tää uusin tulokas on aivan mahdoton. Rikkoi mun pojan pipon tupsun täysin vierailun aikana (en ole vihainen asiasta).
Toivottavasti tilanne alkaa teillä mennä parempaan suuntaan. Tsemppiä!
Rikkoi pipon tupsun eli mahdoton tapaus 🤣
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö sille pennulle ole tullut kylmä, jos olet sitä kolme tuntia seisottanut ulkona? Onko tuo nyt pennullekaan hyväksi tuollainen pienellä alueella seisottaminen?
Pentukin ihmettelee ja pidättelee että mitä tässä seistään? Kun pääsee liikkeelle tulee tarvekin.
Oli ehkä ontuvasti selostettu, mutta Ammattilaisenkin ohjeistus kouluttamiseen on se, että pienemmällä alueella ensin nuuhkitaan ja tutkitaan ympäristö, ja tehdään tarpeet. Jos pennun kanssa kiertelee ja kaartelee niin uusia hajuja ja tutkittavaa tulee koko ajan lisää, eikä pentu malta tehdä tarpeitaan
tuon ikäinen koira elää vähän niinkuin murrosikää. Se kyseenalaistaa ja kokeilee pääseekö hallitsemaan. Ja se pureminen ja kaman jemmailu on huomionhakua, mutta se haluaa myös että jahtaisit sitä. Älä tee sitä.
Puolivuotiaalle kyllä sattuu vahinkoja. Meillä oli koira josta tuli myöhemmin opaskoira, mutta ekat puolitoista vuotta se oli aika raisu ja kyllä, viimeinen vahinko sattui vielä vuoden ikäisenä. Olimme aika rasittuneita sen kanssa, mutta temppuja se kyllä oppi ihan mitä hyvänsä. Siitä vähän pystyi päättelemään että fiksu koira siitä tulee.
Puolentoista vuoden kohdalla se otettiin opaskoulutukseen ja hyvä koira siitä tuli. Ikävä kyllä sairastui vakavasti kymmenen vuoden kohdalla ja antoivat piikin, oltiin vähän ajateltu ottaa se meille eläkeläiseksi.
Vierailija kirjoitti:
tuon ikäinen koira elää vähän niinkuin murrosikää. Se kyseenalaistaa ja kokeilee pääseekö hallitsemaan. Ja se pureminen ja kaman jemmailu on huomionhakua, mutta se haluaa myös että jahtaisit sitä. Älä tee sitä.
Puolivuotiaalle kyllä sattuu vahinkoja. Meillä oli koira josta tuli myöhemmin opaskoira, mutta ekat puolitoista vuotta se oli aika raisu ja kyllä, viimeinen vahinko sattui vielä vuoden ikäisenä. Olimme aika rasittuneita sen kanssa, mutta temppuja se kyllä oppi ihan mitä hyvänsä. Siitä vähän pystyi päättelemään että fiksu koira siitä tulee.
Puolentoista vuoden kohdalla se otettiin opaskoulutukseen ja hyvä koira siitä tuli. Ikävä kyllä sairastui vakavasti kymmenen vuoden kohdalla ja antoivat piikin, oltiin vähän ajateltu ottaa se meille eläkeläiseksi.
Koira ei ihan nykytiedon mukaan pyri hallitsemaan...
Pureminen taas on koiralle ihan luontaista....
Vierailija kirjoitti:
Koira piikille, sinä olet tärkeämpi.
Typerä ehdotus, sitäpaitsi en usko, että kukaan eläinlääkäri suostuu lopettamaan noin nuoren pentukoiran.
Ootko mun enon vaimo? Todella kokenut koirien parissa jo vuosikymmenet, mutta tää uusin tulokas on aivan mahdoton. Rikkoi mun pojan pipon tupsun täysin vierailun aikana (en ole vihainen asiasta).
Toivottavasti tilanne alkaa teillä mennä parempaan suuntaan. Tsemppiä!