Uusi koira vie elämänilon
noin neljä kuukautta sitten ostin rotukoiranpennun.
Olin varma, että kaikki koiran kanssa menee varmasti hyvin - olinhan useita koira ennenkin omistanut pennusta asti. Työtilanteeni oli pitkään ollut hektistä, toimin yrittäjänä. Kun työasioiden puolella kaikki oli kunnossa ja sain itselleni enemmän vapaa-aikaa, niin varovaisesti tunnustelin tilannettani ja havahduin siihen, että arkeeni soveltuisi nyt uusi perheenjäsen, koira. Rakastanhan koiria yli kaiken!
Selailin koirakenneleitä pitkään ja kun vihdoin oli pentue tuloillaan varasin pennun, jota olin pitkään halunnut. Kun pentu oli 2kk ikäinen, sain pennun itselleni - kasvattajan mukaan kaikki oli kunnossa ja koira on hyvin oppiva yksilö. Olin pitkästä aikaan todella iloinen.
Nyt on kulunut neljä kuukautta ja koira on puoli vuotias. En ole koskaan ollut näin väsynyt, en edes kun tein 18 tuntista työpäivää yrittäjänä korona suluissa, ukrainan sodan aiheuttamien pakotteiden ja materiaalikustannusten nousun parissa tahiessani, korkojen noustua, konkurssin partaalla itkien.
Koiran piti olla helppo, olinhan pentuja ennenkin kasvattanut tuloksekkaasti. Tämä on kuitenkin jotain ihan muuta johon en ole millään osannut varautua. Koira ei koulutusyrityksistä huolimatta vain opi, en jaksa enää yrittää. Koira ei ole vieläkään sisäsiisti, haukkuu, vetää hihnassa, järsii tuolin jalkoja. Keinoni ovat aivan loppu. Saatan olla ulkona kolme tuntia kerrallaan koiran kanssa pienellä alueella odottamassa, että koska voin koiran palkita kun on tehnyt tarpeensa - Ei tarpeitaan tee. Sisälle päästyään samantien pissaa ja kakkaa lattialle. Siivoan jatkuvasti ja desinfioin etikalla hajut pois, mutta ei mitään edistystä tapahdu. Koiralla on leluja ja leikin sen kanssa päivittäin, lenkkeilen koiran kanssa päivittäin, siltikin energia riittää räyhöttämiseen ja huonekalujen pureskeluun.
En kehtaa tuoda ystäviäni luokseni, sillä koira on mahdoton tapaus. Häpeän yli kaiken jos joku tulee vastaan lenkillä, sillä en saa koiraani pidettyä hallinnassa. Olen epäonnistunut aivan totaalisesti. Useat muut koirani on aina totellut ja olen saanut koulutettua, en vain ymmärrä mikä nyt on eritavalla, sillä rotukin on tuttu.
Olen koko ajan niin väsynyt koiran takia, etten jaksa edes laskuja maksaa. Havahdun siihen, että tulee maksukehotus, ja sitten vasta saan pakotettua itseni kirjautumaan verkkopankkiin. En ole pitänyt ystäväsuhteitani, en parisuhdettani, en mitään yllä viimeisten kuukausien aikana. En saa koiran takia nukuttua.
Koiran piti tuoda elämääni pitkään haluttua piristystä vaikeiden aikojen piristykseski, mutta sen sijaan elämästäni on ilo ja energia, ystvät ja parisuhdekkin kohta lähtenyt koiran vuoksi.
Kasvattajalta en saa mitään neuvoa, en tiedä miten kasvattaja voisikaan neuvoa. Sillä koirien kouluttaminen on itsellekin ollut tuttua. Olen aikanaan työskennellyt jopa koulutuslaitoksessa avustajakoira kouluttajana.
En vain voi enää ymmärtää, mitä on tapahtunut koiran kanssa.
Kommentit (50)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi odotat jollain pienellä alueella kolme tuntia? Miten sulla on aikaa odottaa noin kauan? Mitä, jos tekisit lenkkejä vähän isommalla alueella?
Minusta vahvasti tuntuu, että tämä koiraprovo!
Niinkuin joku kirjoittikin jo aikaisemmin niin, koirankouluttaminen sisäsiistiksi tapahtuu sillätavalla, että ulkona ennenkuin alkaa leikkimään tai lenkkeilemän niin odotetaan sitkeästi pienemmällä alueella, että alueen hajut ja asiat tulee tutuksi. Tällöin koira malttaa tehdä tarpeensa kunnei ole uusia asioita tutkittavana kokoaikaa. Koiran kouluttaminen vaatii sinnikkyyttä ja ymmärrystä sekä ennakointia koirasta ja tavasta jolla koira pyrkii ajattelemaan.
Jaa mun koira kusee mielellään, kun on vielä uusia asioita tutkittavana. Kukaan täysjärkinen ei seiso pentukoiran kanssa ulkona kolme tuntia, joten huonosti meni tämä provo
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi odotat jollain pienellä alueella kolme tuntia? Miten sulla on aikaa odottaa noin kauan? Mitä, jos tekisit lenkkejä vähän isommalla alueella?
Minusta vahvasti tuntuu, että tämä koiraprovo!
Niinkuin joku kirjoittikin jo aikaisemmin niin, koirankouluttaminen sisäsiistiksi tapahtuu sillätavalla, että ulkona ennenkuin alkaa leikkimään tai lenkkeilemän niin odotetaan sitkeästi pienemmällä alueella, että alueen hajut ja asiat tulee tutuksi. Tällöin koira malttaa tehdä tarpeensa kunnei ole uusia asioita tutkittavana kokoaikaa. Koiran kouluttaminen vaatii sinnikkyyttä ja ymmärrystä sekä ennakointia koirasta ja tavasta jolla koira pyrkii ajattelemaan.
Mun koira ei tee mielellään mitään tarpeita tuohon kotipihalle vaan käytän sitä aina pitemmällä lenkillä sitten, että saa tarpeensa tehtyä.
Ap, sinä vaan et osaa - hupmaa siitä että et "hieman erilaisen" koiran kanssa pärjää. Et osaa sopeuttaa toimintaasi koiran tarpeita vastaavaksi
Vierailija kirjoitti:
Ap, Täällä palstalla riehuu tällä hetkellä muutamassakin ketjussa tämä tylyttäjätrolli, joku sairas yksilö, ignooraa hänet.
Mitä koiraan tulee, niin sulla voi olla puppy blues. Vähän vastaava kuin raskaudenjälkeinen masennus mutta koiranpennun kanssa. Siitäkin voi selvitä, mutta toki kannattaa miettiä palauttamista vaihtoehtona.
Minä taas en ymmärrä kuinka et huomaa, että tämä aloitus on provo. Minulla ei ole tarvetta tylyttää ketään, ihmettelenpä vain että kuinka otat tämänkaltaisen tekstin tosissasi.
Vierailija kirjoitti:
Ap, sinä vaan et osaa - hupmaa siitä että et "hieman erilaisen" koiran kanssa pärjää. Et osaa sopeuttaa toimintaasi koiran tarpeita vastaavaksi
Ap:llä voi olla vain sellainen elämänvaihe ettei jaksa ja kaikki tuntuu vaikealta. Ei se koiran vika ole.
Tämä on taas tämä sama provoilija, joka kirjoittaa näitä kilometrin mittaisia aloituksia. Minun on hirveän vaikea ymmärtää mitä hän saa näistä. Hänen tuotoksiaan on esimerkiksi se liirumlaarum, minkä hän kirjoitti "jostain pojasta", joka pyydysti perhosia niityllä perhoshaavilla tms skeidaa ja sitten hänen elämänsä muuttui ja oli lopuksi ihan persiillään. Hirveätä draamaa kaikissa hänen aloituksissaan.
Hänet tunnistaa näistä -han päätteistä, niin kuin esimerkiksi tässä: "Rakastanhan koiria yli kaiken". "olinhan pentuja ennenkin kasvattanut".
Toivon että tää olis provo, mutta siltä varalta ettei ole, niin ap:
ensinnäkin lopeta se koiran seisottaminen ulkona. Se on enemmän eläimen alistamista kuin asiallista kouluttamista. Jos pissa ei rauhallisesti ulkoillen tule, niin sitten se ei tule.
Jos koira pissaa heti sisälle tullessaan niin pahoin pelkään että sillä on joku vakava ongelma. Olen itse toiminut paljon kodittomien koirien kanssa ja minulla on kokemusta kahdesta koirasta jotka eivät halunneet tehdä pissoja ulos. Molemmilla todettiin vakava nivelrikko; toisella lonkissa ja toisella selässä. Myös adhd-tyyppinen sähläys voi hyvin olla kipuoire, ja usein onkin. Koirat eivät useinkaan osoita kipua olemalla vaisuja, vaan muuttuvat monesti joko hyperaktiivisiksi tai aggressiivisiksi. Nivelkipu on kamala kipu! Sen kanssa oleminen on todella tuskaista ja aiheuttaa varmasti häiriökäytöstä.
Neuvoni on että viet koiran selkä/lonkka/jalka -röntgeniin ja kerrot eläinlääkärille oireista.
Jos kuvissa ei näy mitään hälyttävää eikä ell epäile muutakaan vikaa, ottaisin seuraavaksi yhteyttä positiivisia menetelmiä käyttävään koirankouluttajaa ja pyytäisin käymään kotona. Hän voi sitten tarkastella sekä koiran käytöstä että antaa neuvoja sinun toimintaasi.
Ehdottomasti koira lääkäriin ja röntgeniin! Kuulostaa erittäin vahvasti siltä että koira kärsii kivusta.
Älä ainakaan missään nimessä laita koiraa eteenpäin vaivojensa kanssa. Jos se joutuu kotiin jossa ongelmakäytöstä korjataan väkivallalla ja pakottamalla niin koiran elämä on ihan h**tillistä kärsimystä. Ensin olet tuskissasi ja sitten joudut johonkin tappokuriin, älä järjestä koiraa siihen tilanteeseen!
Jos koiralla on joku pahempi vika joka ei ole korjattavissa, on eutanasia oikeasti armollisin vaihtoehto. Ei kipeää koiraa kiertoon hullujen ihmisten armoille!
Kasvattajaa kannattaa kyllä yrittää vastuuttaa jos jotain vikaa löytyy, mutta laittaisin koiran hyvinvoinnin etusijalle enkä palauttaisi huonolle kasvattajalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
tuon ikäinen koira elää vähän niinkuin murrosikää. Se kyseenalaistaa ja kokeilee pääseekö hallitsemaan. Ja se pureminen ja kaman jemmailu on huomionhakua, mutta se haluaa myös että jahtaisit sitä. Älä tee sitä.
Puolivuotiaalle kyllä sattuu vahinkoja. Meillä oli koira josta tuli myöhemmin opaskoira, mutta ekat puolitoista vuotta se oli aika raisu ja kyllä, viimeinen vahinko sattui vielä vuoden ikäisenä. Olimme aika rasittuneita sen kanssa, mutta temppuja se kyllä oppi ihan mitä hyvänsä. Siitä vähän pystyi päättelemään että fiksu koira siitä tulee.
Puolentoista vuoden kohdalla se otettiin opaskoulutukseen ja hyvä koira siitä tuli. Ikävä kyllä sairastui vakavasti kymmenen vuoden kohdalla ja antoivat piikin, oltiin vähän ajateltu ottaa se meille eläkeläiseksi.
Koira ei ihan nykytiedon mukaan pyri hallitsemaan
Päin vastoin, koira on laumaeläin, laumassa on hierarkia, nuori koira juurikin etsii paikkaansa laumassa ja kokeilee rajojaan.
Niinkuin joku kirjoittikin jo aikaisemmin niin, koirankouluttaminen sisäsiistiksi tapahtuu sillätavalla, että ulkona ennenkuin alkaa leikkimään tai lenkkeilemän niin odotetaan sitkeästi pienemmällä alueella, että alueen hajut ja asiat tulee tutuksi. Tällöin koira malttaa tehdä tarpeensa kunnei ole uusia asioita tutkittavana kokoaikaa. Koiran kouluttaminen vaatii sinnikkyyttä ja ymmärrystä sekä ennakointia koirasta ja tavasta jolla koira pyrkii ajattelemaan.