Nykynuorten lineaarinen lukutaito on heikentynyt.

Mikä on lineaarinen lukutaito?

sitä en usko, että kerran hankittu "lineaarinen" kirjanlukutaito mihinkään katoaisi. Sen sijaan olen aika vakuuttunut siitä, että lineaarisen lukemisen merkitys yhteiskunnassa ja tiedonhaussa kuten viihteessä ja taiteessakin vähenee koko ajan. Nuoret eivät opi sitä, koska eivät tarvitsekaan sitä mihinkään. Me vanhat taas joudumme/olemme jo joutuneet opettelemaan ihan uudenlaisen lukutavan selvitäksemme netistä, blogeista, nykymallisista sanomalehdistä tai viimeaikaisista kirjallisuuden kehittymisen malleista.

ja hakea tietoa sellaisista.

osataan lukea pitkiä tekstipötköjä ja jäsentää niihin rakennetta ja sitä kautta etsiä "pitkästä" lineaarisesta tekstistä tietoa tai juonta. Siis että luetaan kokonaisia monografioita tai romaaaneja tai edes koko sivun mittaisia, yhtenäisestä tekstistä koostuvia sanomalehtiartikkeleita. Eihän sellaisia enää ole kuin Times literary supplementissa.

sitä en usko, että kerran hankittu "lineaarinen" kirjanlukutaito mihinkään katoaisi. Sen sijaan olen aika vakuuttunut siitä, että lineaarisen lukemisen merkitys yhteiskunnassa ja tiedonhaussa kuten viihteessä ja taiteessakin vähenee koko ajan. Nuoret eivät opi sitä, koska eivät tarvitsekaan sitä mihinkään. Me vanhat taas joudumme/olemme jo joutuneet opettelemaan ihan uudenlaisen lukutavan selvitäksemme netistä, blogeista, nykymallisista sanomalehdistä tai viimeaikaisista kirjallisuuden kehittymisen malleista.

Mutta nettilukemiseen ja netissä liikkumiseen kuuluu kyllä usein (ainakin omalla kohdallani) tietty laiskuus. Jotkut ovat siinä lahjakkaita ja uutta luovia, kaikki eivät.

Mutta nettilukemiseen ja netissä liikkumiseen kuuluu kyllä usein (ainakin omalla kohdallani) tietty laiskuus. Jotkut ovat siinä lahjakkaita ja uutta luovia, kaikki eivät.

Toiselle taas se, että lukee sitä yhtä ja samaa valmiiksi tarjolla olevaa tekstiä alusta loppuun on intellektuaalista laiskuutta. Ja luovaa on sit se, missä tiedon yhtymäkohtia tai juonen käänteitä tuottaa lukija itse.

Molempi parempi tietenkin. Mutta on totta, että myös taidekirjallisuus on siirtymässä tähän suuntaan. Toki kirjallisuuden historian tuntemiseen ja siitä nauttimiseen tarvtaan silti perinteistä lukutapaakin. Mut ei niitä voi helposti järjestykseen laittaa.

av-palstalle!

Tarve samanlaiseen lineaariseen lukemiseen tai ainakin siitä saatava hyöty voi olla vähäisempää nykyään kuin ennen. Nykyään arvostetaan ehkä enemmänkin nopeatempoisempaa ja tehokkaampaa elämää, johon ei kuulu nämä pitkät tekstit.



Ehkä asettaisinkin kysymyksen onko lineaarista lukemista mittaava testi hyvä mittari nykyajan tarpeisiin? Pitäisikö tätä kehittää niin että otetaan huomioon tiedon löytäminen, yhdistely ja päättelykyky, sekä olemassaolevan tiedon tunnistaminen hyödynnettäväksi. Pitäisikö myös miettiä että näissä asioissa huomioitaisiin nopeus, niin että pitkän tekstin valikoiva lukeminen löytäen asiayhteyteen liittyvät asiat tulisi löytää mahdollisimman nopeasti valikoivalla lukemisella.

että jaksan koneelta lukea pitkiä tekstejä huomattavasti huonommin kuin paperiversiona. Siksi en ole oikeen käsittänyt, miksi joku haluaisi lukea esim. romaaneja sähköisenä versiona...