Miehen tunteiden tarttuminen itseen
En tiedä miten otsikon olisi laittanut. Mutta siis mulla mies saattaa hetkessä muuttua hyväntuulisesta todella kypsään, jos jotain negatiivista tapahtuu. Siis vaikka autoon tulee joku vika, niin hänellä se menee tunteisiin välittömästi niin, että jos ihmiseltä voisi nousta savu oikeasti korvista, häneltä nousisi. Se tunne näkyy kauas eikä hän siitä pääse irti. Alkuun olen piittaamatta, koska näen miten paljon häntä *tuttaa. Koetan sanoa että aamulla varataan aika korjaamolle ja ajetaan toisella autolla, no problem, ei auta. Pian tiuskii minulle ja siitä huomautan, että ei ole kiva koska en ole syypää tähän... Ja hän ei silti pääse tunteesta ja sitten mua jo alkaa *tuttaa se hänen *tutuksensa, että miten VOI reagoida noin voimakkaasti.
Ja sitten tän seurauksena mm. viime yön nukuin sohvalla, koska en vaan jaksanut. Mistä tällainen näin älytön "sekoaminen" jostain asiasta voi johtua? Onko täällä samanlaisia, miten tässä toisen pitäis toimia? Tai onko samanlaisten puolisoita 😄
Kommentit (17)
Miehesi on itse vastuussa käytöksestään ja miten käsittelee asioita.
Kauanko olette olleet yhdessä? Onko hän aina ollut tällainen?
https://mielenihmeet.fi/tunteensiirto-on-vahingollinen-puolustusmekanis…
Kyseessä on miehen puolustusmekanismi: hän siirtää negatiiviset tunteensa sinuun sen sijaan että käsittelisi ne.
Mun eksällä oli kanssa ihan suhteettomia tunnereaktioita. Ja tarttuuhan ne, ei sille mahda yhtään mitään vaikka kuinka yrittää etäännyttää itsensä toisen raivosta. Ajattelin, että hän on vain henkisesti niin heikko että käämi palaa joskus tosi pienestäkin.
Lähdin, ja se oli viisas teko. Nyt on rauha maassa.
Mun äiti on tuollainen. Juuri kummastelin miten ihminen voi kysyä toiselta laitetaanko lisää kastiketta niin kuin koko ihmiskunnan kohtalo olisi riippuvainen vastauksesta. Ymmärtäisin jos isä olisi hullu riehuja mutta isä on melko tavallinen.
On varmaan nuoresta kyse? Vanhempana ei ota pulttia asioista noin kun osaa laittaa asiat jo mittasuhteisiin...nuorena voi veetuttaa enemmän ja herkemmin
Mulla on samanlainen mies, tai ehkä pahempikin. Tuntuu että heti aamulla kaikki alkaa kiroilulla, kun joku pikkujuttu on vialla. Pitkin päivää on vaikka mitä mistä valittaa ja kiroilla. Kun tulen töistä hyvällä tuulella kotiin, niin eipä mene kauaa kun se hyvä mieli on kadonnut, koska heti kotiin tullessani mies alkaa valittaa jostain. Olen alkanut viettää aikaa korvatulpat korvissa toisessa huoneessa. Mietin eroa. Mies harvemmin kiroilee tai valittaa suoraan minulle, mutta en silti jaksa tuota negatiivisuutta. En jaksa enää edes vastata mihinkään sen valituksiin, koska se on täysin turhaa.
Vierailija kirjoitti:
Mun äiti on tuollainen. Juuri kummastelin miten ihminen voi kysyä toiselta laitetaanko lisää kastiketta niin kuin koko ihmiskunnan kohtalo olisi riippuvainen vastauksesta. Ymmärtäisin jos isä olisi hullu riehuja mutta isä on melko tavallinen.
Tänään mietin puolitosissani että rupean pitämään päässä moottoripyöräkypärää suojaksi äidin tunteita vastaan 😄. Koska kuten joku jo mainitsi, on ihan mahdotonta ettei ne tartu ja jatkuva torjuminen on raskasta.
Vierailija kirjoitti:
Miehesi on itse vastuussa käytöksestään ja miten käsittelee asioita.
Tieto tuosta ei auta. Silti sydän hakkaa ja kädet tärisee kun toinen huutaa vieressä sylki roiskuen. Stressitasot nousee tuota katsoessa itsellä vaikka miten tajuaa että ongelma on hänen eikä minun.
ei ap
Opiskelu/työstressi? Itse kilahdan herkemmin jos noissa em. stressiä
Itse olin tälläinen eksälleni. Pohjimmiltani olin kai vain kyllästynyt häneen, mutta en saanut laitettua poikki heti.
Ei ole nuori mies kyseessä 😄 vahvasti keski-ikäinen. Itse olenkin iän myötä oppinut ajattelemaan rauhallisesti ongelmista että jaaha, vesiputki vuotaa. Pittääpä soittaa putkimiehelle, josko ehtisi huomenna tulla. Ämpäri alle, täytyy tyhjentää sitä välillä.
Mies näkee putken vuotavan ja se kuin musertaisi hänet. Että ei ***** tämäkin menee nyt päin ******. Huokailee, puuskuttaa, kulkee edestakaisin, ja se savu nousee korvista, kuin olisi aivan sietämätön olo. Pikkujutusta. Eikä ole taloudellisiakaan ongelmia, että pelkäisi laskua tms. En osaa ymmärtää...
Ei hän riehu, eikä karju, ei sentään. Ja muuten on hyvinkin rauhallinen ihminen, ja siihen verrattuna tämä tuntuukin niin oudolta. Ap
Masennus, stressi tai joku vastaava voi aiheuttaa tuollaisen ettei kestä mitään vastoin käymisiä.
Jotkut eivät ole oppineet suhtautumaan vastoinkäymisiin, kotona opittu malli, lapsena ei ole annettu kokea vastoinkäymisiä tms. Stressaantuneena/väsyneenä/masentuneena taas mitättömätkin pienet asiat saavat suhteettomat mittasuhteet.
"En tiedä oliko kommenttisi jollekin tietylle ihmiselle. Mutta kommentoidaan sitten itsestä. Olen saanut aina tosi hyvin töitä, kun olen niitä tarvinnut. Olen pitkäaikai,......."
"Ihana kun kerroit!! Antaa muillekin toivoa. Saako kysyä, millä alalla?"
Amk-tutkinto kasvatusalalta. Tällä hetkellä asiantuntijavirassa.
Naisille aina yhtä kauheaa jos joku mies käyttäytyy samalla tavalla kuin suurin osa naisista. Jälleen hyvä todiste kuinka naiset ei tasa-arvoa halua eikä siihen suostu vaikka itse kuitenkin vaatii miehiltä tasa-arvoa naisia kohtaan