Työskenteleekö joku muu paikassa, jossa on potentiaalinen väkivallan uhka, mutta osa muista työntekijöistä ei tajua sitä?
Vähän outo kysymys, mutta avataan. Työskentelen sosiaalialalla paikassa, jossa on ajoittain väkivallan uhkaa johtuen asukkaiden psyykkisestä voinnista ja päihteistä. Se ei ole minulle uutta tai järkytys, koska olen työskennellyt psykiatrisella suljetulla osastolla, jossa nämä asiat oli itsestäänselviä. Nyt kuitenkin on niin, että osa työntekijöistä ei tunnu tajuavan mitä riskejä tässä hommassa on. Yleensä nämä ovat kokemattomia ja heillä on käsitys, että kaikki asiat ratkeaa hyvin kun vaan "kuunnellaan". Osalla taitaa olla ideologisiakin kuvitelmia asioista. Minulla ei ole ongelmia kuuntelussa, mutta aina se ei riitä.
Nyt sitten räsähti joku aika sitten ja seurauksena oli täydellistä sekoilua tilanteessa. Minä olin sitten yksin se joka alkoi johtamaan muita työntekijöitä, ohjaamaan heitä, soittamaan apua ja viime kädessä otin riskin ja estin fyysisesti tilanteen pahenemisen (lievä hoidollinen kiinnipito, sallittu asia). Tilanne ratkesi, mutta tuntui raskaalle. Ikään kuin vastuu olisi ollut yksin minulla, kun porukka ei osannut käsitellä sitä yhtään ja jotenkin jäi kuva, että eivät oikein tajunneet että tätä voi todellakin tapahtua uudestaan vaikka huomenna. Pomo totesi asian ja se merkittiin, mutta samantien asia unohdettiin eikä puhuttu sanallakaan siitä että kaikki meni huonosti huonon ennakoinnin, organisoinnin ja muun kannalta. Varoitin kyllä etukäteen tästä kaverista, koska hänestä näki kilometrin päähän että räjähdys tulee.
Jätän tarkemmat speksit kertomatta ettei kukaan tunnista. Tunnen itseni aika yksinäiseksi, koska näen monet asiat ihan eri tavalla ja alkaa tulla tunne, että en taida kuulua tänne. Onko muilla tällaisia kokemuksia?
Kommentit (41)
Tuo on arkipäivää sairaaloissa, apteekeissa, kaupoissa jne.
Itselläni on kokemusta siitä, että samanlaisia riskejä vähätellään. Työssä on mahdollinen väkivallan uhka ihan oikeasti varsinkin tiettyjen asiakkaiden psyykkisestä ja henkisestä voinnista johtuen. Eri henkilöt myös tekevät välillä uhkauksia joista soitellaan sitten hätänumeroon. Omasta mielestäni turvatoimet ovat ihan olemattomat ja osa työntekijöistä ei ihan oikeasti ymmärrä työn riskejä, kun joutuvat olemaan tekemisissä esimerkiksi sekavasti käyttäytyvän aikuisen ihmisen kanssa. Itseäni välillä hirvittää, mutta asioihin on tuskin tulossa mitään parannusta. Ei vaikuta kiinnostavan ketään päättävässä asemassa olevaa. Onneksi ei vielä ole sattunut mitään vakavaa, mutta riski on olemassa.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa todella raskaalle tilanteelle.
Tilanne oli raskas. Vertasin sitä psykiatrisen puolen tilanteisiin, joissa kaikki tiesi hommansa ja toiminta väkivaltaisessa tilanteessa oli harjoiteltu ja organisoitu erinomaisesti. Kaikki oli mukana, kukaan ei paennut ja asia käytiin läpi ja mietittiin olisiko voitu vielä tehdä jotakin.
Täällä tilanne muistutti kaaosta ja oli sitä. Oli kuin olisi ollut joidenkin lasten kanssa ja vastuu jäi yksin minulle. Minä olen lisäksi vain rivityöntekijä.
ap
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on kokemusta siitä, että samanlaisia riskejä vähätellään. Työssä on mahdollinen väkivallan uhka ihan oikeasti varsinkin tiettyjen asiakkaiden psyykkisestä ja henkisestä voinnista johtuen. Eri henkilöt myös tekevät välillä uhkauksia joista soitellaan sitten hätänumeroon. Omasta mielestäni turvatoimet ovat ihan olemattomat ja osa työntekijöistä ei ihan oikeasti ymmärrä työn riskejä, kun joutuvat olemaan tekemisissä esimerkiksi sekavasti käyttäytyvän aikuisen ihmisen kanssa. Itseäni välillä hirvittää, mutta asioihin on tuskin tulossa mitään parannusta. Ei vaikuta kiinnostavan ketään päättävässä asemassa olevaa. Onneksi ei vielä ole sattunut mitään vakavaa, mutta riski on olemassa.
Kuulostaa tutulle minullekin. Meillä on sellainen omituinen kulttuuri, että jos ottaa puheeksi sen riskin, niin sitten aletaan pyörittelemään silmiä ja tulee olo että pidetään turhaan hermoilevana tyyppinä. Vaikka kyse on helvetti turvallisuudesta joka on ykkösasia tietyn asiakaskunnan kanssa toimiessa.
Luin jostain, että runsas estrogeeni - tunnistaa vaaratilanteita heikommin
Runsas testosteroni - tunnistaa vaaran paremmin.
Pätee ainakin meillä, kun mies ja poika ovat puhuneet jostain lähistöllä asuvasta tyypistä, jonka kumpikin on erikseen nähnyt ja pitänyt vaarallisena. Minäkin olen hänet hnyt, muttei ole ikinä tullut mieleen, että voisi olla vaarallinen.
Vierailija kirjoitti:
Luin jostain, että runsas estrogeeni - tunnistaa vaaratilanteita heikommin
Runsas testosteroni - tunnistaa vaaran paremmin.
Pätee ainakin meillä, kun mies ja poika ovat puhuneet jostain lähistöllä asuvasta tyypistä, jonka kumpikin on erikseen nähnyt ja pitänyt vaarallisena. Minäkin olen hänet hnyt, muttei ole ikinä tullut mieleen, että voisi olla vaarallinen.
No en tiedä tästä, mutta olen toki mies. Väittäisin kuitenkin, että kokemus varmaan on se määrittävin tekijä: jos olet ollut mukana väkivaltaisessa tilanteessa, saat siitä oppia ja osaat todellakin varoa sitä ennakoimalla ja tarkkailemalla. Psykiatrisella myös naisilla oli kyky nähdä jos riskit alkoi realisoitua.
ap
Teet vaaratilanne ilmoituksen ja muut työntekijät pääsevät työturvallisuus/miten toimia uhkatilanteessa koulutukseen. Mun työpaikassa pitää olla silmät selässä ja hälynappi aina mukana, niin vartijat tulee juosten paikalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on kokemusta siitä, että samanlaisia riskejä vähätellään. Työssä on mahdollinen väkivallan uhka ihan oikeasti varsinkin tiettyjen asiakkaiden psyykkisestä ja henkisestä voinnista johtuen. Eri henkilöt myös tekevät välillä uhkauksia joista soitellaan sitten hätänumeroon. Omasta mielestäni turvatoimet ovat ihan olemattomat ja osa työntekijöistä ei ihan oikeasti ymmärrä työn riskejä, kun joutuvat olemaan tekemisissä esimerkiksi sekavasti käyttäytyvän aikuisen ihmisen kanssa. Itseäni välillä hirvittää, mutta asioihin on tuskin tulossa mitään parannusta. Ei vaikuta kiinnostavan ketään päättävässä asemassa olevaa. Onneksi ei vielä ole sattunut mitään vakavaa, mutta riski on olemassa.
Kuulostaa tutulle minullekin. Meillä on sellainen omituinen kulttuuri, että jos ottaa puheeksi sen riskin, niin sitten aletaan pyörittelemään silmiä ja tulee olo
Kulttuuri nyt vaan taitaa olla sellainen, että asioita ei haluta ottaa vakavasti ennen kuin jotain todella pahaa sattuu ja sitten sen jälkeen ehkä tehdään jotain. Tuntuu myös siltä, että suoria uhkauksia ei oteta tosissaan. On ollut sellaisia tilanteita, että joku käy riehumassa tms, mutta onneksi kukaan ei ole vielä käynyt työntekijöiden päälle. Nämä tilanteet voivat olla myös hyvin vaikeasti ennustettavia. Koskaan et tiedä missä kunnossa henkilö tulee paikalle ja niin edelleen. Jos ei halua murehtia omasta turvallisuudestaan, niin alanvaihto on melkeinpä ainoa ratkaisu.
Ihmettelen että joku ajattelee että laittamalla nuo ihmiset laitokseen nippuun, ahdistus vähenisi tai ongelmat ratkeaa. Oikeasti laitos voi pahentaa ja muiden käyttäjien seura. Ymmärrän että joku pelkää, että joku aineissa oleva vaikka polttaa kerrostalon eli siten pitää etsiä asumiseen turvallisempia vaihtoehtoja. Mutta niitä varmaan olisi. Vai onko kyse väkivaltarikollisista? Ei kai kaikki ole. Sellainenhan on riski myös muille asukkaille ja jengiytyminen. Oikeasti vieroitus alkaa joko toimia aika pian tai sitten se ei toimi, joko on riittävän pätevä lekuri tai ei ole. Ihmisillä pitäisi olla oma elämä ja koti. Koti ei ole laitos selvästi. Heillä on myös omaisia jotka odottavat positiivisia tuloksia tai että ihmisten mieli selkeytyy. Jos on väärät lääkkeet, tilanne voi pahentua?
Vierailija kirjoitti:
Teet vaaratilanne ilmoituksen ja muut työntekijät pääsevät työturvallisuus/miten toimia uhkatilanteessa koulutukseen. Mun työpaikassa pitää olla silmät selässä ja hälynappi aina mukana, niin vartijat tulee juosten paikalle.
Eipä ne aseettomat vartijat kerkeä tositilanteessa tekemään välttämättä yhtään mitään. Voi olla jo myöhäistä siinä vaiheessa, kun tulevat paikalle.
Kannattaa lähteä pois ja etsiä paikka, jossa on ammatillista osaamista tällaisiin tilanteisiin. Tuollaisissa paikoissa ei saa olla noin "huoletonta" työkulttuuria, koska sitten voi sattua pahasti. Yksityisellä on usein näitä ongelmia omien havaintojeni mukaan enemmän kuin julkisella sektorilla.
Mä en ole vaatinut, että kukaan kuuntelee, vaan ainoastaan, että ei länkytetä ja neuvota väärin perustein.
Kyllä me kaikki se tajutaan ja siksi siihen on varaudutta moniin eri keinon.
Terveisin ratin ja penkin välistä.
Nyt tietenkin korjaatte tilanteen työpaikallanne. Kaikki kurssitetaan ja jokaiselle annetaan oma vastuurooli seuraavaa tilannetta varten. Tämä kokemus puidaan kunnolla alta pois.
Vierailija kirjoitti:
Teet vaaratilanne ilmoituksen ja muut työntekijät pääsevät työturvallisuus/miten toimia uhkatilanteessa koulutukseen. Mun työpaikassa pitää olla silmät selässä ja hälynappi aina mukana, niin vartijat tulee juosten paikalle.
Turvakoulutuksella ei tee mitään, jos asenne on muuten väärä ja kielletään mielessä se mahdollisuus että joku näistä ihmisistä itse asiassa saatta HALUTA vahingoittaa sinua syystä tai toisesta. Sairaus tai päihteet kun puhuu pahasti niin siinä ei kauniit sanat auta, kun se raivo kohdistuu sinuun harhaisessa tai aineisessa päässä. Silloin se olet sinä joka saa maksaa. Ja nämä pitäisi pystyä ennakoimaan ja toimimaan. Mutta osalle ajatus on liian raskas, ilmeisesti se pelottaa niin halutaan sitten vaan unohtaa se asia niin kuin se menisi sillä ohi.
Kaikki mun työkaverit. Mua pidetään rauhallisena kivana ja mukavana miehenä. Kukaan ei tiedä että olen ex väkivalta rikollinen.
Vierailija kirjoitti:
Mä en ole vaatinut, että kukaan kuuntelee, vaan ainoastaan, että ei länkytetä ja neuvota väärin perustein.
Tai mitä? Se hoitaja/ohjaajakin on ihminen, joka tekee parhaansa. Hänellä voi olla lapset ja omakin elämä. Onko oikein lyödä sellaista ihmistä? Systeemit ei ole täydellisiä, mutta kyllä ne parhaansa siellä usein yrittää.
Vierailija kirjoitti:
Nyt tietenkin korjaatte tilanteen työpaikallanne. Kaikki kurssitetaan ja jokaiselle annetaan oma vastuurooli seuraavaa tilannetta varten. Tämä kokemus puidaan kunnolla alta pois.
Sellaisesta ei ole ollut mitään puhetta. Ainakaan vielä. Tuskinpa tulekaan, mutta katsotaan.
ap
Vierailija kirjoitti:
Luin jostain, että runsas estrogeeni - tunnistaa vaaratilanteita heikommin
Runsas testosteroni - tunnistaa vaaran paremmin.
Pätee ainakin meillä, kun mies ja poika ovat puhuneet jostain lähistöllä asuvasta tyypistä, jonka kumpikin on erikseen nähnyt ja pitänyt vaarallisena. Minäkin olen hänet hnyt, muttei ole ikinä tullut mieleen, että voisi olla vaarallinen.
Millainen se tyyppi on joka ei ole mielestäsi vaarallinen?
Kuulostaa todella raskaalle tilanteelle.