tuttavani sai hermoromahduksen ja joutui suljetulle

Siellä kai se parhaiten selviää, miten muuten voit halutessasi auttaa.



Ei kai se nyt niin nuukaa ole tunnetko häntä kunnolla vai et, jos kerran haluat auttaa ja hän haluaa nähdä sinua.

Mene käymään. Itse olin vuosi sitten samassa tilanteessa kun paras ystäväni soitti itse ja kertoi joutuneensa hoitoon. Suljetulla on todella vaikeaa mennä käymään ja ahdistavaa nähdä ne ihmiset jotka on kuin eläviä kuolleita tai sieltä toisesta päästä eli vähän liiankin riehakkaita.



Mutta SINULTA on pyydetty apua, ei sillä ole väliä kuka sitä pyytää. Ystäväni pyysi minua koska luotti minuun ja siihen että tulen oli tilanne mikä tahansa. Jälkeenpäin hän on sanonut ettei tiedä mitä olisi tehnyt jos olisin pettänyt hänen luottamuksensa kun oli itse pohjalla. Ystäväni ei aluksi tunnistanut edes minua ja niinä hetkinä kun tunnisti luuli että elämme opiskeluaikoja. Hallusinaatioitakaan ei kannata säikähtää vaan käyttäytyä kuin sinusta olisi ihan normaalia että toinen puhuu seinille. Ja jatkaa vaikka säästä puhumista sen jälkeen.



En tiedä missä kunnossa tuttusi on, mutta tsemppiä sulle. Ja muista että visiitin jälkeen PUHU jollekin tunteistasi (luotan siihen ettet jätä toista pulaan). Itse lysähdin polvilleni lumihankeen itkemään ja huutamaan jokaisen vierailun jälkeen. Se on henkisesti pirun rankkaa, mutta siitä selviää ajattelemalla että sillä toisella on asiat vielä huonommin.

SULJETULLA? Esim Helsingissä on ihan osastoja jotka eivät ole suljettuja mutta ihmisille jotka ei ole vaaraksi itselleen eikä toisille akuutisti.



Jos ette ole ystäviä, niin miettisin kyllä haluanko alkaa terapioimaan ihmistä, joka on joutunut suljetulle, aika harvoin siinä tilassa pystyy vastavuoroisuuteen ihmissuhteissa ja suurimmalla osalla on kyllä niin syvät ongelmat ettei ne itsestään katoa. Jos kyseessä olisi ystäväsi, en sanoisi näin, mutta itse esim en jaksa tasapainoisen perhe-elämän rinnalla pitää yllä mitään terapiakaveruutta. Kerran olen persoonallisuushäiriöisen kanssa kokeillut, en kokeile enää.

mutta jos koet että käynti ahdistaa, ei ole pakko.

ja hän on hyvän ystäväni ystävä. Meitä yhdistää kyllä sama ammatti ja tuttavapiiri.

Hän on yksinäinen siellä kuulema. ja pommittaa myös tätä ystäväämme vierialipyynnöillä. Ysätävin oli mennut käymänä siellä mutta hän oli ollut pois osastolta kuuntelemassa jotain konserttia, vaikka tiesi ystävämme tulevan. Ota tuosta nyt selvää.

Minä en todellakaan ole mitään terapeuttiainesta. :( Mutta onhan se kamalaa jos on tuollaisessa tilanteessa, hänen aviomiehensä jätti hänet ja hän sekosi kai siitä.



ap.

Vioet jotain kukkia, suklaata tai mitä sinne nyt saakaan viedä. Hän ei ehkä jaksa keskittyä kirjan lukemiseen. Tai dvd:llä mielisarjaansa.



Ylläolevalle, joka ei menisi, ettei ei tarvitse terapiaa antaa: ei tässä nyt varmaan tarvitse vierailijan mitään terapiaa alkaa antaa.



Menisit varmaan, jos tutullasi olisi syöpä ja pyytäisi käymään. Tässä on kyseessä yhtä vähän tarttuva tauti.

Voisit myös tuoda muistoja sieltä "normaalielämästä", jos teillä on sama työ ja tuttavapiiri. Ei se suljettuosasto mikään järkky paikka ole (tietenkin riippuu miten pumpulissa elää), joten kyllä sinne voi mennä vierailulle. Ja ammattilaiset tuota tuttavaasi siellä hoitavat, joten ei millekään terapoinnille ole sinun puoleltasi tarvetta. Kai sitä nyt ihmistä voi käydä tervehtimässä, jos hän on kohdannut vastoinkäymisiä ja hakeutunut saamaan hoitoa sairauteensa. Mene vain käymään, ei se kerta voi pahaakaan tehdä. Rohkeasti vaan, ihminen se on sairastunutkin ihminen.

jos ystäväni olisi vastaavassa tilanteessa minkä ap on nyt selvittänyt (eli ei psykoottinen pers.häiriöinen tms) niin ilman muuta menisin (tosin jos kyseessä olisi hyvänpäivän tuttu, joka ei edes ystävän mennessä ollut paikalla, en menisi..), mutta ehdoin tahdoin en halua mielenterveysongelmaisia elämääni, koska haluan ihmissuhteiltani vuorovaikutteisuutta ja todella monet mt-häiriöiset vetävät ne lähimmät mukanaan, esimerkiksi persoonallisuushäiriöisen läheisenä on todella kovaa olla :(

SULJETULLA? Esim Helsingissä on ihan osastoja jotka eivät ole suljettuja mutta ihmisille jotka ei ole vaaraksi itselleen eikä toisille akuutisti. Jos ette ole ystäviä, niin miettisin kyllä haluanko alkaa terapioimaan ihmistä, joka on joutunut suljetulle, aika harvoin siinä tilassa pystyy vastavuoroisuuteen ihmissuhteissa ja suurimmalla osalla on kyllä niin syvät ongelmat ettei ne itsestään katoa. Jos kyseessä olisi ystäväsi, en sanoisi näin, mutta itse esim en jaksa tasapainoisen perhe-elämän rinnalla pitää yllä mitään terapiakaveruutta. Kerran olen persoonallisuushäiriöisen kanssa kokeillut, en kokeile enää.

Oulussa kaikki psyk. osastot ovat suljettuja. Itse olin samasta syystä osastohoidossa.

minua ne ahdistaa, mutta aion kyllä miettiä jos menen sinne käväsemään.





ap.