Ruokajonossa ei riittänyt ruokakassi kaikille, ruokaa ei ole ja rahaa saan perjantaina.

Eikö siellä ole kuin yhtenä päivänä viikossa ruokajono?

Voisitko pyytää työnantajalta ennakkoa?

Vierailija kirjoitti:

Voisitko pyytää työnantajalta ennakkoa?

Jouduin pitkäksi pois työelämästä sairastumisen vuoksi. 

Pta detoxina, paastona. Meditointia ja joogaa.

Jos sulla on kerran aikaa, kerää pulloja. Äkkiä saa varmaan kokoon jonkun pari euroa, niin sillä saa jo useamman kilon perunoita. 

Paasto on halpaa. Enkä sano vitsillä. Vuosi sitten paastosin lääkärin määräyksestä, ja hyvin onnistui eikä maksa juuri mitään.

Ota yhteys seurakunnan diakoniaan tai pelastusarmeijaan, sieltä voit saada ruokarahaa tai maksusitoumuksen ruokakauppaan.

Soita diakonille? Entä sukulainen, naapuri, tuttu. Sossulle tuskin viitsii selitellä, heillä on kolmannen asteen kuulustelu ja nalkki.

Vierailija kirjoitti:

Ota yhteys seurakunnan diakoniaan tai pelastusarmeijaan, sieltä voit saada ruokarahaa tai maksusitoumuksen ruokakauppaan.

Olen soittanut. Nykyään eivät maksusitoumuksia jakele. Ainoa ruoka-apu on nuo jonot. Toki sitten toimeentulotuki erikseen, jota haettu.

Katselin netistä niin onneksi huomenna onkin ruokajono toisaalla. Täytyy mennä sinne todella ajoissa että varmasti saa kassin. 

Jos ei viellä yli 60v niin sairausvakuutus auttaisi kyllä.

Kuitenkin sairasajan palkkaa saa töistä melko pitkään ennenkuin siirtyy kelalle.

Tilanne melko huono jos ei ole omaisuutta jota realisoida.

Tapasin kerran eläkeellä olevan yrittäjän jolla oli konepaja ja koneistustoimi,  sanoi että syöpä ja kaksi vuotta taistelua vei 20 vuoden tuoton pajasta, eli käteisvaranto  katosi, mutta eläkepäivillä elelivät mummon kanssa ja myivät toiminnasta jäänneitä aika mittavia materiaali varastoja laanilta. Mukaanhan niitä ei lähtiessään kuitenkaan saa.



Suomi alkaa olemaan yli kansoitettu jo näillä eläkeläisillä jotka  liki 20vuotiaita, itsekkin tunnen yhden, osalla nistä syy vaan se että ei viitsi, toki oikeastikin kehitysvammaisia yms. mutta tarkoitan vain että jos viidennes työikäisistä ei ole työkykyisiä, ja heidän elämisensä ja ylläpitonsa maksetaan yhteisistä valtion rahoista, on  kehitys aika kestämätön. On siis mahdoonta tukea kunnolla edes heitä jotka ovat kortensa kokoon ajallaan kantaneet, valitettavasti. 

Uskoisin että tahallaan sairastuneiden määrä on promille luokkaa kuitenkin, vaikka  luultavasti kaikista hoidettavista vähintään prosentti on tietoisesti päästänyt itsensä hoiva jonoon.



Tämä kuulostaa syyttävältä AP:lle mutte en sitä niin tarkoita, tämä on yleinen yleistys, ja Tehdas työssä minulle on tuttua että tyyöpaikaltani on useita ihmisiä joutunut muunmuassa syöväntankia pitkäaikais sairaslomalle, työkyvyttömyys eläkkeelle, ja kuolleitakin alkaa olemaan kymmeniä.

itsellä uraa takana vasta 22V, mutta selän säryttyä luulin jo vuonna -18 että työelämäni ja elämäni loppui sitten siihen.

olin tuolloin 38V, mutta selkäranka osoittautui niin kuluneeksi että lääkäri kuvaili sitä normaaliksi yli 70v seläksi, lisäksi oli ne varsinaiset ongelmat. loppujen lopuksi olin vain kaksiviikkoa poissa töistä, ja nyt viimenin pystyn elämään aika lailla normaalia elämää, hieman katkerana mutta kuitenkin.



Itse makselen koht kallista terveysvakuutusta, vaikka minut on vakuutettu niin työnantajankuin aikaisemmin liitonkin puolesta.



Anteeksi eksylin aiheesta melko laajalti itseeni.



Neuvoksi että koita saada nautittua siitä vapaa ajasta, miten sairaus vaan mahdollisesti periksi antaa, aina se ei ole helppoa ja joskus ei edes mahdollista, mutta kuitenkin elämää ja surullisen monelle se osuu aikanaan kohdalle.