Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lapsen yökyläily ja yhteydenpito
24.02.2024 |
Esikoisella on aina ollut tapana laittaa yökylästä illalla joku viesti, tyyliin saatiin suklaamuroja iltapalaksi tai että katsottiin se ja se leffa, hyvää yötä. Ei mitään runsasta viestittelyä mutta joku yksittäinen ennen nukkumaanmenoa. En ole sen kummemmin asiaa ajatellut.
Nyt nuorempi lapsi on aloittanut yökyläilyt ja hänestä ei kuulu mitään. Ei yhtään mitään. Toisaalta sehän on hieno juttu jos ei roiku puhelimella tai ikävöi! Mut toisaalta tuollainen hyvän yön viesti tuntuisi kivalta tavalta (itse laitan illalla yhden hyvän yön toivotuksen mutta saan ehkä vastauksen joskus vähän ennen kuin haen lapsen kotiin, jos saan). Moni lasten kavereiden vanhempi tuntuu iltaviestiä myös odottavan, muistuttelevat meille jäävälle lapselle eteisessä viestistä. Ja ajattelen että sit kun ovat vähän isompia niin voisi tuntua hyvältä saada joku kuittaus että illan menoista on oikeasti päädytty kaverille ja menossa nukkumaan, olisiko siinä mielessä hyvä tapa opettaa.
Tunnista että minulla on taipumusta liialliseen höösäämiseen ja helikopterointiin ja yritän tunnistaa ja välttää sitä. Siksi kysynkin nyt teiltä, toivotteko te lapseltanne "hyvänyönviestiä" vai onko vain hyvä jos yökylässä pärjää ilman yhteydenpitoa vanhempiin? Lakkaanko itse viestittelemästä perään vai pyydänkö lasta heittämään viestillä iltaisin?
Mikäli sillä on väliä, lapsi on 10v.
Kommentit (27)
Tietysti pitää opettaa pitämään yhteyttä. Voi olla että yökylässä tulee joskus joku ongelma, vaikka aikuiset ovat humalassa, niin lapsen on osattava silloin kertoa että asiat eivät ole ok nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En toivo. Lapsi on 9v ja yökyläilyt aloitti 7-vuotiaana. En tiedä laittaako kaverinsa täältä viestejä vanhemmilleen täällä yötä ollessaan, minä en ainakaan viestittele niiden vanhemmille, ellei jotain erityistä ilmene. Siis enää, nyt kun lähellä kymmentä käyvät jo.
Kyseessä vko-vko lapsi, joten toki sen myös huomaa, ettei meillä ole napanuora niin tiukalla mitä se ydinperheissä ehkä on, jossa ei ole totuttu olemaan erossa juuri ollenkaan. Oma lapsi on tottunut nukkumaan muualla kuin kotona; kavereilla, isovanhemmilla.
Minusta voit pyytää lasta laittamaan viestin, tai itse laittaa hyvän yön viestin. Mutta jos lapsi itse ilmaisee ettei tarvitse/ halua sellaista, niin sit työstäisin niitä omia tunteitani enkä tuppaantuisi joka asiaan. Lapsen itsenäisyyden kehittyminen on tosi tärkeää ja siihen kuuluu tietynlaiset irtiotot vanhemmasta. Ne voi olla tämmöisiä aika pieniä ja konkreettisia, hyvä niitäkin kunnioittaa.
Me ihmiset nyt olemme kovin erilaisia tarpeiltamme, joten ei tuohon mitään vastausta ole. Hyvä kai se on, ettei lapsi roiku illalla puhelimella vaan tekee kaverin kanssa asioita? Jos se on sinulle tärkeää, toivota vain hyvää yötä ja kerro lapselle kotona, että sinusta olisi kiva saada pieni viesti ennen nukkumaan menoa. Mutta jos 10-vuotias sen unohtaa, tuskinpa sekään niin vakavaa on.
Mun lapsista vasta toinen on yökyläily-iässä, mutta ei se kyllä ikinä ole laittanut viestiä, eikä kaverikaan kotiinsa. Toisaalta tämä yökyläilyperhe on tullut tutuksi vuosien varrella, tiedän että sanoisivat pienellä kynnyksellä jos olisi jotain erikoista.
Vierailija kirjoitti:
Tietysti pitää opettaa pitämään yhteyttä. Voi olla että yökylässä tulee joskus joku ongelma, vaikka aikuiset ovat humalassa, niin lapsen on osattava silloin kertoa että asiat eivät ole ok nyt.
Tietenkin pitää osata kertoa jos asiat ei ole ok, mutta miksi siitä pitäisi erikseen raportoida jos kaikki on hyvin? Ei, kyllä lapsi saa vapaasti keskittyä kaverin kanssa oloon jos on kivaa. Minusta tässä pitäisi mennä lapsen tahdon mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En toivo. Lapsi on 9v ja yökyläilyt aloitti 7-vuotiaana. En tiedä laittaako kaverinsa täältä viestejä vanhemmilleen täällä yötä ollessaan, minä en ainakaan viestittele niiden vanhemmille, ellei jotain erityistä ilmene. Siis enää, nyt kun lähellä kymmentä käyvät jo.
Kyseessä vko-vko lapsi, joten toki sen myös huomaa, ettei meillä ole napanuora niin tiukalla mitä se ydinperheissä ehkä on, jossa ei ole totuttu olemaan erossa juuri ollenkaan. Oma lapsi on tottunut nukkumaan muualla kuin kotona; kavereilla, isovanhemmilla.
Minusta voit pyytää lasta laittamaan viestin, tai itse laittaa hyvän yön viestin. Mutta jos lapsi itse ilmaisee ettei tarvitse/ halua sellaista, niin sit työstäisin niitä omia tunteitani enkä tuppaantuisi joka asiaan. Lapsen itsenäisyyden kehittyminen on tosi tärkeää ja siihen kuuluu tietynlaiset irtiotot vanhemmasta. Ne voi olla tämmöisiä aika pieniä ja konkreettisia
Jotenkin järkyttävää, että 7-vuotias vuoroviikkolapsi vieläpä yökyläilee paljon. Millon ehdit sitä lasta edes näkemään?
Kuvaavaa on ajatus siitä, että lasta pitää ruveta itsenäistämään jo 7-vuotiaana. Ei siihen tarvita jatkuvia yön yli poissaoloja.
Ei sitä itsekään aikoinaan kotiin soitettu ja meillä olleet kaverit niin tehneet. Oma lapsi yökyläili ja hänkään ei illalla viestitellyt, uskon että olisi sanonut jos olisi tullut ongelma jossa perheen aikuiset eivät olisi vastanneet. Lastenleireiltä hän viestitteli kuulumisia ja kerran soitti ohjaajan puhelimesta. Muttaettä tutuissa yökylissä sai olla rauhassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietysti pitää opettaa pitämään yhteyttä. Voi olla että yökylässä tulee joskus joku ongelma, vaikka aikuiset ovat humalassa, niin lapsen on osattava silloin kertoa että asiat eivät ole ok nyt.
Tietenkin pitää osata kertoa jos asiat ei ole ok, mutta miksi siitä pitäisi erikseen raportoida jos kaikki on hyvin? Ei, kyllä lapsi saa vapaasti keskittyä kaverin kanssa oloon jos on kivaa. Minusta tässä pitäisi mennä lapsen tahdon mukaan.
Koska huonoista asioista on vaikeampi kertoa kuin hyvistä, on hyvä opettaa lapsille että kysytään niitä kuulumisia ja niihin vastataan.
Niin tässä nyt varmasti kannattaa huomioida se että jos yökylässä ihmisten luona jotka ovat oikeasti tuttuja ja luotettavia niin en kysyisi perään. Mutta jos vaikka joku koulukaveri jonka vanhemmat on tyyliin nähny jossain joulu ja kevätjuhlissa, niin ehdottomasti kysyisin illalla miten siellä kylässä on mennyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuinkahan ennen kännykkäaikaa pärjättiin? Lapset olivat yökylässä, kesäleireillä ilman jokapäiväistä yhteyttä äitiin.
Onko nyt äiditkin kännykkäriippuvaisia jos lapsen pitää kylässäkin olla kännykkä kädessä, ei touhuta kaverinsa kanssa, olla ilman kännyä ruokapöydässä jne
Vierailija kirjoitti:
Kuinkahan ennen kännykkäaikaa pärjättiin? Lapset olivat yökylässä, kesäleireillä ilman jokapäiväistä yhteyttä äitiin.
Onko nyt äiditkin kännykkäriippuvaisia jos lapsen pitää kylässäkin olla kännykkä kädessä, ei touhuta kaverinsa kanssa, olla ilman kännyä ruokapöydässä jne
Niin ennen sitä lapsetkin saivat selkäsaunan vaikka naapurilta jos eivät osanneet kiltisti olla...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Soittelitteko oikeasti itse kotiin yökylästä silloin lankapuhelinaikaan?
Vierailija kirjoitti:
Kuinkahan ennen kännykkäaikaa pärjättiin? Lapset olivat yökylässä, kesäleireillä ilman jokapäiväistä yhteyttä äitiin.
Onko nyt äiditkin kännykkäriippuvaisia jos lapsen pitää kylässäkin olla kännykkä kädessä, ei touhuta kaverinsa kanssa, olla ilman kännyä ruokapöydässä jne
Tässä on vain se että lapset vertaavat alitajuisesti saamaansa hoivaa, huolenpitoa ja huomiota siihen omaan viiteryhmään, ei 1930-lukuun. Se, mikä riittää siihen että lapselle syntyi kokemus välittämisestä, muuttuu. On tavallista että lasten joukossa on niitä vapaampia yksilöitä joiden vanhemmat ei kysele perään, ne joita samaan aikaan tavallaan kadehditaan ja ihaillaan, mutta sit kuitenkin välillä ihmetellään että miksei Veetin tai Jaden äitiä yhtään kiinnosta lapsen menemiset tai kuulumiset. Ja Veeti ja Jade ei sitten teininä oli niitä parhaiten voivia tyyppejä, kun ne rajat, joita kuuluu testata, on jo valmiiksi niin väljät että niiden ylittäminen vie huonoille teille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Soittelitteko oikeasti itse kotiin yökylästä silloin lankapuhelinaikaan?
En, mutta kävelin yöllä yksin kotiin kun alkoi jännittää liikaa kylässä oleminen. 80-luku takas!!
Vierailija kirjoitti:
En toivo. Lapsi on 9v ja yökyläilyt aloitti 7-vuotiaana. En tiedä laittaako kaverinsa täältä viestejä vanhemmilleen täällä yötä ollessaan, minä en ainakaan viestittele niiden vanhemmille, ellei jotain erityistä ilmene. Siis enää, nyt kun lähellä kymmentä käyvät jo.
Kyseessä vko-vko lapsi, joten toki sen myös huomaa, ettei meillä ole napanuora niin tiukalla mitä se ydinperheissä ehkä on, jossa ei ole totuttu olemaan erossa juuri ollenkaan. Oma lapsi on tottunut nukkumaan muualla kuin kotona; kavereilla, isovanhemmilla.
Minusta voit pyytää lasta laittamaan viestin, tai itse laittaa hyvän yön viestin. Mutta jos lapsi itse ilmaisee ettei tarvitse/ halua sellaista, niin sit työstäisin niitä omia tunteitani enkä tuppaantuisi joka asiaan. Lapsen itsenäisyyden kehittyminen on tosi tärkeää ja siihen kuuluu tietynlaiset irtiotot vanhemmasta. Ne voi olla tämmöisiä aika pieniä ja konkreettisia
Siis kai sinä kuitenkin sen verran niiden toisten vanhempien kanssa viestittelet että yökyläilystä sovitaan? Mutta et sitten enää in action raportoi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinkahan ennen kännykkäaikaa pärjättiin? Lapset olivat yökylässä, kesäleireillä ilman jokapäiväistä yhteyttä äitiin.
Onko nyt äiditkin kännykkäriippuvaisia jos lapsen pitää kylässäkin olla kännykkä kädessä, ei touhuta kaverinsa kanssa, olla ilman kännyä ruokapöydässä jne
Tässä on vain se että lapset vertaavat alitajuisesti saamaansa hoivaa, huolenpitoa ja huomiota siihen omaan viiteryhmään, ei 1930-lukuun. Se, mikä riittää siihen että lapselle syntyi kokemus välittämisestä, muuttuu. On tavallista että lasten joukossa on niitä vapaampia yksilöitä joiden vanhemmat ei kysele perään, ne joita samaan aikaan tavallaan kadehditaan ja ihaillaan, mutta sit kuitenkin välillä ihmetellään että miksei Veetin tai Jaden äitiä yhtään kiinnosta lapsen menemiset tai kuulumiset. Ja Veeti ja Jade ei sitten teininä oli niitä parhaiten voivia tyyppejä,
En puhu 30-luvusta vaan ajasta kun oli jo kännyköitäkin ensimmäisillä ihmisillä. Meilläkin oli miehellä kun hän työskenteli yksin maastossa ja se oli työnantajan vaatimus. Mutta niitä ei ollut jokaisella, lankapuhelimilla soiteltiin.
En muista että meiltä olisi yökylässä olleet lapset soitelleet kotiinsa eikä meidän lapset soitelleet. Tosin kyläpaikat olivat tuttuja, ei heitä satunnaisille kavereille laskettu. Tai leireiltä.
Lapsista tuli ihan kunnollisia vaikka nykyisen mittapuun mukaan kai sitten "liian vapaita."
Lapsenlapsi jotain 5-6 kun oli mummolassa. Hänellä ei ollut omaa kännykää tietysti vielä mutta äitinsä soitteli ja tahtoi puhua lapsen kanssa. Lapsi lopulta kun nukkumaan menoa touhuttiin sanoi arvokkaasti ja vakavasti äidilleen: minä olen nyt lomalla ja kylässä. Puhun sitten sinun kanssasi kun olen kotona ja tullut lomalta , nyt olen mummin ja ukin kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En toivo. Lapsi on 9v ja yökyläilyt aloitti 7-vuotiaana. En tiedä laittaako kaverinsa täältä viestejä vanhemmilleen täällä yötä ollessaan, minä en ainakaan viestittele niiden vanhemmille, ellei jotain erityistä ilmene. Siis enää, nyt kun lähellä kymmentä käyvät jo.
Kyseessä vko-vko lapsi, joten toki sen myös huomaa, ettei meillä ole napanuora niin tiukalla mitä se ydinperheissä ehkä on, jossa ei ole totuttu olemaan erossa juuri ollenkaan. Oma lapsi on tottunut nukkumaan muualla kuin kotona; kavereilla, isovanhemmilla.
Minusta voit pyytää lasta laittamaan viestin, tai itse laittaa hyvän yön viestin. Mutta jos lapsi itse ilmaisee ettei tarvitse/ halua sellaista, niin sit työstäisin niitä omia tunteitani enkä tuppaantuisi joka asiaan. Lapsen itsenäisyyden kehittyminen on tosi tärkeää ja siihen kuuluu tietynlaiset irtiotot vanhemmasta. Ne
Lapselle ystävät ovat tärkeitä joten tottakai saa kyläillä heillä. Tuskin vuoroviikkovanhemman lapsi koko viikkoa kaverilla yökyläilee joten kyllä aikaa vanhempansa kanssa on tarpeeksi.
Lapseni ei viestitellyt. Ei varmaan olisi ymmärtänyt aikuisten juopumuksen takia lähteä kotiin.
Minusta on Kammottavaa, miten joutuu antamaan lapsen mennä lähes vieraaseen perheeseen yöksi ja eihän hyvinkään tutuista tiedä.
Tajusin vasta myöhrmmin, että yhdessä kyläpaikassa oli perheen mies yleensä kaatokännissä. Alkoholiongelma tuli ilmi myöhemmin. Ne eroskin sitten. En osannut epäillä. Mukavan tuntuinen mies. Mutta siinä talossa tapahtui kummallisia tuhoja. (Ikkunalasi yhtäkkiä säpäleinä ym) Perheen tytär mulla valitti ettei he päässeet tyttäreni kanssa kylppäriin, kun isä makasi siellä lattialla jne. Sit mies tuli lapsensa kanssa täyshumalassa yhteen lastentilaisuuteen, jossa itsekin lapseni kanssa sattumoisin olin.
Toisessa perheessä Luulin myöhemmin puukkohippasista ja poliisin käynnistä.
Kolmas perhe osoittautui tunnetun rikollisjengin jäseniksi. Siis niiden mies lähinnä. Onneksi en ollut ihan vielä antanut lapseni mennä sinne.
"En puhu 30-luvusta vaan ajasta kun oli jo kännyköitäkin ensimmäisillä ihmisillä. Meilläkin oli miehellä kun hän työskenteli yksin maastossa ja se oli työnantajan vaatimus. Mutta niitä ei ollut jokaisella, lankapuhelimilla soiteltiin.
En muista että meiltä olisi yökylässä olleet lapset soitelleet kotiinsa eikä meidän lapset soitelleet. Tosin kyläpaikat olivat tuttuja, ei heitä satunnaisille kavereille laskettu. Tai leireiltä.
Lapsista tuli ihan kunnollisia vaikka nykyisen mittapuun mukaan kai sitten "liian vapaita."
Lapsenlapsi jotain 5-6 kun oli mummolassa. Hänellä ei ollut omaa kännykää tietysti vielä mutta äitinsä soitteli ja tahtoi puhua lapsen kanssa. Lapsi lopulta kun nukkumaan menoa touhuttiin sanoi arvokkaasti ja vakavasti äidilleen: minä olen nyt lomalla ja kylässä. Puhun sitten sinun kanssasi kun olen kotona ja tullut lomalta , nyt olen mummin ja ukin kanssa."
Edelleen, näiden lasten kokemus syntyy 2020-luvulla verrattuna 2020-lukuun, ei 1930-lukuun, 1970-lukuun tai edes 2000-lukuun. Minun nyt yökyläilyikäisten lasteni isä on mm. pyöräillyt itsekseen ympäri kaupunkia 5-vuotiaana, ja ihan kunnollinen siitä tuli, silti olen omia lapsiani valvonut 5-vuotiaana tarkemmin ja hän myös. Jossain toisessa kulttuurissa on ihan normaalia ettei 5-vuotiaan perään katso aktiivisesti vanhemmat, jos kukaan, mutta tässä kulttuurissa ja tässä päivässä siitä syntyisi vaille jäämisen kokemuksia ja turvattomuutta.
Tottakai entisajan lapset on nykymittapuun mukaan liian vaikka mitä, mutta ei se ole moite niille lapsille tai heidän vanhemmilleen. He ovat aikansa tuotoksia. Minusta tuli ihan hyvä vaikkei isä halannut ja äiti antoi luunappeja ja monista asioista vaiettiin puhumisen sijaan, se oli sen ajan ja kulttuurin mukaista ja ihan hyvää vanhemmuutta. Mutta ei se kyllä nykystandardeilla ole.
Alue: Aihe vapaa
Soittaisin itse illalla ja kysyisin miten on mennyt ja sanoisin hyvää yötä.