Miksi ihmiset muuttavat nimeään joskus keski-ikäisinä?
Jos edellinen nimi on ollut joku ihan nätti perusnimi tyyliin Emma tai Juha ja sitten yhtäkkiä nimi onkin joku ihan outo ja sulla on kymmenen kaimaa Suomessa?
Kommentit (20)
Eiks nää tuomitut rikol-liset ja mur-haajat harrasta nimenvaihtoa?
Vierailija kirjoitti:
Eiks nää tuomitut rikol-liset ja mur-haajat harrasta nimenvaihtoa?
Ei menny läpi ilman tavuviivoja. Huoh.
Jotkut ottavat lempinimensä viralliseen käyttöön.
Vähän sama kun kysyis, että miksi joku antaa lapselleen jonkun ihan tyhmän perusnimen, ja nimenomaan perus-nimen... Puoluekanta vissiin ratkasee...
Otin lempinimeni nimeksi, kun se oli jo niin pinttynyt kaikkien käyttöön.
Jätin 1. etunimen pois, kun käytössä oli aina ollut se 2. etunimi, joka oli ilmeisesti vanhempien mielestä liian eksoottinen ykkösnimeksi. Kuitenkin minua lapsesta asti kutsuttiin sillä vieraskielisellä nimellä.
Kaikki tuntemani ihmiset, jotka ovat muuttaneet nimeään, ovat jollain tapaa epävakaita.
Yksi selitys, jonka olen kuullut, on ollut katkeruus ja viha vanhempaa kohtaan. Ei halua kantaa hänen sukunimeään.
Vierailija kirjoitti:
Yksi selitys, jonka olen kuullut, on ollut katkeruus ja viha vanhempaa kohtaan. Ei halua kantaa hänen sukunimeään.
Ei ollut katkeruutta ainakaan minulla. Vaihdoin äidin tyttönimeen, koska yksinkertaisesti tunnen kuuluvani siihen sukuun enkä isän puoleiseen.
En kuitenkaan halunnut loukata isää joten vaihdoin vasta hänen kuoltuaan.
Koska eivät voi naamaansa muuttaa
Minä halusin aina muuttaa etunimeäni, mutta se olisi loukannut syvästi äitiäni, joten tein sen vasta kun äiti kuoli, ollessani 49-vuotias.
Kai se on jotain erikoisuudentavoittelua. Nuorena vielä ymmärtää, keski-ikäisenä jo aika hassua
Muutetut nimet ovat useimmiten erittäin teennäisiä, heti tietää itse keksityksi. Suvusta kaivetaan tietenkin ne hienolta kuulostavat sukunimet, jos niitä on. Jotenkin naurettavaa. Ihminen on elänyt vuosikymmeniä jonkun nimisenä, nyt ykskaks identiteetti vaatii nimenmuutoksen.
Vierailija kirjoitti:
Muutetut nimet ovat useimmiten erittäin teennäisiä, heti tietää itse keksityksi. Suvusta kaivetaan tietenkin ne hienolta kuulostavat sukunimet, jos niitä on. Jotenkin naurettavaa. Ihminen on elänyt vuosikymmeniä jonkun nimisenä, nyt ykskaks identiteetti vaatii nimenmuutoksen.
Vähän niinkuin naiset avioliittoon mennessään.
Vierailija kirjoitti:
Kai se on jotain erikoisuudentavoittelua. Nuorena vielä ymmärtää, keski-ikäisenä jo aika hassua
Täähän se ois. Varsinkin jos se alkuperänen nimi on tosiaan ollu joku perus ja uus on sellanen minkä oikeenkirjotusta jokanen joutuu aina kysyyn sen kuullessaan.
Varmaan alkuperäinen etunimi tai sukunimi on ollut sikamaisen huono?
Vierailija kirjoitti:
Varmaan alkuperäinen etunimi tai sukunimi on ollut sikamaisen huono?
Mitä vikaa on näteissä perusnimissä?
Voi vetää hajurakoa olemassa oleviin sukulaisiin
Jos ei ole koskaan tykännyt nimestään ja on odottanut siihen asti, että vanhemmat ovat kuolleet.