Kaverin lapsi tonkii kaapit ja syö herkut pöydiltä luvatta
Vaimon kanssa meillä ei ole lapsia ja kotimme on siististi sisustettu. Hyvä yhteinen ystävämme käy usein lapsensa kanssa kylässä, mutta meitä on alkanut tympimään lapsen jatkuva huono käytös. Lapsi tonkii kaikki keittiön ja olohuoneen laatikot ja ottaa sieltä syömisiä ilman lupaa - etupäässä makeita herkkuja. Sama käytös jatkuu jos olemme vaimon kanssa laittaneet pöydälle koristeeksi herkkuja - lapsi koskee niihin ja syö kaiken suuhunsa. Kaveri ei huomaa mitään, ei komenna mitenkään. Yhdessä kohtaa laitoimme pöydälle hedelmiä niin lapsi söi nekin. Järjetöntä touhua ja ei ole meidän tehtävä kasvattaa toisen lasta, mutta ei toisten ostamiin herkkuihin kosketa. Lapsi on todella perso makealle ja jos olemme valmistaneet ruokaa, niin lapsi on nirso eikä syö kunnolla kuin muutaman leipä palan. Lapsella ikää 6-8-vuotta emmekä me ole mitään lapsivihaajia, mutta eihän noin saa tehdä miten lapsi toimii. Vaimo ehdotti, että poistamme pöydältä kaiken, mutta mielestäni vieraan lapsen takia ei kuulu muuttaa omaa sisustustaan. Miten te toimisitte? Apuja kaipaillaan. M40
Kommentit (72)
Oletteko koskaan kokeilleet sellaista vanhanaikaista "katsomme koko ajan lapsen perään ja estämme typeryydet" -mallia? Ja kiellätte koskemasta ruokiin, joita ei aio syödä.
Itse laitan herkut lukittuihin kaappeihin ja mitään ei ole lapsen ulottuvilla. Olisiko teidän tilanteessa aika keskustella tämän kaverini kanssa hänen lapsensa käytöksestä.
No aikuisina voitte laittaa kakaralle lautaselle mitä haluatte tarjota ja sanoa että tässä sulle, muuta ei saa ottaa. Ja laatikkoihin ei kosketa!
Kaikki mihin ei saa koskea pois näkyviltä. Myös kaapista pois näkyviltä. Sä voit säilyttää vaikka teidän se*sileluja keittiön kaapissa, vierailla ei ole sinne mitään asiaa. Sit jos penkoo, moitit lapsen ja vanhemman.
Osaatko sinä ap sanoa sille lapselle aikuisena teidän kodin säännöt? Sano vaikka, että meillä ei saa mennä kaapeille ja laatikoille. Sano, että syötävää saa vasta silloin, kun te kutsutte ottamaan purtavaa.
Ette osta herkkuja yliäyräitten. Eli vain omiin tarpeisiin, mutta ei säästöön kaappeihin ja hyllyille. Lapsen vanhemman pitää ylläpitää kuria lapselle. Lasta ei saisi opettaa herkun syöjäksi, se syödään aterian jälkeen tai kahvileipänä.
Kiinnostaisi tietää miten näin käyttäytyvä lapsi kasvatetaan? Meilläkin yksi lapsen kavereista tosiaan kaivaa kaikki kaapit läpi ja ottaa omin lupineen kaikki herkut mitä löytää. Lopputulos on, että jomman kumman meistä vanhemmista on aina oltava kotona kun tämä kaveri on, koska hän söisi itsensä kipeäksi asti löytämiään herkkuja. Ja on syönytkin ennen kuin huomattiin.
Miksi laitatte hedelmiä pöydälle jos niitä ei saa syödä?
Kyllä se on sun homma sanoa sun kodissa sille mukulalle, mitä saa ja mitä ei saa tehdä, koska se teidän ystävä ei osaa sanoa.
Vai ootko ihan kynnysmatto?
Lapsella on nälkä. Oma äitini kuvitteli, että lapselle riittää samanlainen minimalistinen ruokavalio mitä hän itse noudatti. Minulla oli ainainen huutava nälkä. Siihen aikaan sai sentään koulussa syödä niin paljon kuin jaksoi. Minä olin se lapsi, joka söi 30 lihapullaa ja 20 kalapuikkoa.
Ottakaa asia puheeksi tämän ystävän ja hänen lapsensa kanssa. Kun näet, että lapsi menee tonkimaan jotain tai on ottanut jotain luvatta, sanot, että et ole saanut lupaa tonkia meidän kaappeja etkä saa ottaa omin lupinesi asioita. Sitten kysyt suoraan, että onko sinulla nälkä ja annat ruokaa ja kerrot tälle vanhemmalle, että lapsella on ilmeisesti nälkä ja että sitä ruokaa pitäisi tarjota kasvavalle lapselle riittävissä määrin, että lapsella on selkeästi aina nälkä.
Mun kotiini on annettu porttikielto niille, jotka ei osaa olla ihmisiksi.
Pienten lasten vanhempi täällä.
Joo, tuollaisia lapsia jotkut kasvattavat. Olen saanut itsekin olla äimän käkenä, kun kyläilevät lapsikaverit ottavat kaapista ruokaa ja kävelevät sohvalle sen kanssa, tai sinkoavat yläkertaan vanhempien sänkyyn hyppimään. Kaikille ei mene suora puhekaan perille.
Ihan pienet lapsethan eivät tuollaisia tajua, mutta niin pienten kanssahan vanhempi on mukana katsomassa perään. Meidän lapset eivät todellakaan kaiva kaappeja tai mene minnekään minne ei isäntäväki halua, sehän on ihan perusasia jonka lapsi kyllä oppii jos sen hänelle jaksaa selittää.
Lapsi on teidän kodissanne ja teidän säännöillä. Jos lapsen vanhempi ei halua rajoittaa lastaan on se teidän tehtävä. Asiasta ei tarvitse tehdä vaikeaa ja haastavaa, vaan lapsen perässä voi mennä ja ensi alkuun ihan nätisti kertoa miten teidän kotona ei saa mennä kaapeille ilman lupaa.
Lasten kieltäminen ei ole vaikeaa, vaan se mitä lapset eivät usko on epävarma aikuinen. Rajat on uskottavasti kerrottava ja keksittävä tilalle muuta tekemistä, Lapsi pitkästyy teillä ja tonkiminen on yksi keino kuluttaa aikaa sekä kerätä teidän aikuisten huomiota. Lapsen vanhemmalle voi myös ehdottaa, että ottaa lapselle leluja ja tekemistä mukaan.
Herkut kaapeissa niin ylös, ettei lapsi pääse niihin käsiksi. Tai lukon taakse. Pöydälle ei laiteta hedelmiä tai herkkuja ellei niitä saa syödä. Helppoa. Onhan se kohtuutonta ja ilkeämielistä laittaa esille vain koristeeksi herkkuja kun lapsi tulee kylään. Ne esille, joita saa syödä, muuten ei sitten yhtään mitään.
Remmiä pennulle ja äidilleen. Kun pääset vauhtiin niin omalle muijalle samoilla lämpimillä kunnon remmitys ettei viikkoon voi istua tai maata selällään.
Koristeeksi herkkuja pöydälle? Hmmmm....aika oudot tavat teillä...