Mitä tästä pitäisi ajatella?
Ollaan seurusteltu miehen kanssa jo 6 vuotta ja asuttu yhdessä 5 vuotta. Suhteemme on hyvin lämmin ja halaillaan sekä pussaillaan päivittäin. Mies on kuitenkin sillälailla hitaasti lämpiävää sorttia, että meni melkein 5 vuotta ennenkuin esitteli minut äidilleen. Koskaan ei ollut sanonut, että rakastaa minua. Ei siis koskaan.
Minulla oli syntymäpäivät kuukausi sitten ja silloin mies sanoi ensimmäistä kertaa että rakastaa minua. Olin todella onnellinen, sillä olin odottanut niitä sanoja jo niiiiiiin kauan. Nyt tänään kun istuin tietokoneella ja mies tuli töistä niin tuli taakseni seisomaan, laski kädet hartioilleni ja kysyi tulisinko huomenna hänen mukaansa hänen isänsä haudalle.
Se on aina ollut kielletty juttu. Mies ei ole halunnut puhua isänsä kuolemasta ja on halunnut käydä haudalla yksin.
Olen pohdiskellut miehen käytöstä, että olisiko nyt niin, että vihdoinkin on myöntänyt itsellensä rakastavansa minua ja luottaa minuun ihmisenä (tämä isän hauta juttu) äh... en osaa selittää.. Ollaan siis jo yli kolmekymppisiä ja mies satuttanut pahoin itsensä edellisessä suhteessa.
Ja mies muutoinkin sitä sorttia ettei paljoa puhu. Osoittaa käytöksellään tunteensa jne.. Ihan turha avaus, mutta kunhan pohdiskelen ;D
Kommentit (8)
Paitsi, jos meinaa kosia sua siellä isän haudalla, silloin kyllä miettisin kaksi kertaa, mitä vastaisin... :-)
Paitsi, jos meinaa kosia sua siellä isän haudalla, silloin kyllä miettisin kaksi kertaa, mitä vastaisin... :-)
Tässä se taas nähdään, että kärsivällisyys palkitaan. Onnea vain sinulle hyvän miehen löytämisestä, teoilla se rakkaus pitääkin osoittaa.
Toki olen itse tiennyt koko ajan, että mies rakastaa. Mies tekee niin paljon asioita mitä moni muu mies ei tekisi, mutta olen silti noita sanoja odottanut jo monta vuotta :) Olen myöskin odottanut, että rohkaistuisi itse pyytämään sinne haudalle mukaan. Ensimmäisenä jouluna kysyin, mutta mies sai sellaisen hepulin, että annoin asian olla.
Rakastan ja sitten menemmekin haudalle
pitäisi vastata.Hiljaa hyvä tulee.Miehesi käsittelee mielessään isänsä kuolemaa.Kestää vuosia, että pääsee yli.Jos on hyvä ja oppii puhumaan.Miehet ei kyllä tavallisesti noin vain avaudu.Jatkat vaan ja näytät että välität.Jos on petetty ja ym.Itellä 16 vuotta takana,pikku hiljaa opin tuntemaan miestäni.Vaikea avioliitto nuorena .Eikä oo viellä kosinu
sitoutuminen ja luottaminen eivät ole kaikille ihan yksioikoisia asioita. Eli on tosi tosi hyvä asia että vihdoin miehesi alkaa kaikin tavoin osoittaa että sinä olet hänelle hyvin tärkeä. Mitä siitä että siihen meni (melko lailla) pitempi aika kuin "normaalisti".. Onnea teille matkaan!