Olen ollut pitkään sosiaalisesti jännittynyt työstressin takia, ärtynyt ja hermostunut. Mieli maassa. Mielialalääkityksen aloitus?

Ei kemiallista lääkitystä vaan jätä sairas työpaikkasi ennen kuin se tuhoaa sinut.

Kukaan ei muista edesmennyttä työnsankaria.

Vierailija kirjoitti:

Ei kemiallista lääkitystä vaan jätä sairas työpaikkasi ennen kuin se tuhoaa sinut.

Kukaan ei muista edesmennyttä työnsankaria.

Entä sitten jos jokainen työpaikka vaikuttaa samoin? :(

Eri ihmisille sopii eri lääkkeet, joillekin ei sovi mikään. Jos ja kun hyppäät lääkeputkeen, edessä on pahimmillaan vuosikausien lääkerumba missä kokeillaan ties mitä pillereitä ja nostetaan annoksia loputtomasti. Lopputuloksena voit saada työkyvyn tai menettää sen. Onnea matkaan!

SSRI lääkkeet ei auta oireisiin, muutut vaan zombieksi. Mieti kaksi kertaa ennen niiden myrkkujen aloittamista. Itsellä takana useiden vuosien lääkäreiden kusetus. Nyt kolme vuotta ilman ja voi paremmin kuin ikinä. Työuupumukseen määrättiin. Työterveyslekurit antaa noita liian helposti, ihan kusetusta.

Älkää syökö mielialalääkkeitä, jos oireet johtuvat rakenteellisista syistä, ns. normielämästä. Rauhoittavat olisi hyvä tuki, mutta nekin on ajettu alas. En ole lääkevastainen, mutta niillä ei juurikaan ole vastetta mihinkään ja sivuoireet pahimmillaan mittavat ja lopetusoireet. 

Ihan virallinen tutkimuskin kyseenalaistaa mielialalääkkeiden hyödyt. Toki lääketeollisuus jarruttaa ja yrittää luoda uusia lääkkeitä. 

Oikeasti, jos ei ole kaksisuuntainen, psykoottisia oireita, elän romuttava ahdistus, niin älkää syökö. Tai pyytäkää rauhoittavia tarvittaessa. En ole hörhö, vaan realisti, joka on empiirisesti oppinut kantapään kautta.

Mietin nyt samaa. Olen työtön ja viime paikassa jouduin kiusatuksi. Yhden työpaikan peruin kun alkoi ahdistamaan etten kuitenkaan opi tehtäviä ja joudun taas kiusatuksi.

Edellisen työpaikan työyhteisö sai ihmisarvoni täysin nollaksi niin ammatillisesti kuin muuten. Oikeasti uskon heidän takiaan etten osaa enää sitä työtä mitä tehnyt. Siitä huolimatta että esimies ja asiakkaat antoi kiitosta. Mutta itseluottamukseni työtä kohtaan on täysi nolla.

Koen olevani suorastaan vammautunut. Olen miettinyt auttaisiko mielialalääkkeet ainakin sen aikaa kunnes uskaltaa uuteen työhön. Mutta lopettaminen on hirveää, tiedän koska syönyt ennenkin. Ja niistä jäi pysyvät haittavaikutukset.

                   lepoa   hyvä ihminen   ei pillereitä 

Minä lopetan pian nykyisen työni, koska en jaksa tätä touhua enää. Tämä on vaarallista, tässä tulee palovammoja (kolme viikkoa sitten silmääni lensi sulaa terästä, tuon tapahduttua tein päätöksen lopettaa), olosuhteet huonot. Olen tehnyt tätä kymmenen vuotta ja olen hermoraunio, hermot jatkuvasti riekaleina ja räjähdän pienestäkin hankaluudesta, en jaksa töitten jälkeen muuta kuin maata ja ihan ahdistaa lähteä töihin, enkä saa kunnolla nukuttua. Mielialalääkkeitä en ala syömään, bentsoja olen saanut välillä kaverilta ja niistä on ollut apua, mutta ei niitä voi koko ajan käyttää koska niihin koukuttuu helposti. Mahdollisesti pääsen kesäksi muihin töihin, mutta jos en pääsekään niin sitten lepäilen ja elän säästöilläni.

Vierailija kirjoitti:

Älkää syökö mielialalääkkeitä, jos oireet johtuvat rakenteellisista syistä, ns. normielämästä. Rauhoittavat olisi hyvä tuki, mutta nekin on ajettu alas. En ole lääkevastainen, mutta niillä ei juurikaan ole vastetta mihinkään ja sivuoireet pahimmillaan mittavat ja lopetusoireet. 

Ihan virallinen tutkimuskin kyseenalaistaa mielialalääkkeiden hyödyt. Toki lääketeollisuus jarruttaa ja yrittää luoda uusia lääkkeitä. 

Oikeasti, jos ei ole kaksisuuntainen, psykoottisia oireita, elän romuttava ahdistus, niin älkää syökö. Tai pyytäkää rauhoittavia tarvittaessa. En ole hörhö, vaan realisti, joka on empiirisesti oppinut kantapään kautta.

Olen samaa mieltä. Kokemusasiantuntijakin. Kannattaa tehdä muutoksia elämäänsä, eikä väkisin lääkkeiden avulla roikkua ahdistavassa elämässään. Aloittajan kannattaisi pyrkiä vähemmän vastuulliseen työhön, eikä missään nimessä mihinkään esimiesasemaan. Sama vaikka tuloissa häviäisi, niin mielenrauha on paljon tärkeämpi asia.

Tuossa oli noita sivistyssanoja, joita en tunnista. Työ ja stressi, mitäs nuo oikein ovat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kemiallista lääkitystä vaan jätä sairas työpaikkasi ennen kuin se tuhoaa sinut.

Kukaan ei muista edesmennyttä työnsankaria.

Entä sitten jos jokainen työpaikka vaikuttaa samoin? :(

Lääkitys, eipä muuta vaihtoehtoa ole. Itse stressaannun joka töistä, kokeillut vaikka ja mitä. Jopa yksinkertainen liukuhihnatyö aiheutti täydellisyyteen pyrkimistä ja ahdistuin ihmisten läsnäolosta joten nappia naamaan. Tunne ja seuraelämäni on täysin kuollut ja haaveilen pääseväni eläkkeelle, jolloin voin lopettaa lääkkeet.

Työttömänä en lääkkeitä ole tarvinnut koskaan, mutta kukapa kehtaa olla työtön?

Mulla auttoi venlafaxin. Energiaa piisaa, paino putosi ja ei ahdista pätkääkään.

Vierailija kirjoitti:

Mulla auttoi venlafaxin. Energiaa piisaa, paino putosi ja ei ahdista pätkääkään.

Ihan hirveä lääke mitä tulee lopettamiseen, todella vaikea lopettaa kun niin kamalat vieroitusoireet

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla auttoi venlafaxin. Energiaa piisaa, paino putosi ja ei ahdista pätkääkään.

Ihan hirveä lääke mitä tulee lopettamiseen, todella vaikea lopettaa kun niin kamalat vieroitusoireet

No eipä ole tarkoitus lopettaa niin ei kiinnosta:D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kemiallista lääkitystä vaan jätä sairas työpaikkasi ennen kuin se tuhoaa sinut.

Kukaan ei muista edesmennyttä työnsankaria.

Entä sitten jos jokainen työpaikka vaikuttaa samoin? :(

Lääkitys, eipä muuta vaihtoehtoa ole. Itse stressaannun joka töistä, kokeillut vaikka ja mitä. Jopa yksinkertainen liukuhihnatyö aiheutti täydellisyyteen pyrkimistä ja ahdistuin ihmisten läsnäolosta joten nappia naamaan. Tunne ja seuraelämäni on täysin kuollut ja haaveilen pääseväni eläkkeelle, jolloin voin lopettaa lääkkeet.

Työttömänä en lääkkeitä ole tarvinnut koskaan, mutta kukapa kehtaa olla työtön?

Kyllä minä ainakin olen mieluummin työtön kuin tuhoan aivokemiani lopullisesti. Oletko kokeillut osa-aikaista työtä? Mulla toi oli helpompaa mutta työyhteisö oli mätä niin kaatui homma siihen.

Up

Lääkäri tietänee yksilöllisen oikean hoidon paremmin kuin muut.