Miksi joidenkin vanhempien on lähes mahdoton ottaa huonoa palautetta lapsestaan?

ei siitä omasta rakkaasta lapsesta halua kuulla mitään negatiivista.

Mutta eikö se nyt olisi lapsen etu, että asia selvitettäisiin? Mielummin siis suljet korvasi ja annat "menon" jatkua?

että äitini tuli todella paljon kriittisemmäksi sen suhteen, mitä palautetta siskostani uskoi.



Siskoni on aina ollut vilkas, temperamenttinen ja rajukin. Äitini kyllä tunnisti nämä ominaisuudet eikä siis kieltänyt niitä.

Koululta tuli aina ajoin palautetta, kuinka "Maija on taas tehnyt sitä sun tätä". Toisinaan sisko tunnusti, toisinaan kielsi. Kotona seurasi aina rangaistus kolttosista.



Kerran sitten taas äidille soitettiin. Opettajan mukaan Maija oli työntänyt ekaluokkalaisen pahasti alas keinusta. Äitini tiedusteli, että oliko ope itse nähnyt tilanteen. Ei ollut, mutta luokkatoverit olivat paljastaneet syyllisen. Äiti kehoitti opettajaa tarkistamaan kertomuksen vielä kerran, nimittäin Maija makasi kotona kuumeessa...



Harvinainen tapaus toki, mutta uskon, että kun tiettyyn lapseen asetetaan jokin leima, niin vähitellen myös ympäristö alkaa käyttää sitä hyväkseen. Ja ihan kaikkea ei silloin kannata purematta niellä.

käsittääkseni näillä on vähän vikaa päässä. Äiti yrittää kamalasti olla "täydellinen" ja jos lapsi (nyt jo aikuinen tietämässäni tapauksessa) jotain pahaa tekee, äiti jotenkin kuvittelee, että lapsi teki sen vahingossa ja asia pitää painaa villasella, ettei lapsi vaan saa traumoja (siis se kiusaaja!).



On itse kärsinyt ja tahtoo lastensa elämän olevan täydellistä ja näkee lapset herkkinä pikku mussukoina vielä aikuisena. Niitä ei saa vaatia olemaan kilttejä, etteivät vaan luule, että heidän taytyy koko ajan ainoastaan miellyttää muita.

haluaa uskoa, että lapsissaan ei ole vikaa.

http://www.hs.fi/omaelama/artikkeli/Kun+lapsi+ei+tottele/1135261401725

Niitä ei saa vaatia olemaan kilttejä, etteivät vaan luule, että heidän taytyy koko ajan ainoastaan miellyttää muita.

..tuossa ylempänä oli hyvä esimerkki syntipukista. Oma lapseni on joutunut kärsimään kyseisestä osasta pienen hetken elämässään, jonka aikana opin "suodattamaan" päiväkodista tullutta palautetta aika tehokkaasti. Kun myöhemmin kävi ilmi että syyllinen kaikkiin outoihin juttuihin ei ollutkaan poikani, henkilökunta meni vaan hiljaiseksi eikä pyytänyt edes lapselta anteeksi. Minä olin järkyttynyt, vaihdoimme ryhmää. Nykyään menee hyvin eikä "ongelmakäytöksestä" ole enää jälkeäkään...

ja helposti uskon kyllä, jos tullaan kertomaan että hän on jotain tehnyt. Ikävä kyllä hän saa varmasti myös muiden tekemisiä niskoilleen. Toisten lasten on niin helppo sysätä syy sen harteille, jolle useimmiten sattuu ja tapahtuu. Itsekin olen joskus siihen syyllistynyt; olettanut, että no "Mikko" se tietenkin taas on ollut. Eikä tilannetta helpota yhtään se, että poika kiistää useimmiten tekemisensä. Mistä sitä sitten tietää, milloin hän oikeasti on syyllinen ja milloin ei!

Nyt sitten, kun otin asian puheeksi, niin äiti soitteli minulle. Otin tämän siksi, että välitunneilla alkoi olla sellainen meno, että ei mitään rajaa...



Nyt tämä äiti sitten haluaa nähdä minut vaikeana ihmisenä, hänen lapsessaan ei ole "mitään" vikaa. Oli mm. soitellut lapseni kaverin vanhemmille ja saanut kylläkin tältä kaverin lapselta ihan samanlaista palautetta, kuin mitä minäkin olin antanut. Myös opettaja kertoi, kun ilmoitin, että on ollut huolissaan tämän lapsen käytöksestä.



Ohhoijaaa....

mitä välitunneilla tapahtuu. Se on opettajan tehtävä.

kuukauden eräässä ryhmiksessä. Aluksi uskoin kaikki jutut ja osan pistin sopeutumisen piikkiin. Huonoa palautetta tuli siis ekoista päivistä lähtien.

Mutta sitten jutut muuttuivat yhä hurjemmiksi. Lapseni yllytti muita riehumaan, provosoi muita huonolla käytöksellä ym.

Ja kyseessä oli lähes puhumaton 2-vuotias! Joka siis yllytti mm. 6-vuotiaita tyttöjä riitelemään keskenään?!



Vaihdettiin sitten hoitopaikkaa ja kyllä palaute muuttui. Mikään hellantelttu lapseni ei toki ole, mutta ei kyllä mikään "itse pikkupiru", mitä termiä eräs ryhmiksen täti käytti.

Tämä lapsi oli kampannut pelissä omani siten, että lapseni tuli pää mustana koulusta kotiin. Mutta ei ollut puhunut asiasta koulussa mitään. En kylläkään tajua, miksi opettaja ei ollut puuttunut asiaan??? Varmasti oli nähnyt, että kamala ventti oli päässä...



Näitä kamppaamisia on jatkuvasti, milloin kukakin vuorossa. Ihan hirvittää, mitä kaikkea voi sattua vielä, jos tähän ei puututa.



Tämä lapsi oli kyllä myöntänyt, että oli toiminut näin ja ollut siitä kovasti pahoillaan. Silti tämän lapsen vanhempi haluaa nyt hakea syytä minusta :). Hyvä kylläkin, että on saanut muualtakin palautetta, jotta hänen lapsensa saisi apua, kun kerran vanhempi ei hänessä mitään vikaa nää.