Lue keskustelun säännöt.
En koe olevani samanarvoinen kuin muut (sosiaalisten tilanteiden pelko).
18.02.2024 |
Nytkin istun koneella, vaikka olisin voinut lähteä ulkoilemaan kaveriperheen kanssa. Tuli ilmeisesti sellainen fiilis, että "mitä minä siellä, pilaan vain tunnelman". Eilen kävin kaveriperheellä kylässä, kun kaveri oli vanhenmillaan, ja piti viedä kaverille tavaroita. Jäin kohteliaisuudesta kahville, vaikka se tarkoittikin perinteistä ristikuulustelua "mitäs ap on tehnyt, onko vanhempasi olleet terveinä, ootko ostanu uuden asian x". Hyvää he tarkoittavat, mutta tietävät miten ujo olen. Kahvipyödässä hikipisaroita voi alkaa valumaan, kädet tärisevät, katse pysyy kahvikupissa ja ääni on vaimea.
Kaupassa/ylipäätään ihmistenilmoilla kävelen katse maassa vakavan näköisenä. Kaupassa kassalla on ahdistavaa olla, jos siihen kertyy pitkä jono. Kai mää yritän ihmisille hymyille, mutta en tiiä onko se sitä (pahoittelut kaupan kassoille, jos olen antanut töykeän vaikutelman).
Nuorempana olen tehnyt häviämistemppuja, eli hävinnyt vain jostain kerhosta/harrastuksesta. Onhan tuo työkeää ja lapsellista, vaikka saatan ihan hyvin nytkin tehdä nuin. Onko sitten tullut niin yksinäinen fiilis, tai olenko jäänyt niin näkymättömäksi.
Hirveän vaikea yrittää sosialisoitua, kun itsetunto on surkea, ja sosiaaliset tilanteet vaikeita. Hirveän kaukainen ajatus, että nyt lähtisin johonkin baariin, keilaamaan, tai mihin vaan. Siellä olisin vain ihmettelemässä, enkä uskaltaisi keskustella kenellekkään. Ei mulla ole mitään hauskoja juttuja, tai mitään miksi joku haluaisi jäädä mun kanssa juttelemaan. Väkisin en haluaisi tuppauttua mihinkään.
Kommentit (38)
Hei. Toiset on ikävä kyllä vain rakennettu sillä tavalla, että sosiaaliset tilanteet aiheuttavat hirveän stressireaktion.
Ei sitä sellainen ihminen voi tajuta, joka ei itse elä sen vaivan kanssa. Saa kaikenlaisia hyvää tarkoittavia neuvoja, eikä siinä mitään paheksuttavaa tietysti ole.
Minä tunnistan itseni tuosta sinun kirjoituksestasi ja tiedän minkälaista se on, kun ei voi luottaa oman hormonitoimintansa oikeasuhtaisuuteen.
Kyllä tämänkin vaivan kanssa voi kuitenkin oppia elämään ja vaikka se ehkä vähän matalaotsaista onkin, niin minä mietin niin, että maailmassa on kuitenkin tuhatmäärin vielä karmeampia vaivoja joiden kanssa ihmiset kuitenkin joutuvat elämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hei. Toiset on ikävä kyllä vain rakennettu sillä tavalla, että sosiaaliset tilanteet aiheuttavat hirveän stressireaktion.
Ei sitä sellainen ihminen voi tajuta, joka ei itse elä sen vaivan kanssa. Saa kaikenlaisia hyvää tarkoittavia neuvoja, eikä siinä mitään paheksuttavaa tietysti ole.
Minä tunnistan itseni tuosta sinun kirjoituksestasi ja tiedän minkälaista se on, kun ei voi luottaa oman hormonitoimintansa oikeasuhtaisuuteen.
Kyllä tämänkin vaivan kanssa voi kuitenkin oppia elämään ja vaikka se ehkä vähän matalaotsaista onkin, niin minä mietin niin, että maailmassa on kuitenkin tuhatmäärin vielä karmeampia vaivoja joiden kanssa ihmiset kuitenkin joutuvat elämään.
Onhan se niinkin. On se tämäkin melko kirous.
Ap
Sosiaaliseen jännittämiseen/ahdistukseen on olemassa hoitomuotoja (terapia) ja lääkehoitoakin voi saada. Todella yleinen vaiva nykyään. Jos tuo rajoittaa elämääsi niin varaa aikaa lääkärille ja pyydä apua. Hienoa että käyt kaupassa. Ahdistukseen liittyy usein välttämiskäyttäytymistä. Toivottavasti pääset vielä joskus keilaamaan ja baariin. Tsemppiä!
Minäkin tunnen itseni kirotuksi saman asian takia. Olen erakoitunut melkein täysin. En pysty edes käymään ruokakaupassa kuin harvoin. Kotona katson elokuvia, luen, neulon, leivon ja pelaan kännykällä. Suhtaudun epäluuloisesti kaikkiin ihmisiin ja minulla on myös skitsofrenia.
Eikö ole työlästä olla noin ahdistava?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikö ole työlästä olla noin ahdistava?
Se on ahdistuva, ei ahdistava. Sinä olet i d i o o t t i!
Vierailija kirjoitti:
Minäkin tunnen itseni kirotuksi saman asian takia. Olen erakoitunut melkein täysin. En pysty edes käymään ruokakaupassa kuin harvoin. Kotona katson elokuvia, luen, neulon, leivon ja pelaan kännykällä. Suhtaudun epäluuloisesti kaikkiin ihmisiin ja minulla on myös skitsofrenia.
Ei kukaan siellä ruokakaupassa ole sinusta kiinnostunut. Ihan sama vaikka polkkaa tanssisit, niin ketään ei kiinnosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Välillä mietin, että luuletteko te itsestänne vähän liikoja, että kaikki kiinnittivät huomionsa teihin, kun ketään ei kuitenkaan kiinnosta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinulla on kuitenkin kaveri. Minulla ei ole edes kaveria. Olen aina ollut yksin. Ihmettelen miten jotkut sosiaalisten tilanteiden pelosta kärsivät on kuitenkin saanut kavereita.
T. Sosiaalisten tilanteiden pelkoinen
Vierailija kirjoitti:
Välillä mietin, että luuletteko te itsestänne vähän liikoja, että kaikki kiinnittivät huomionsa teihin, kun ketään ei kuitenkaan kiinnosta?
No kuule ei luulla. Sille ei voi mitään että pelätään arvostelluksi ja tuomituksi tulemista. Monilla sosiaalisten tilanteiden pelkoisella on taustalla traumoja esim. nöyryytetyksi joutumisella. Itselläni on ainakin tämä ja olen joutunut myös koulussa kiusatuksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sinulla on kuitenkin kaveri. Minulla ei ole edes kaveria. Olen aina ollut yksin. Ihmettelen miten jotkut sosiaalisten tilanteiden pelosta kärsivät on kuitenkin saanut kavereita.
T. Sosiaalisten tilanteiden pelkoinen
En kai sitten ihan lapsena ollut näin estoinen. Ei mulla muita kavereita olekkaan.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ei kaikki olekaan samanarvoisia.
Ei niin. Jopa syntymästä sokeata kurmuuttava kaveri pääsee esittämään presidentin pallille miten sokea itse onkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö se ole tavallaan siistiä kun on niin jännään kaupanjonossa.
Vähän kuin menisi pitämään luontoa tai esitelmää ja siinä pitää seistä ja nauttia tunnelmasta.
Toihan on siistiä. Miksi välttelette noita tilanteita?
Nauttikaa siitä tunnelmasta minkä elimistö teille tekee. Yksi tuttu kärsii samoista vaivoista ja menee nauttimaan tunnelmasta työhaastatteluun ja karaoke-esiintymisiin. Yleensä menee vain mykäksi ja lukkoon. Kuvailee että pääkopassa eräällä tavalla asettuu takaraivon takimmaiseen huoneeseen ja näkee kaiken ulkomaaiman pienenä ja humisevana. Ei enää kykene keskustelemaan tai liikkumaan yhtään. Kuulee esitetyt kysymykset ja miten maailma luisuu silmien edessä kohti tulevaisuutta.
Hän vain istuu pienessä hytissään takaraivon takatilassa ja odottelee milloin tilanne on ohi. Karaokessa on onnistunut laulamaan pari virkettä tai sanaa ja sitten menee tiloihin. Hänet täytyy kantaa ulos baarista :D
Kaikki nauretaan räkäsesti että taas kävi kamulle "jäätymiset"
Jäämieheksi kutsutaan häntä. Ennen tärisi niin perkeleesti, mutta nykyään vain jäätyy täysin tiedottomaan tilaan.
Hänen hoitajan ohjeiden mukaan ollaan kymmenen vuotta altistettu häntä sosiaalisiin tilanteisiin. Veljenä ja kaverina olen lähinnä se kuski ja hänen jalat kun ei enää kävele vaan istuu paikallaan silmät lasittuneena.
Ei edes perheen piirissä ole sosiaalinen. Humalassa hän menee ihan totaalisen jäihin ja omiin maailmoihin. Ei muutu puheliaaksi kännissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Välillä mietin, että luuletteko te itsestänne vähän liikoja, että kaikki kiinnittivät huomionsa teihin, kun ketään ei kuitenkaan kiinnosta?
No kuule ei luulla. Sille ei voi mitään että pelätään arvostelluksi ja tuomituksi tulemista. Monilla sosiaalisten tilanteiden pelkoisella on taustalla traumoja esim. nöyryytetyksi joutumisella. Itselläni on ainakin tämä ja olen joutunut myös koulussa kiusatuksi.
Edellenkään ketään ei kiinnosta. Yrittäkää se nyt takoa päähänne, että te ette ole maailman napoja, joita kaikki tarkkailee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Välillä mietin, että luuletteko te itsestänne vähän liikoja, että kaikki kiinnittivät huomionsa teihin, kun ketään ei kuitenkaan kiinnosta?
No kuule ei luulla. Sille ei voi mitään että pelätään arvostelluksi ja tuomituksi tulemista. Monilla sosiaalisten tilanteiden pelkoisella on taustalla traumoja esim. nöyryytetyksi joutumisella. Itselläni on ainakin tämä ja olen joutunut myös koulussa kiusatuksi.
Edellenkään ketään ei kiinnosta. Yrittäkää se nyt takoa päähänne, että te ette ole maailman napoja, joita kaikki tarkkailee.
Eipä se mene järkeen tai ymmärrykseen. Kyse on vaistoista ja elimistö itse tekee asiat ilman mieltä.
Hoitakaa tuo vaivanne. Tulee yhteiskunnalle tosi kalliiksi.
Ei noilla spekseillä pääse töihin, jos ette ryhdistäydy!
Tommoset ihmiset varmasti kykenisivät elämään vankilassa elinkautista ihan ongelmitta.
Ajatelkaapa siltä kantilta että teillä on lahja, joka mahdollistaa kymmenien vuosien elämän vankeudessa ilman että menetätte mielenterveyttänne. Päinvastoin te elätte kuin ei olisi mitään ongelmia lainkaan.
Vierailija kirjoitti:
Välillä mietin, että luuletteko te itsestänne vähän liikoja, että kaikki kiinnittivät huomionsa teihin, kun ketään ei kuitenkaan kiinnosta?
Monet kissat ja luonnon eläimet on samalaisia. Tosi epäluuloisia kaikkea lähestyvää kohtaan.
Sen avulla ovat selviytyneet hengissä. Monilla lapsilla on lapsuudessaan myös epäluuloja erilaisia ruokalajeja ja ruokia kohtaan. Syövät vain tiettyjä ruokia.
Tämäkin ominaisuus on mahdollistanut sen että yksilö ei ole saanut myrkytystä syödessään mitään uutta ja riskialtista.
Uudet ruokavaliot ja uudet tuttavuudet ovat voineet olla riski elämälle joskus evoluution harmailla aikakausilla.
Yritä etsiä elämääsi asioita ja harrastuksia mistä nautit. Jos tykkää siitä mitä tekee, siinä yleensä kehittyy hyväksi ja itseluottamus kasvaa. Ei myöskään oo liikaa aikaa miettiä ja murehtia mitä muut ajattelee, kun keskittyy johonkin mukavaan. Siitä saa myös jutunjuurta, aika moni ihminen kuitenkin harrastaa samantyyppisiä asioita niin niistä voi sitten keskustella luontevasti.