Lue keskustelun säännöt.
En koe olevani samanarvoinen kuin muut (sosiaalisten tilanteiden pelko).
18.02.2024 |
Nytkin istun koneella, vaikka olisin voinut lähteä ulkoilemaan kaveriperheen kanssa. Tuli ilmeisesti sellainen fiilis, että "mitä minä siellä, pilaan vain tunnelman". Eilen kävin kaveriperheellä kylässä, kun kaveri oli vanhenmillaan, ja piti viedä kaverille tavaroita. Jäin kohteliaisuudesta kahville, vaikka se tarkoittikin perinteistä ristikuulustelua "mitäs ap on tehnyt, onko vanhempasi olleet terveinä, ootko ostanu uuden asian x". Hyvää he tarkoittavat, mutta tietävät miten ujo olen. Kahvipyödässä hikipisaroita voi alkaa valumaan, kädet tärisevät, katse pysyy kahvikupissa ja ääni on vaimea.
Kaupassa/ylipäätään ihmistenilmoilla kävelen katse maassa vakavan näköisenä. Kaupassa kassalla on ahdistavaa olla, jos siihen kertyy pitkä jono. Kai mää yritän ihmisille hymyille, mutta en tiiä onko se sitä (pahoittelut kaupan kassoille, jos olen antanut töykeän vaikutelman).
Nuorempana olen tehnyt häviämistemppuja, eli hävinnyt vain jostain kerhosta/harrastuksesta. Onhan tuo työkeää ja lapsellista, vaikka saatan ihan hyvin nytkin tehdä nuin. Onko sitten tullut niin yksinäinen fiilis, tai olenko jäänyt niin näkymättömäksi.
Hirveän vaikea yrittää sosialisoitua, kun itsetunto on surkea, ja sosiaaliset tilanteet vaikeita. Hirveän kaukainen ajatus, että nyt lähtisin johonkin baariin, keilaamaan, tai mihin vaan. Siellä olisin vain ihmettelemässä, enkä uskaltaisi keskustella kenellekkään. Ei mulla ole mitään hauskoja juttuja, tai mitään miksi joku haluaisi jäädä mun kanssa juttelemaan. Väkisin en haluaisi tuppauttua mihinkään.
Kommentit (38)
Mulla sama. Sosialististen tilanteiden pelko on jäätävä. Esim. kun kaupungilla liikkuu, niin lompakko on pakko pitää vetoketjullisessa taskussa ja kettinkiin kytkettynä. Heti kun demari tulee samaan tilaan, niin syke nousee, on pakko kokeilla että vieläkö on lompakko tallella. Kaupan kassat on pahimpia, kun joutuu avaamaan lompakon eikä voi tietää että kuka jonossa on demari, joka yrittää napata sen heti kun tulee tilaisuus. Elämä suomessa on nykyään kamalaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tommoset ihmiset varmasti kykenisivät elämään vankilassa elinkautista ihan ongelmitta.
Ajatelkaapa siltä kantilta että teillä on lahja, joka mahdollistaa kymmenien vuosien elämän vankeudessa ilman että menetätte mielenterveyttänne. Päinvastoin te elätte kuin ei olisi mitään ongelmia lainkaan.
Täyttä paskaa tämä. Sosiaalisten tilanteiden pelko on yhtä kärsimystä. Monet tästä häiriöstä kärsivät haluaisivat käydä vaikka missä paikoissa mutta se ei onnistu tämän häiriön takia. Itseä ahdistaa olla kodin vanki. Haluaisin mennä ulos mutta se ei ole helppoa.
Sun pitää kypsyä. Minä viihdyn täysin elinkautisessa ja olen oppinut hyväksymään itseni sellaisena kuin olen.
Kun sun mittas tulee täyteen, niin alistut tuohon kuten minä tai lähdet nauttimaan "tunnelmista" niihin tilanteisin. Joko selviydyt niissä tai toteat että olet luolaihminen palaten takaisin pimeään luolaasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tommoset ihmiset varmasti kykenisivät elämään vankilassa elinkautista ihan ongelmitta.
Ajatelkaapa siltä kantilta että teillä on lahja, joka mahdollistaa kymmenien vuosien elämän vankeudessa ilman että menetätte mielenterveyttänne. Päinvastoin te elätte kuin ei olisi mitään ongelmia lainkaan.
Täyttä paskaa tämä. Sosiaalisten tilanteiden pelko on yhtä kärsimystä. Monet tästä häiriöstä kärsivät haluaisivat käydä vaikka missä paikoissa mutta se ei onnistu tämän häiriön takia. Itseä ahdistaa olla kodin vanki. Haluaisin mennä ulos mutta se ei ole helppoa.
En kyllä kykene ymmärtämään teikäläisiä.
Itse vetäisin itseni kiikkuun tuollaisessa tilanteessa tai alkaisin käyttämään valtavasti päihteitä aamusta iltaan, koska ei tuosta pahemmaksi voi enää elämä mennä.
Sama kuin istuisi vankilassa.
Minä luulen, että sosiaaliset pelkoni johtuu vain perusluonteestani. Ehkä jotkut ovat vain tälläisiä. Muistan kun jo 8 vuotiaana juoksin piiloon luokkakavereita. Ehkä olen vain enemmän tietoinen kuin muut ympäristöstä, että uhkia voi olla melkeinpä joka puolella. Ja onhan se tottakin siltä osalta, että aika paljon tässä maailmassa kiusataan ja nälvitään muita. Tälläkin palstalla saa joka päivä huomata, miten ilkeitä ihmiset ovat. Minuakin on kiusattu elämässäni, mutta koska muistan pelkojen alkaneeen jo todella nuorena ja lapsuudessani ei tapahtunut mitään traumaattista, uskon että johtuu perusluonteestani.
Vierailija kirjoitti:
Minä luulen, että sosiaaliset pelkoni johtuu vain perusluonteestani. Ehkä jotkut ovat vain tälläisiä. Muistan kun jo 8 vuotiaana juoksin piiloon luokkakavereita. Ehkä olen vain enemmän tietoinen kuin muut ympäristöstä, että uhkia voi olla melkeinpä joka puolella. Ja onhan se tottakin siltä osalta, että aika paljon tässä maailmassa kiusataan ja nälvitään muita. Tälläkin palstalla saa joka päivä huomata, miten ilkeitä ihmiset ovat. Minuakin on kiusattu elämässäni, mutta koska muistan pelkojen alkaneeen jo todella nuorena ja lapsuudessani ei tapahtunut mitään traumaattista, uskon että johtuu perusluonteestani.
Eli toi johtuu sun negatiivisyydestä ja pimeydestä.
Olisit optimistinen niin elämäkin muuttuisi onnellisemmaksi. Vie kamalasti energiaa pelätä kaikkea ja pitää muita pahoina ja itseä pyhimyksenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä luulen, että sosiaaliset pelkoni johtuu vain perusluonteestani. Ehkä jotkut ovat vain tälläisiä. Muistan kun jo 8 vuotiaana juoksin piiloon luokkakavereita. Ehkä olen vain enemmän tietoinen kuin muut ympäristöstä, että uhkia voi olla melkeinpä joka puolella. Ja onhan se tottakin siltä osalta, että aika paljon tässä maailmassa kiusataan ja nälvitään muita. Tälläkin palstalla saa joka päivä huomata, miten ilkeitä ihmiset ovat. Minuakin on kiusattu elämässäni, mutta koska muistan pelkojen alkaneeen jo todella nuorena ja lapsuudessani ei tapahtunut mitään traumaattista, uskon että johtuu perusluonteestani.
Eli toi johtuu sun negatiivisyydestä ja pimeydestä.
Olisit optimistinen niin elämäkin muuttuisi onnellisemmaksi. Vie kamalasti energiaa pelätä kaikkea ja pitää muita pahoina ja itseä pyhimyksenä.
Musta on ihan ok ymmärtää, että tässä maailmassa on paljon pahuutta. Mutta silti nautin monista asioista elämässäni, rakkaudesta, taiteesta yms. En kai sanonut, että kaikki tässä elämässä on pahaa, esim kumppanini on maailman ihanin asia. Eli ei elämäni koko ajan negatiivista ole. Lisäksi nykyään työskentelen jopa asiakaspavelutehtävissä (hiljaisessa liikkeessä kylläkin). Mutta kyllä tuossakin tehtävässä hikoilen melkeinpä koko ajan. Ja joskus olen niin väsynyt työpäivän jälkeen , että heitän vain vaatteet lattialle.
Monet rikolliset on epäsosiaalisia perusluonteeltaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sosiaaliseen jännittämiseen/ahdistukseen on olemassa hoitomuotoja (terapia) ja lääkehoitoakin voi saada. Todella yleinen vaiva nykyään. Jos tuo rajoittaa elämääsi niin varaa aikaa lääkärille ja pyydä apua. Hienoa että käyt kaupassa. Ahdistukseen liittyy usein välttämiskäyttäytymistä. Toivottavasti pääset vielä joskus keilaamaan ja baariin. Tsemppiä!
Mulla ainakin on sosiaalinen ahdistus ja huono itsetunto sitä luokkaa ettei mitkään lääkkeet ja terapiat auta. Kokeiltu on. Vaiva pahenee. Jos en kaiken lisäksi olisi pelkuri, odottaisin malttamattomana elämän päättymistä.
Haaveilen sosiaalisesta lämpimästä isosta yhteisöstä missä tiedetään toisten asiat, välitetään ja autetaan lähimmäistä. Vain unelmissa. Oikeassa elämässä en haluaisi olla kenenkään kans tekemisissä - koska en pysty enkä osaa.
Tämä maailmankaikkeus on halunnut sinun syntyvän. Yksi pappi sanoi kerran, ettei kaikkien tarvitse olla äänekkäästi ulostavia peräsuolia, vaan joku voi olla hiljaa sykkivä sydän. Voit sanoa ääneen joskus, että kuuntelet mieluimmin, kun ei ole oikein kerrottavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ihmeessä ihmisen pitäisi sosialisoitua jos viihtyy yksinään? Luuletko todella että joku on kiinnostunut seurastasi.
Vierailija kirjoitti:
Monet rikolliset on epäsosiaalisia perusluonteeltaan.
SIlle, joka kirjoitti, että monet rikolliset ovat epäsosiaalisia luonteeltaan: monet huijarit ovat sosiaalisesti älykkäitä. Eivät he muuten onnistuisi huijaamaan uskottavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moi AP. Et ehkä enää näe tätä viestiä, kun ketju on ollut kylmänä jo hetken, mutta jos näet, niin minulla olisi muutama kysymys.
Jos sinulla ei olisi tätä vaivaa, niin millä tavoilla elämäsi olisi erilaista? Mitä sellaisia asioita haluaisit tehdä, joita nyt et pysty tekemään tai joiden tekeminen nykyään on tuskaisaa ja jää siksi vähälle?
Oletko joutunut luopumaan jostain unelmista tai tavoitteista vaivan vuoksi?
Oletko onnistunut opiskelemaan ja/tai työllistymään?
Oletko saanut kokea romanttisia suhteita ja kiinnostavatko ne edes sinua?
Vierailija kirjoitti:
Moi AP. Et ehkä enää näe tätä viestiä, kun ketju on ollut kylmänä jo hetken, mutta jos näet, niin minulla olisi muutama kysymys.
Jos sinulla ei olisi tätä vaivaa, niin millä tavoilla elämäsi olisi erilaista? Mitä sellaisia asioita haluaisit tehdä, joita nyt et pysty tekemään tai joiden tekeminen nykyään on tuskaisaa ja jää siksi vähälle?
Oletko joutunut luopumaan jostain unelmista tai tavoitteista vaivan vuoksi?
Oletko onnistunut opiskelemaan ja/tai työllistymään?
Oletko saanut kokea romanttisia suhteita ja kiinnostavatko ne edes sinua?
1. Olisin mukavampi tyyppi varmaan. Minunlaiset ihmiset vain pilaavat muiden päiviä, huonontavat työilmapiirejä jne.
2. Ei ole ollut ikinä unelmia.
3. No joo. Paremmalla koulutuksella työllistyisi paremmin. Ei ole ollu ikinä unelmia, niin alakin valitsi melkein satunnaisesti.
4. En ole koskaan seurustellut, ja onhan se minunlaisille täysin mahdotonta. Koen kuitenkin seurustelemattomuudesta painetta.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä luulen, että sosiaaliset pelkoni johtuu vain perusluonteestani. Ehkä jotkut ovat vain tälläisiä. Muistan kun jo 8 vuotiaana juoksin piiloon luokkakavereita. Ehkä olen vain enemmän tietoinen kuin muut ympäristöstä, että uhkia voi olla melkeinpä joka puolella. Ja onhan se tottakin siltä osalta, että aika paljon tässä maailmassa kiusataan ja nälvitään muita. Tälläkin palstalla saa joka päivä huomata, miten ilkeitä ihmiset ovat. Minuakin on kiusattu elämässäni, mutta koska muistan pelkojen alkaneeen jo todella nuorena ja lapsuudessani ei tapahtunut mitään traumaattista, uskon että johtuu perusluonteestani.
Eli toi johtuu sun negatiivisyydestä ja pimeydestä.
Olisit optimistinen niin elämäkin muuttuisi onnellisemmaksi. Vie kamalasti energiaa pelätä kaikkea ja pitää muita pahoina ja itseä pyhimyksenä.
Ja sun käytös johtuu varmaan jostain autismista, jossa ei ole mitään käytös suodattimia.
Olisit ihmeessä paremmin käyttäytyvä, niin elämä muuttuisi paremmaksi. Vie kamalasti energiaa olla noin empatia kyvytön ja pitää ujoja pyhimyksema ja itseä täydellisenä.
AP:lle muutama huomio.
Se että sinulla on sosiaalinen ahdistus vaikuttaa lähinnä siihen miten sinä koet tilanteet ja muut ihmiset. Paljon vähemmän se vaikuttaa siihen miten muut kokevat sinut. Sanot, että huononnat ilmapiiriä ym. Onkohan se ihan noinkaan? Ei yleensä hiljaisia ja näkymättömänä pysytteleviä ihmisiä pidetä mitenkään haitallisina toisten hyvinvoinnille. Miten uskoisit omien ystäviesi kuvailevan sinua?
Sanot, ettei sinulla ole oikein ikinä ollut unelmia ja alasikin olet valinnut lähinnä ajautumalla. Liittyykö tämä unelmien puute myös sosiaaliseen ahdistukseen, ettet oikein edes viitsi unelmoida mistään, kun vaiva tulisi kuitenkin esteeksi, vai ovatko nämä toisiinsa liittymättömiä asioita?
Seurustelu ei ole mahdotonta kaltaisellesi/sinullekaa. Ei tietysti minkään ( varsinkaan ulkoisen) paineen vuoksi tarvitse seurustella, mutta jos se on jotain mitä itse haluat, niin kyllä se on ihan mahdollista. Se, että sinulla on ahdistus ei tarkoita, etteikö kukaan voisi ihastua/rakastua sinuun ja ettetkö sinä voisi ihastua/rakastua toiseen.
Kyseessä on lähinnä käytännön ongelma. Miten löytää treffikumppani ja miten selvitä ahdistavista treffeistä. Molemmat ovat täysin ratkaistavissa olevia ongelmia, tai kuten nykyään kuuluu sanoa, haasteita.
Mulla on niin, että koen yleensä olevani muita huonompi ja häpeän itseäni, mutta sitten kun olen kokenut noin esimerkiksi pari kuukautta, tulen hyvin vihaiseksi ja alankin kokea olevani kaikkia muita parempi: muutun röyhkeäksi, naureskelen, etuilee ja pukeudun kalliisti. Tavallaan otan takaisin kaiken sen nöyrtymisen korkojen kanssa. En tiedä mistä on kyse, mutta tällainen olen ollut yli 40 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Hoitakaa tuo vaivanne. Tulee yhteiskunnalle tosi kalliiksi.
Ei noilla spekseillä pääse töihin, jos ette ryhdistäydy!
Niin, ei muuta kuin ottaa itseään niskasta kiinni, heittäytyy porukkaan ja kaikki on hyvin. Olisipa se noin helppoa.
Täyttä paskaa tämä. Sosiaalisten tilanteiden pelko on yhtä kärsimystä. Monet tästä häiriöstä kärsivät haluaisivat käydä vaikka missä paikoissa mutta se ei onnistu tämän häiriön takia. Itseä ahdistaa olla kodin vanki. Haluaisin mennä ulos mutta se ei ole helppoa.