Kolmas lapsi suunnitelmissa?
Hei kaikki,
Olen täällä jakamassa omia ajatuksiani ja samalla etsimässä neuvoja kolmannen lapsen harkitsemiseen perheessämme. Tilanteemme on hieman monimutkainen, sillä minä en halua kolmatta lasta, mutta mies haluaisi. Nuorimmaisemme synnnytys oli vaikea, ja pettymyksekseni hän oli myös sukupuoleltaan tyttö, vaikka en olisi toivonut sitä. Nyt kun keskustelemme mahdollisesta kolmannesta lapsesta, olen hyvin epäröiväinen. Miten käsitellä tätä tilannetta?
Kommentit (30)
Ei kannata hankkia kolmatta jos tyttö tuntui pettymyksestä.
Olet tuplapettynyt jos kolmaskin on tyttö. Lapset aistii vanhempien tunteensa. Eli ei kannata pilata kuin yhden lapsen elämä.
Se kolmaskin voi olla tyttö. Haluatko lapsen vai nuken?
Jos sukupuoli ei ole sitä mitä toivot niin älä hanki enempää lapsia. Miten joku voi pettyä lapsensa sukupuoleen?
Mistä tiedät että toinen on tyttö? Voihan hän tuntea itsensä pojaksi.
Vierailija kirjoitti:
Olet tuplapettynyt jos kolmaskin on tyttö. Lapset aistii vanhempien tunteensa. Eli ei kannata pilata kuin yhden lapsen elämä.
Vanhin on poika jonka sukupuoleen en ole pettynyt. Nuorempi oli pettymys.
Uuden vuosituhannen kymmeneen käskyyn kuuluu: Älä tee enempää kuin kaksi lasta.
Syntymä on kuolemantuomio :(
Ei kukaan pysty hillitsemään sikiämistään.
Jos on esim. jo kaksi samaa sukupuolta olevat lapset en tekisi enää kolmatta joka mahdollisesti olisi myös samaa sukupuolta.
Maailma on niin väärä. Ihmiset jotka rakkaudella ottaisivat lapsen kuin lapsen vastaan, eivät välttämättä raskaudu. Ja sitten on tälläisiä ihmisiä jotka kyllä varmasti sikiää. Ei kannata, petyt kuitenkin sukupuoleen taas.
Ajattele lapsesi oli pettymys jo heti syntyessä. Toiset iloitsee, toiset pettyy.
Vierailija kirjoitti:
Jos on esim. jo kaksi samaa sukupuolta olevat lapset en tekisi enää kolmatta joka mahdollisesti olisi myös samaa sukupuolta.
Mitä haittaa siitä on jos lapset ovat samaa sukupuolta? Sehän on hyvä että leikit on enemmän samankaltaisia, vaatteet voi kierrättää eteenpäin jne. Mulla on yksi lapsi ja mielelläni otan loputkin lapset samaa sukupuolta :)
Ensin kannattaa varmaan avata omia ajatuksia asiaa. Miksi olit pettynyt tyttölapseen? Vaikuttiko siihen vaikea synnytys? Tai synnytyksen jälkeinen masennus?
Kuinka vanhoja vanhemmat lapset ovat? Olisiko arki liian kuormittavaa kolmannelle lapselle? Miten parisuhde voi?
Entä oletko saanut keskustella synnytyksestä neuvolassa tai pelkopolilla? Synnytyksestä topuminen voi viedä aikaa sekä henkisesti että fyysisesti. Ei kannata kiirehtiä asiassa, jos se oikeasti vaivaa. Voisi olla järkevää yrittää päästä perheneuvolaan puhumaan asiantuntijan kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on esim. jo kaksi samaa sukupuolta olevat lapset en tekisi enää kolmatta joka mahdollisesti olisi myös samaa sukupuolta.
Mitä haittaa siitä on jos lapset ovat samaa sukupuolta? Sehän on hyvä että leikit on enemmän samankaltaisia, vaatteet voi kierrättää eteenpäin jne. Mulla on yksi lapsi ja mielelläni otan loputkin lapset samaa sukupuolta :)
Biologinen sukupuoli ei nyt sinänsä ole mikään ihmistä erityisesti määrittelevä tekijä, mutta samaa sukupuolta olevien lasten perheissä usein on varsin vahva sisaruksien yhteisöllisyys. Varmaan osittain sekin on kasvatuksesta kiinni. Tällä palstallakin usein pähkäillään, että voiko eri sukupuolta olevia lapsia edes majoittaa samaan huoneeseen. Mitenpä he siinä kauheasti oppisivat yhdessä olemaan, jos vanhempien asenne on tuo.
Vierailija kirjoitti:
Ensin kannattaa varmaan avata omia ajatuksia asiaa. Miksi olit pettynyt tyttölapseen? Vaikuttiko siihen vaikea synnytys? Tai synnytyksen jälkeinen masennus?
Kuinka vanhoja vanhemmat lapset ovat? Olisiko arki liian kuormittavaa kolmannelle lapselle? Miten parisuhde voi?
Entä oletko saanut keskustella synnytyksestä neuvolassa tai pelkopolilla? Synnytyksestä topuminen voi viedä aikaa sekä henkisesti että fyysisesti. Ei kannata kiirehtiä asiassa, jos se oikeasti vaivaa. Voisi olla järkevää yrittää päästä perheneuvolaan puhumaan asiantuntijan kanssa.
Mitä asiantuntijan kanssa puhumista asiassa on? Hän ei halua kolmatta lasta. Kaksikin on hyvä määrä, yli maan keskiarvon.
Vierailija kirjoitti:
Ensin kannattaa varmaan avata omia ajatuksia asiaa. Miksi olit pettynyt tyttölapseen? Vaikuttiko siihen vaikea synnytys? Tai synnytyksen jälkeinen masennus?
Kuinka vanhoja vanhemmat lapset ovat? Olisiko arki liian kuormittavaa kolmannelle lapselle? Miten parisuhde voi?
Entä oletko saanut keskustella synnytyksestä neuvolassa tai pelkopolilla? Synnytyksestä topuminen voi viedä aikaa sekä henkisesti että fyysisesti. Ei kannata kiirehtiä asiassa, jos se oikeasti vaivaa. Voisi olla järkevää yrittää päästä perheneuvolaan puhumaan asiantuntijan kanssa.
Poika täyttää 8 ja tyttö 5.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet tuplapettynyt jos kolmaskin on tyttö. Lapset aistii vanhempien tunteensa. Eli ei kannata pilata kuin yhden lapsen elämä.
Vanhin on poika jonka sukupuoleen en ole pettynyt. Nuorempi oli pettymys.
Miksi haluat vain poikia? Älä herranjumala tee enää yhtään lasta. Toivottavasti tyttärenne on isälleen arvokas ja rakas. Jos avaus ei ole trollaamista, mene psykologin juttusille. Et ole aivan tervehenkinen.
Ei, ei ja ei. Ehkä, jos käyt terapiassa ja noi vanhat pelot hälvenee. Mutta se voi kestää kauan. Eikä lapsia siltikään lisää painostajamiehen kanssa.
Itse olen keskimmäinen kolmen tytön sarjasta. Ja vanhemmille olin toisena tyttölapsena pettymys. Mutta onneksi isä oli lapsirakas.
Nyt kun itse ajattelee tilannetta niin lapsen sukupuolella ei ole itselle mitään merkitystä.
Tilanne on harvinaisen selkeä. Jos jompikumpi vanhemmista ei halua lasta, lasta ei tule.