Kumpi tulee menestymään paremmin elämässä:
Matemaattisesti lahjakas lapsi vs. Taiteellisesti/luovasti lahjakas lapsi.
Rehellinen mielipide.
Kommentit (18)
Onko menestys sijoitus veroluettelossa?
Lasten määrä?
Onnellisuus?
Arvostus alan piireissä?
Onko menestys sijoitus veroluettelossa?
Lasten määrä?
Onnellisuus?
Arvostus alan piireissä?
"luova lahjakkuus" on turha menoerä tässäkin yhteiskunnassa. Nykyäänkin kouliutenaan paljan humaaneja ties muita turhia taiteenopsikelijoita työtömyyskortistoonon
Mutta sulle ei ole varmaan kauheesti opetettu äidinkieltä ja "luovaa" kirjoittamista? :D
Tai jos nyt ihan totta puhutaan (siis minun mielestäni totta;), niin pelkkä yhdenlainen lahjakkuus ei takaa menestystä tai kerro menestyksestä elämässä vielä yhtään mitään. Elämä on kokonaisuus, menestymiseen vaikuttaa monet eri tekijät. Menestys on lisäksi subjektiivinen kokemus, jota on hyvin vaikea määritellä. Kukin kokee menestyksen omalla tavallaan.
Tekee sitä, mistä on kiinnostunut ja osaa kääntää vastoinkäymiset voitoksi. Eli kumpi vain.
välttämättä tarkoita lahjakasta aikuista. Eikä lahjakkuus ole asia, jota edes välttämättä osataan hyödyntää. Lahjakas lapsi voi olla narkki alle kakskymppisenä ja se kutosen tunari voi puurtamalla menestyä vaikka kuinka hyvin.
Ihan ihme kysymyksiä täällä taas.
Palstan tyhmin provo pitkään aikaan.
Ja jos ovat poikia niin hölmöilevät eri tavalla, mutta hölmöilevät.
Määrittele ensin menestys :).
Jos puhut ura-menestyksestä (mikä ei kerro siitä miten hyvin menestyy muuten elämässä esim. perhe, parisuhde, ystävät jne.) niin luultavasti matemaattisestilahjakas. Tosin riippuu myös siitä KUINKA lahjakas on, sillä suurin osa lahjakkaista ihmisistä on "vain" lahjakkaita, eivät neroja, eli menestyminen vaatii myös hieman onnea ja taitoa suunnitella elämää, esim. sitä urapolkua niin että se on nousujohteinen, ja usein tämä kannattaa ottaa huomioon jo harjoittelupaikkoja valitessa jne.
Taiteellisesti lahjansa kohtaa usein urallaan sen, ettei taiteella elä. On vain vähän suomalaisia jotka pääsevät rikastumaan, tai edes elättämään itsensä, taiteellaan. Toki taiteellisen lahjakkuuden voi yhdistää ammattiin mistä saa rahaa, monessa hyvin palkatussa ammattissa tarvitaan luovuutta ja taiteellisuutta. Mutta taas tarvitaan työtä ja onnea että päästään etenemään uralla.
Monilla "taiteellisesti lahjakkailla" vaan on se ongelma, että eksytään taiteilijapiireihin, missä harva on oikeasti lahjakas, ja siellä punaviiniä ja muita päihteitä käytetään paljon, ja ajatellaan että on hienoa olla "väärinymmärretty" (=kukaan ei halua ostaa surkeita tekeleitä) ja mihinkään "oikeisiin" töihin ei voi mennä. Ja tässä unohtuu se tärkein: lahjakuuss yksin eti riitä, pitää tehdä PALJON TÖITÄ sen eteen. Lahjakkaasta piirtäjästä ei tule taiteilijaa, ellei hän piirrä ja maalaa "koko ajan". Ja sama matemaattisesti lahjakkaalla: mitä enemmän aivoja käyttää, sitä lahjakkaammaksi tulee.
Matemaattisesti lahjakas. Nimim: tervetuloa nokia-suomeen
on olemassa lapsia, jotka ovat matemaattisesti lahjakkaita taiteilijoita.
Olen sitä mieltä että jos ei ole sosiaalisesti yhtään lahjakas niin ei silti välttämättä tule menestymään.
johtaja ja matemaattisesti lahjakkaasta joku tilastovirkamies pienellä palkalla.
Ei voi tietää...
Matemaattisesti lahjakas lapsi vs. Taiteellisesti/luovasti lahjakas lapsi.
Rehellinen mielipide.
Määrittele mitä noilla tarkoitat? Siksi toiseksi, Ee tuosta voi oikeasti ennustaa mitään. Kokonaisuus ratkaisee. Ihminen (jopa esim. autistinen) voi olla lahjakas jollain suppealla osa-aluella, tekeekö se kyseisestä ihmisestä menestyjän?
Minä olen aina, koulusta aikuisuuteen saanut todella keskinkertaiset pojot matemaattisessa älykkyydessä. Lue: jos 100 keskiarvo, niin 98-102. Niinpä olen kuitenkin laajaa matematiikkaa tahkonnut, eikä ollut kovin vaikeaa. Ystäväni, joka on saanut noissa hyvät pojot, minua paremmat, kituutti lyhyessä matikassa ja inhoaa koko ainetta.
Harvalla alalla tarvitaan mitään erityistä lahjakkuutta. Ei minusta matemaatikkoa tulisi, mutta olisin voinut varmasti mennä TKK:lle, jos olisin halunnut. Sinne meni veljeni ja siskonpoikani, vaikka hekään eivät suoraan sanoen mitään matikkaneroja ole.
Taiteellisiin aineisiin olen aina tuntenut vetoa, mutta pidän niistä ihan harrastuksina, ei ole sellaista sisäistä paloa luoda. Se pitäisi olla.
Käytännössä viihdyn parhaiten kaupallisella alalla ja asiakaspalvelussa, tykkään olla ihmisten kanssa tekemisissä, vaikken mikään hölösuu ja pirtsakka kiva tyttönen olekaan.
Jos muksusta tulee riittävän lahjakas matemaatikko niin päätyy melkoisen varmasti tutkijaksi johonkin yliopistoon. Keskisarjan lahjakkuudella pääsee johonkin firmaan ja ehkäpä kohtuullisille palkoille.
Jos muksusta tulee riittävän lahjakas taitelija niin päätyy maailman maineeseen ja miljonääriksi. Keskisarjan taiteilija viettää loppuelämänsä taiteilijan apurahalla kituuttamalla.
Oli muksu sitten kumpaa tahansa mutta haluaa sairaanhoitajaksi niin mitäs vitun väliä noilla lahjakkuuksilla oli....
Matemaattisesti lahjakkaasta voi tulla esm fyysikko, tähtitieteilijä, säveltäjä ... Matemaattinen lahjakkuus voi viedä muuallekin kuin Aalto/ Kauppakorkeaan.
Ja tosiaan, mitä se menestys on?
Matemaattisesti lahjakas. Nimim: tervetuloa nokia-suomeen
kyllähän matemaattiseen lahjakkuuteen tarvitaan myös luovuutta, ettei vain toista mekaanisesti jotain kaavoja vaan pystyy keksimään uusia juttuja, millä sitten rikastuu.
"luova lahjakkuus" on turha menoerä tässäkin yhteiskunnassa. Nykyäänkin kouliutenaan paljan humaaneja ties muita turhia taiteenopsikelijoita työtömyyskortistoonon