Olipa järkyttävä tuo Kati Lahden "Kikka - traaginen elämä sisaren silmin"
Toivon etten olisi lukenut. On vaikea iloita Kikan hauskoista hiteistä nyt kun tietää kuinka pahoin niiden esittäjä voi. :(
Kommentit (13)
Vierailija kirjoitti:
Katsoin sen Kikka-leffan. Ei tainnut olla Kikan lapsuus kovin onnellinen: äiti kuoli nuorena ja välit isään olivat etäiset. Kikka varttui isoäitinsä hoivissa, leffassa annettiin ymmärtää...
Kikan äiti Marita on elossa tänäkin päivänä. Mummolla oli iso rooli Kikan lapsuudessa koska äiti joi ja pyöritti miehiä. Kati Lahti kertoo että eräs niistä lähenteli häntä ja Kikkaa. Ap
Minä olen lukenut Kati Lahden ja myös luottoystävä Raija Pellin kirjan. Kummastuttaa miksi Pelli muistaa/kirjoitta useampaa asiaa toisin kuin Lahti. Esim. että kadonnut isä Pekka Viilonen olisi monesti lähestynyt Kikkaa ja kerjännyt tältä rahaa.
Kati kirjoittaa että Viilonen tuli kerran humalassa Kikan keikalle häiriköimään mutta muuta kontaktia ei ollut kunnes lähellä Viilosen kuolemaa kun tämä asui palvelutalossa ja sisaret kävivät häntä pari kertaa katsomassa.
Kati ei myöskään mainitse Pelliä kertaakaan vaikka muista Kikan läheisistä ystävistä kertookin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katsoin sen Kikka-leffan. Ei tainnut olla Kikan lapsuus kovin onnellinen: äiti kuoli nuorena ja välit isään olivat etäiset. Kikka varttui isoäitinsä hoivissa, leffassa annettiin ymmärtää...
Kikan äiti Marita on elossa tänäkin päivänä. Mummolla oli iso rooli Kikan lapsuudessa koska äiti joi ja pyöritti miehiä. Kati Lahti kertoo että eräs niistä lähenteli häntä ja Kikkaa. Ap
Nyt minä ymmärrän miksi Kikka on suomen Marilyn Monroe: lapsuus oli aika tavalla samanoloinen.
Vierailija kirjoitti:
Katsoin sen Kikka-leffan. Ei tainnut olla Kikan lapsuus kovin onnellinen: äiti kuoli nuorena ja välit isään olivat etäiset. Kikka varttui isoäitinsä hoivissa, leffassa annettiin ymmärtää...
Kikan äiti on kyllä elossa.
Kiitos vinkistä, laitoin kirjastoon varauksen.
Sanon siitä Kikka -leffasta, että oli ok, jos haluaa muistella kasaria ja Kikan biisejä.
Pääosassa Arto Mellerin tytär Sara Melleri.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katsoin sen Kikka-leffan. Ei tainnut olla Kikan lapsuus kovin onnellinen: äiti kuoli nuorena ja välit isään olivat etäiset. Kikka varttui isoäitinsä hoivissa, leffassa annettiin ymmärtää...
Kikan äiti on kyllä elossa.
Äitihän teki tutkintapyynnön tästä kirjasta.
Kuulostaa tyypilliseltä juoppoäidiltä. "En muista lainkaan." "Keksit tuon". "Eikö sinussa itsessäni mitään vikaa koskaan ole?" Nimim. Kokemusta on.
Ei mitään uutta, eri ihmiset näkevät asiat eri tavalla, on eri tietoja ja kokemuksia. Siksi poikkeavat.
Vierailija kirjoitti:
Ei mitään uutta, eri ihmiset näkevät asiat eri tavalla, on eri tietoja ja kokemuksia. Siksi poikkeavat.
Pelli kyllä toistaa tunnettuja epätotuuksia. Kikan uran alkuaikojen asiavirheet voi ehkä selittää ettei Pelli tuntenut Kikkaa vielä tuolloin. Mutta tämä stoori että ennen kuolemaansa Kikka suunnitteli innostuneena comebackia ja oli palo lavalle.
Kati Lahti kirjoittaa että Kikka oli visusti lopettanut uransa ja kertoi kammoavansa ajatustakin että pitäisi mennä lavalle arvosteltavaksi ja niitä vanhoja renkutuksia esittämään.
Kikka toki joutui terveysongelmiensa takia olemaan paljon tekemisissä sairaanhoitohenkilökunnan kanssa ja uteliaille hoitsuille joko piruuttaan tai sitten harhaisena kertoi kaikkea suurta suunnitelmistaan. Hoitsut sitten levittivät juttuja ja soittelivat lehtiin.
Minusta on outoa että "läheinen ystävä" Pelli ei tästä ollut perillä. Ap
Jäi mainitsematta että myöskään Pelli ei mainitse kirjassaan Katia, joka kuitenkin oli eniten Kikan tukena, muuta kuin parilla kuittailevalla lauseella tämän omaan laulu-uran yritykseen liittyen.
Oon lukenut Pellin kirjoittaman elämäkerran Kikasta, ja mielestäni se oli hyvän maun rajoissa kirjoitettu ja helppolukuinen. Oudot fiilikset vähän tästä Katista, kun levittelee kuolleen sisarensa terveystietoja ja juurikin puhuu niinkuin olisivat aina olleet erottamattomat.
Vierailija kirjoitti:
Oon lukenut Pellin kirjoittaman elämäkerran Kikasta, ja mielestäni se oli hyvän maun rajoissa kirjoitettu ja helppolukuinen. Oudot fiilikset vähän tästä Katista, kun levittelee kuolleen sisarensa terveystietoja ja juurikin puhuu niinkuin olisivat aina olleet erottamattomat.
Samaa mieltä
Katsoin sen Kikka-leffan. Ei tainnut olla Kikan lapsuus kovin onnellinen: äiti kuoli nuorena ja välit isään olivat etäiset. Kikka varttui isoäitinsä hoivissa, leffassa annettiin ymmärtää...