Suomalaiset ovat kyllä hieman junttia kansaa

Kukaan ei lyö suomalaista yhtä lujaa kuin, joku 2. suomalainen. Mutta joo. Jaan paljosssa havaintosi. Valitettavasti.

Yliopisto-opiskelija

jaa

ei oo tuollaista kohdalleni kyllä 72 vuoteen tullut

Ihan yhtä juntteja on muutkin! Tässä esimerkki italialaisista...

Kun olin nuorimies niin opinnoissa tutustuin italialaiseen opiskelijaan, nuorimies hänkin, hengailtiin, tultiin kavereiksi. Joskus sitten hän kutsui minut kylään Italiaan, kertoi että olen tervetullut vierailemaan hänen kotonaan, hänen perheensä parissa Italiassa. Ja niin minä suostuin kutsuun, ajattelin että kiva lomareissu, Italia kesällä, aurinkoa ja Rooma ja kaikkea muutakin hienoa. Menin kaverini kotikaupunkiin junalla. Kaverin isä tuli juna-asemalle minua vastaan, minua hakemaan. Hän oli melkeinpä "tavallinen keski-ikäinen ukko". Paitsi että varsin oppinut, akateemikko, muistaakseni jokin historioitsija tai kulttuuritutkija, taisi tehdä töitä yliopistolla tms. Eli siinä mielessä ns "varsin hieno herrasmies". Meidän piti viipyä 15 minuuttia juna-asemalla odottamassa että kaverini äiti saapuisi sinne junalla, takaisin kotiin töistä. Äitikin oli jokin vastaava akateemikko, ihan yhtä "hieno rouva".

Ja niinpä minä ja minua tuplasti vanhempi "italialainen herrasmies" istuimme juna-asemalla. Olin varsin pidättyväinen, käyttäydyin varsin hillitysti ja hiljaisesti, koska en tietenkään tahtonut käyttäytyä moukkamaisesti mun kaverin herrasmiesisän seurassa. Ja silloin: juna-asemalla meidän silmien edessä käveli varsin hemaiseva kurvikas italialainen nuorinainen. Semmosessa mahdollisimman näyttävässä ihonmyötäisessä mekossa, korkokengät, erottuvat punaiset huulipunat, jne. Semmonen elokuvista tuttu "Jessica Rabbit" nainen. Minä yritin olla katsomatta. Koska en tahtonut olla moukka kaverini herrasmiesisän seurassa.

Ja mitä se herrrasmiesisä teki? No katseli oikein urakalla sitä naista! Eikä vain katsellut, vaan minullekin ilmaisi jollain äännähdyksellä että "onpas kiva, kyllä, aikamoista!" Äännähdys taisi olla ihan vain "mmmmm...!"

Ja silloin tajusin että ei minun tarvitse pelätä sitä että vaikuttaisin moukkamaiselta. Koska minä en ollut moukka, vaan se isä oli moukka. Siihen katosi sen ukkelin "herrasmiesvaikutelma".

Ap käytti sanaa "juntti". Minä käytän sanaa "moukka". Samanlaisia moukkia maailma täynnä, myös naiset samanlaisia moukkia, ihan kansalaisuudesta riippumatta.

Vierailija kirjoitti:

ei oo tuollaista kohdalleni kyllä 72 vuoteen tullut

No et vaan ole huomannut tai ehkä et erota junttia joukoista.

Julkisella paikalla auttamisesta voi joutua vankilaan. 

Hullua mutta totta. 

Vierailija kirjoitti:

Ihan yhtä juntteja on muutkin! Tässä esimerkki italialaisista...

Kun olin nuorimies niin opinnoissa tutustuin italialaiseen opiskelijaan, nuorimies hänkin, hengailtiin, tultiin kavereiksi. Joskus sitten hän kutsui minut kylään Italiaan, kertoi että olen tervetullut vierailemaan hänen kotonaan, hänen perheensä parissa Italiassa. Ja niin minä suostuin kutsuun, ajattelin että kiva lomareissu, Italia kesällä, aurinkoa ja Rooma ja kaikkea muutakin hienoa. Menin kaverini kotikaupunkiin junalla. Kaverin isä tuli juna-asemalle minua vastaan, minua hakemaan. Hän oli melkeinpä "tavallinen keski-ikäinen ukko". Paitsi että varsin oppinut, akateemikko, muistaakseni jokin historioitsija tai kulttuuritutkija, taisi tehdä töitä yliopistolla tms. Eli siinä mielessä ns "varsin hieno herrasmies". Meidän piti viipyä 15 minuuttia juna-asemalla odottamassa.........

PS. Ai niin, unohdin kirjoittaa tuohon viestiini yhden jutun, nimittäin...

Oli aika omituista istuksia sen ukkelin vierellä kun se ukkeli tuijotti jotain hemaisevaa nuortanaista ja minullekin ilmaisi miten hän sen naisen katselemisesta hurjanpaljon tykkäsi... kun siis juuri sillä hetkellä: me odotimme että sen ukkelin oma vaimo tulisi paikalle!!!

Kun se vaimo lopulta tuli junallaan sinne niin kättelin sitä vaimoa ja tervehdin ja käyttäydyin kohteliaasti ja asiallisesti ja pidättäytyvästi... ja en sanonut sille vaimolle vahingossakaan että "täällä me olllaan odoteltu sua viimeiset 15 minuuttia ja sun aviomies on viettänyt aikansa tuijotellen puolta nuorempia naisia!" Tajusin vaieta asiasta. Joskus sentään minäkin tajuan pysyä hiljaa!

Viivyin viihtymässä kaverini kotona vieraana parisen päivää. Ja nuo päivät, kaikki minun viettämäni aika tuon "herrasmiehen" ja "yhtä hienon rouvan" seurassa oli minun osaltani varsin epämukavaa tukalaa hiljaisena pysymisen aikaa.

Nuohan ovat ihan kannatettavia ominaisuuksia, pois lukien se auttamisasia.