Olipa mukava tehdä

eilen illalla kävelylenkki. Muita kävelijöitä ei iltamyöhällä liikkellä, paitsi yksi ukko jolla kai huono hämäränäkö, kun lumisessa maastossa tähtitaivaan alla tarvitsi vastaan tulijan sokaisevaa otsalamppua. 

Vaan siihen se taas hyvä mieli loppui kun palasin kerrostalon pihalle, mielisairas vainoaja oli kytiksellä ja sönkötti taas hölinöitään.

Asuntoon päästyäni ounastelin, jotta kohta se taukki könyää rapussa ja aukoo päätään vielä oven takanakin. Ihme ja kumma, ei kuulunut...

Tuon paikka ei ole normaaliin asumiseen tarkoitetussa talossa.