Harmittaa että lapseni eivät saa tutustua serkkujensa
Veljelläni on yksi lapsi mutta tämä kuoli lapsen ollessa pieni. Lapsen äidin mies adoptoi lapsen ja on saanut olla isänä lapselle. Lapsi ei ole koskaan ollut tekemisissä isänsä puolen suvun kanssa eikä tunne minua eikä lapsiani. Omat lapseni kyselee serkustaan mutta en osaa vastata. Lapsi on jo aikuinen mutta ei ole siitä huolimatta ottanut yhteyttä meihin.
Kommentit (20)
Taaas tämä sama horina. Et selvästikään panostanut siihen että olisit asiallinen kälyäsi kohtaan.
Kuulostaa minulta. Biologinen isä kuoli ollessani lapsi. Hän ei ollut paljoa tekemisissä perheensä kanssa joten miksi lisätään olisin ollut? Isä adoptoi minut kun olin 9v.
Biologisella isällä oli myös toinen lapsi joka oli tapahtuma-aikaan taapero. Hänen äitinsä puoliso ja muidenkin lasten isä adoptoi tämän. Emme ole olleet tekemisissä keskenämmekään, koska ei meillä ole mitään yhteistä elämää.
Mun lapset ei ole ikinä osanneet kysellä serkuistaan. Siis nimenomaan niistä, joista eivät tiedä.
Miksi tää veljesi aikuinen lapsi ottaisi yhteyttä? Hän ei tarvitse teitä mihinkään, hänellä ei ole kiinnostusta tutustua teihin eikä todellakaan halua ryhtyä kuuntelemaan, miten kamala hänen lapsuutensa oli, kun isä oli kuollut.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa minulta. Biologinen isä kuoli ollessani lapsi. Hän ei ollut paljoa tekemisissä perheensä kanssa joten miksi lisätään olisin ollut? Isä adoptoi minut kun olin 9v.
Biologisella isällä oli myös toinen lapsi joka oli tapahtuma-aikaan taapero. Hänen äitinsä puoliso ja muidenkin lasten isä adoptoi tämän. Emme ole olleet tekemisissä keskenämmekään, koska ei meillä ole mitään yhteistä elämää.
Miksette pidä yhteyttä keskenänne? Olette sentään sisarpuolia.
Sekä miehesi vaimolla, että lapsellaan on varmaan ollut traumaattinen elämä. Syystä tai toisesta he eivät ole halunneet lämmitellä välejä teihin. Voithan lähettää veljesi lapselle esim. jonkin mukavan kirjeen tai tekstiviestin, jossa kerrot teidän miettivän häntä ja hänen niin halutessaan olisitte mielellänne yhteydessä. Sitten jätät pallon hänelle, hän ottaa yhteyttä joskus, jos haluaa.
Omille lapsillesi voit kertoa, kuten asia on. Veljesi on kuollut. Hänellä on lapsi, jolla on myös toinen isä. Isyys ei ole pelkkää biologiaa ja toinen mies voi ryhtyä hoitamaan isän velvollisuuksia miehen, lapsen ja äidin niin halutessaan. Veljesi kuolema oli vaikea paikka vaimolleen ja ette ole enää olleet yhteyksissä, mutta ehkä joskus vielä saatatte olla. Voit kertoa myös ikävöiväsi heitä, mutta jokainen ihminen tekee omat päätöksensä sen perusteella, minkä kuvittelee olevansa paras hänelle itselleen.
Vierailija kirjoitti:
Sekä miehesi vaimolla, että lapsellaan on varmaan ollut traumaattinen elämä. Syystä tai toisesta he eivät ole halunneet lämmitellä välejä teihin. Voithan lähettää veljesi lapselle esim. jonkin mukavan kirjeen tai tekstiviestin, jossa kerrot teidän miettivän häntä ja hänen niin halutessaan olisitte mielellänne yhteydessä. Sitten jätät pallon hänelle, hän ottaa yhteyttä joskus, jos haluaa.
Omille lapsillesi voit kertoa, kuten asia on. Veljesi on kuollut. Hänellä on lapsi, jolla on myös toinen isä. Isyys ei ole pelkkää biologiaa ja toinen mies voi ryhtyä hoitamaan isän velvollisuuksia miehen, lapsen ja äidin niin halutessaan. Veljesi kuolema oli vaikea paikka vaimolleen ja ette ole enää olleet yhteyksissä, mutta ehkä joskus vielä saatatte olla. Voit kertoa myös ikävöiväsi heitä, mutta jokainen ihminen tekee omat päätöksensä sen perusteella, minkä kuvittelee olevansa paras hänelle itselleen.
Ei meillä ainakaan ollut mikään traumaattinen elämä. Ei vaan ollut mitään syytä teeskennellä että biologisen isän hänelle itselleenkin etäinen suku olisi ollut meille tärkeä.
Se aiempi kirjoittaja.
Must tuntuu että yhdet ei halua tavata joidenkin ihme periaatteiden vuoksi. Eli :jos ette tee näin" ei tavata. No ei voi mitään. Ja hassua että mies ei tiedä mitään mistä voisi olla kyse. Huoh.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sekä miehesi vaimolla, että lapsellaan on varmaan ollut traumaattinen elämä. Syystä tai toisesta he eivät ole halunneet lämmitellä välejä teihin. Voithan lähettää veljesi lapselle esim. jonkin mukavan kirjeen tai tekstiviestin, jossa kerrot teidän miettivän häntä ja hänen niin halutessaan olisitte mielellänne yhteydessä. Sitten jätät pallon hänelle, hän ottaa yhteyttä joskus, jos haluaa.
Omille lapsillesi voit kertoa, kuten asia on. Veljesi on kuollut. Hänellä on lapsi, jolla on myös toinen isä. Isyys ei ole pelkkää biologiaa ja toinen mies voi ryhtyä hoitamaan isän velvollisuuksia miehen, lapsen ja äidin niin halutessaan. Veljesi kuolema oli vaikea paikka vaimolleen ja ette ole enää olleet yhteyksissä, mutta ehkä joskus vielä saatatte olla. Voit kertoa myös ikävöiväsi heitä, mutta jokainen ihminen tekee omat päätöksensä sen perusteella, minkä kuvittelee olevansa para
Kirjoitin vähän huonosti, mutta kyllähän se isän tai miehen kuolema nuorena on aina jonkintasoinen trauma. Ei se koko lapsuus välttämättä traumaattinen ole toki ollut. Se traumaattinen tilanne saattaa saada aikaan sen, että unohtaa huolehtia siitä, että lapsi olisi isänsä suvun kanssa tekemisissä. Sitten, jos tilanne on kestänyt pitkään, tuntuu tosi hankalalta lähteä purkamaan sitä ja tavata vuosien päästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sekä miehesi vaimolla, että lapsellaan on varmaan ollut traumaattinen elämä. Syystä tai toisesta he eivät ole halunneet lämmitellä välejä teihin. Voithan lähettää veljesi lapselle esim. jonkin mukavan kirjeen tai tekstiviestin, jossa kerrot teidän miettivän häntä ja hänen niin halutessaan olisitte mielellänne yhteydessä. Sitten jätät pallon hänelle, hän ottaa yhteyttä joskus, jos haluaa.
Omille lapsillesi voit kertoa, kuten asia on. Veljesi on kuollut. Hänellä on lapsi, jolla on myös toinen isä. Isyys ei ole pelkkää biologiaa ja toinen mies voi ryhtyä hoitamaan isän velvollisuuksia miehen, lapsen ja äidin niin halutessaan. Veljesi kuolema oli vaikea paikka vaimolleen ja ette ole enää olleet yhteyksissä, mutta ehkä joskus vielä saatatte olla. Voit kertoa myös ikävöiväsi heitä, mutta jokainen ihminen tekee omat päätöksen
Tai sitten ei yksinkertaisesti syystä tai toisesta koe tarvetta olla tekemisissä. Ihmissuhteissa on aina kaksi osapuolta, ei se ole sen yhden ainoan henkilön jolla verisuhdetta ei ole ylläpitää välejä tai tutustuttaa lasta kehenkään. Hän siirtyi elämässä eteenpäin ja kun lapsen isän suku ei ole hänen sukunsa hän ei läe tarvetta pitää yhteyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sekä miehesi vaimolla, että lapsellaan on varmaan ollut traumaattinen elämä. Syystä tai toisesta he eivät ole halunneet lämmitellä välejä teihin. Voithan lähettää veljesi lapselle esim. jonkin mukavan kirjeen tai tekstiviestin, jossa kerrot teidän miettivän häntä ja hänen niin halutessaan olisitte mielellänne yhteydessä. Sitten jätät pallon hänelle, hän ottaa yhteyttä joskus, jos haluaa.
Omille lapsillesi voit kertoa, kuten asia on. Veljesi on kuollut. Hänellä on lapsi, jolla on myös toinen isä. Isyys ei ole pelkkää biologiaa ja toinen mies voi ryhtyä hoitamaan isän velvollisuuksia miehen, lapsen ja äidin niin halutessaan. Veljesi kuolema oli vaikea paikka vaimolleen ja ette ole enää olleet yhteyksissä, mutta ehkä joskus vielä saatatte olla. Voit kertoa myös ikävöiväsi he
Toki toki. Jos luit alkuperäisen viestini, ymmärsit ehkä, että suosittelinkin ap:ta olemaan aloitteellinen ylläpitämään välejä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sekä miehesi vaimolla, että lapsellaan on varmaan ollut traumaattinen elämä. Syystä tai toisesta he eivät ole halunneet lämmitellä välejä teihin. Voithan lähettää veljesi lapselle esim. jonkin mukavan kirjeen tai tekstiviestin, jossa kerrot teidän miettivän häntä ja hänen niin halutessaan olisitte mielellänne yhteydessä. Sitten jätät pallon hänelle, hän ottaa yhteyttä joskus, jos haluaa.
Omille lapsillesi voit kertoa, kuten asia on. Veljesi on kuollut. Hänellä on lapsi, jolla on myös toinen isä. Isyys ei ole pelkkää biologiaa ja toinen mies voi ryhtyä hoitamaan isän velvollisuuksia miehen, lapsen ja äidin niin halutessaan. Veljesi kuolema oli vaikea paikka vaimolleen ja ette ole enää olleet yhteyksissä, mutta ehkä joskus vielä saatatte olla. Voit kertoa myös ikävöiväsi heitä, mutta jokainen ihminen tekee omat päätöksen
Kirjoitin vähän huonosti, mutta kyllähän se isän tai miehen kuolema nuorena on aina jonkintasoinen trauma. Ei se koko lapsuus välttämättä traumaattinen ole toki ollut. Se traumaattinen tilanne saattaa saada aikaan sen, että unohtaa huolehtia siitä, että lapsi olisi isänsä suvun kanssa tekemisissä. Sitten, jos tilanne on kestänyt pitkään, tuntuu tosi hankalalta lähteä purkamaan sitä ja tavata vuosien päästä.
No jaa, enpä sanoisi. En voi sanoa että se oli mikään ihme sillä elämäntyylillä. Biologinen isä ei ollut muutenkaan perheensä kanssa paljoa tekemisissä, joten miksi mekään olisi oltu? Varsinkin kun isä, oikea isäni ei biologinen, oli ollut elämässäni siitä asti kun olin pieni.
Anoppi kohtelee lapsen lapsiaan puolueellisesti. Lempilapsien lapset saa kaiken hyvän ja muut huonon tai ei mitään. Ja sitten kehtaavat kahelit vielä kysellä kun ei olla nähty. Hulluja koko sakki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sekä miehesi vaimolla, että lapsellaan on varmaan ollut traumaattinen elämä. Syystä tai toisesta he eivät ole halunneet lämmitellä välejä teihin. Voithan lähettää veljesi lapselle esim. jonkin mukavan kirjeen tai tekstiviestin, jossa kerrot teidän miettivän häntä ja hänen niin halutessaan olisitte mielellänne yhteydessä. Sitten jätät pallon hänelle, hän ottaa yhteyttä joskus, jos haluaa.
Omille lapsillesi voit kertoa, kuten asia on. Veljesi on kuollut. Hänellä on lapsi, jolla on myös toinen isä. Isyys ei ole pelkkää biologiaa ja toinen mies voi ryhtyä hoitamaan isän velvollisuuksia miehen, lapsen ja äidin niin halutessaan. Veljesi kuolema oli vaikea paikka vaimolleen ja ette ole enää olleet yhteyksissä, mutta ehkä joskus vielä saatatte olla. Voit kertoa myös ikävöiväsi he
No jaa, enpä sanoisi. En voi sanoa että se oli mikään ihme sillä elämäntyylillä. Biologinen isä ei ollut muutenkaan perheensä kanssa paljoa tekemisissä, joten miksi mekään olisi oltu? Varsinkin kun isä, oikea isäni ei biologinen, oli ollut elämässäni siitä asti kun olin pieni.
On epäreilua isäsi sukua kohtaan että toinen mies varasti isäsi lapsen. Sinä voit kokea adoptioisän isäksesi mutta hän ei ole isäsi.
Mitäpä näistä välittämään. Kakaroita syntyy sinne tänne eikä niillä ole mitään väliä. Hoitakoot ne joita kiinnostaa jos kiinnostaa. EI niitä kukaan tule koskaan laskemaan eikä niillä ole mitään arvoa. Ikuista kitinää milloin kenestäkin jonkun hylkäämistä reppanoista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sekä miehesi vaimolla, että lapsellaan on varmaan ollut traumaattinen elämä. Syystä tai toisesta he eivät ole halunneet lämmitellä välejä teihin. Voithan lähettää veljesi lapselle esim. jonkin mukavan kirjeen tai tekstiviestin, jossa kerrot teidän miettivän häntä ja hänen niin halutessaan olisitte mielellänne yhteydessä. Sitten jätät pallon hänelle, hän ottaa yhteyttä joskus, jos haluaa.
Omille lapsillesi voit kertoa, kuten asia on. Veljesi on kuollut. Hänellä on lapsi, jolla on myös toinen isä. Isyys ei ole pelkkää biologiaa ja toinen mies voi ryhtyä hoitamaan isän velvollisuuksia miehen, lapsen ja äidin niin halutessaan. Veljesi kuolema oli vaikea paikka vaimolleen ja ette ole enää olleet yhteyksissä, mutta ehkä joskus viel
On epäreilua isäsi sukua kohtaan että toinen mies varasti isäsi lapsen. Sinä voit kokea adoptioisän isäksesi mutta hän ei ole isäsi.
Minun isäni on se kuka on. Sinä et sitä päätä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa minulta. Biologinen isä kuoli ollessani lapsi. Hän ei ollut paljoa tekemisissä perheensä kanssa joten miksi lisätään olisin ollut? Isä adoptoi minut kun olin 9v.
Biologisella isällä oli myös toinen lapsi joka oli tapahtuma-aikaan taapero. Hänen äitinsä puoliso ja muidenkin lasten isä adoptoi tämän. Emme ole olleet tekemisissä keskenämmekään, koska ei meillä ole mitään yhteistä elämää.
Miksette pidä yhteyttä keskenänne? Olette sentään sisarpuolia.
Ei se tee meistä sukulaisia että meillä on sama biologinen isä. Molemmilla on omat isät ja perheet sekä suvut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa minulta. Biologinen isä kuoli ollessani lapsi. Hän ei ollut paljoa tekemisissä perheensä kanssa joten miksi lisätään olisin ollut? Isä adoptoi minut kun olin 9v.
Biologisella isällä oli myös toinen lapsi joka oli tapahtuma-aikaan taapero. Hänen äitinsä puoliso ja muidenkin lasten isä adoptoi tämän. Emme ole olleet tekemisissä keskenämmekään, koska ei meillä ole mitään yhteistä elämää.
Miksette pidä yhteyttä keskenänne? Olette sentään sisarpuolia.
Ei se tee meistä sukulaisia että meillä on sama biologinen isä. Molemmilla on omat isät ja perheet sekä suvut.
Olette geneettisesti puolisisaruksia ja lähisukulaisia. Outoa ettette ole tekemisissä. Mikä saa teidät vihaamaan toisianne?
Niin, sillä lapsella on oma elämä. Ei hänellä ole mitään velvollisuutta olla tekemisissä biologisen isänsä sukulaisten kanssa.