Tiedätkö ketään elävää ihmisistä, joka olisi tippunut jäihin, mutta selvinnyt siitä?

Tiedän kuolleen ihmisen, joka heräsi avannossa, koska vesi oli niin kylmää.

Joo, oma poika. 9v koulumatkallaan. Onneksi sattui joku aikuinen paikalle joka onkin ylös sieltä. Ja eloon tosiaan jäi, täytti just 25.

minä

Tiedän kaksi. Aikuisia miehiä, eri aikoina tapahtuneet nämä. Sehän on aika yleistä kuitenkin.

Kyllä.

Neste tippuu. Kiinteä aine putoaa.

No minä itse ainakin. Useammankin kerran lapsena. Eipä tuo niin erikoista ole, jos siihen osaa varautua.

Kyllä, esim. retkiluistelijat ihan harjoittelevat pulahdusta. 

Mummini. Koiransa hyppäsi perään ja auttoi mummin joesta ylös.

Olen itse tippunut vahingossa ja tahallaan ja selvinnyt hengissä.

Tahallaan kursseilla STWC, jossa sopivasti talvella oli mahdollisuus harjoitella.

Jääpiikit ovat oiva apu ja hyvä kunto..pallomaha voi koitua kuolemaksi jäistä selviytymiselle.

Joo armeijassa sodankylässä ihan vapaaehtoisesti hiidetään avantoon joka vuosi. Kuivat vaatteet päälle nuotion teko ja lämmittely. Arktista sodankäyntiä.   

Tietääkseni kukaan ei siihen ole kuollu.

Veli upotti jäihin kelkan. Käveli märkänä kotia.vaihto vaatteet. Meni traktorilla kiskoon kelkkaa. Upotti sen jäihin. Käveli kotia vaihtaan vaatteet.  Sitte naapurin 4 veto vallulla kiskoivat kalustoa ylös. Kaikki jäi henkiin.

Sieltä avannosta pitää päästä ylös niin selviää. Jos olet AP vielä siellä avannossa niin tule pois.

Peruspilkkijät tippuu joka vuosi. Normisettiä

Puolet suvusta. Ollaan kalastajataustaisia, joka vuosi joku meistä menee jään läpi, yksikään ei ole hukkumalla kuollut viimeisen 70 vuoden aikana.

Appiukko tippui jäihin usein pari-kolme kertaa talvessa, kun piti päästä pilkkimään joka päivä, vaikka jää oli vasta riitettä 🙄

Oli sillä fiksujakin juttuja, mutta sit...

Kuoli syöpään, e7 avantoon.

5 cm kantaa miehen, 2 cm pilkkimiehen.

Tiedän.

Tunnen aika monta retkiluistelijaa, joista jokainen on plutannut veteen useammin kuin muutaman kerran. Oikeilla välineillä jäihin vajoaminen ei tarkoita hengen lähtöä. Vähintään naskalit mukaan jäille - aina!

Isoäidin kaksi veljeä putosivat jäihin pikkupoikina. Nuorempi pääsi sieltä ylös, ja eli pitkän elämän.

Aihe on kyllä vielä elossa oleva, jäihin tippunut henkilö.

Kirjoitan silti minua koskettaneen henkilön tarinan. Olin ollut vakuutusyhtiössä kuukauden verran töissä 90-luvun alussa, kun tein asiakkaalle elämäni ensimmäisen henkivakuutuksen. Siinä kävi sitten melko pian, että henkilö hukkui pilkkireissulla. Se, mikä jäi mieleen, oli  puolitutun asiakkaan kohtalo. Ja lähiomaisen käytös, hän oli ennen avaamisaikaa repimässä konttorin ovenkahvaa ja kysymässä henkivakuutuskorvausta. Minulle paljon opittavaa mitä kaikkia asiakirjoja tarvitaan, itse korvauspäätös tehtiin pääkonttorilla.