Miehestä tullut ankeuttaja, en jaksa enää

Miehen yrityksellä ollut pidemmän aikaa haastavaa, ja ymmärrän toki ahdistuksen ja tuen tarpeen. Nämä samat ongelmat ilmenivät kuitenkin jo silloinkin kun kaikki asiat olivat yrityksen kanssa ja hlökohtaisessa elämässä loistavasti.

Ei mene yhtäkään päivää, ettei mies vuodattaisi yrityksen tilannetta ja kun asiakkaat ovat hankalia ja työntekijät sellaisia ja tällaisia jne. Oksentaa kaikki työasiat minulle. Ensimmäiset vuodet olinkin sokeasti tukena ja lohdutin ja kuuntelin mutta nyt alkaa mennä jo omakin mielenterveys ja huomaan että itseltäkin katoaa kaikki elämänilo kun murehdin ja stressaan miehen asioita jatkuvasti, omien murheideni lisäksi.

Mies ei halua kuulemma avautua toisille osakkaille eikä myöskään omille kavereilleen, joita ei tosin montaa ole.

Halut miestä kohtaan myös kadonneet kun tuntuu, että itse joutuu ottamaan sellaisen vastuunvetäjän roolin parisuhteessa ja jopa miehen työasioissa ja mies itkee helmoissani rumasti sanottuna. 

 

Tietysti haluan olla toisen tukena mutta mies jotenkin elää sellaisessa yrittäjäkuplassa ettei ymmärrä edes minkälaisen vastuun ja stressin yrityksensä asioista siirtää minun harteille. On myös aika jokotai-tyyppi, ja meillä tuli nyt iso riita kun mies sanoi etten ole tukena, kun eilen illalla päivittäisen vuodatuksen koittaessa sanoin etten jaksa kuunnella tätä koko ajan. Mies sitten totesi että olen huono puoliso kun en ole tukena. Loukkasi pahasti, kun vuosikaudet kuunnellut tuota ja ollut parhaansa mukaan tukena mutta nyt alkaa tulla raja vastaan.

Mitähän tässä tekisi, erotakaan en nyt ensimmäisenä haluaisi mutta loppuu vain voimavarat olla kokoajan likasanko, yksikään ilta kotona ei mene ilman että valittaa yrityksestä/asiakkaasta/pieleen mennestä auton huollosta tmv. Tosi vaikea nähdä tuollaista miestä miehekkäänä ja haluttavana.