Lue keskustelun säännöt.
Mielipiteitänne kaivataan, munasolujen luovuttamisesta.
06.12.2010 |
Ystäväni tekee jotain etiikkaan liittyvää kurssitehtävää.
Hän on aikanaan luovuttanut munasolujansa muutaman kerran hedelmöityshoitoihin ja hän tekee tämän etiikkatehtävän tästä näkökulmasta.
Auttakaa vähän, ja kertokaa, mitä ajatuksia munasolujen luovuttaminen teissä herättää.
Kiitos paljon, jos viitsitte vaivautua.
Kommentit (5)
arvostan todella paljon ihmisiä, jotka haluavat antaa niin suuren lahjan jollekin kuin oman munasolunsa. Itse en myöskään tähän pystyisi ensinäkään siitä syystä, etten kestäisi ajatusta siitä, että "minun" lapseni olisi jossain muualla kuin minun luonani. Toisekseen en siitäkään syystä luovuttaisi, että on jo onni, jos itsekään saan omilla soluillani lasta aikaiseksi, koska saiastan melko ärhäkkää endometrioosia ja toinen munajohtimista ja osa munasarjoista on jo jouduttu poistamaan. Mutta ehkä tuosta lahjasta on joskus minulle hyötyä, ja siitä olen erittäin kiitollinen. Kaikki kunnia ja kiitos niille, jotka tuollaisen lahjan ovat antaneet jollekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli minusta tuntuisi, että oma lapseni on tuolla jossain.
Vaikea sanoa miten toimisin, jos itselleni ainoa mahdollisuus raskauteen olisi luovutetulla munasolulla. Näin äkkiseltään en ehkä olisi kovin innostunut sellaista vastaanottamaan, mutta tositilanteessa saattaisin kokea toisinkin.
olen näitä hassuja vapaaehtoisesti lapsettomia, jotka täällä palstailee (pidän lapsista vaikkei omia olekaan)
olisin halunnut luovuttaa, mutta aikoinaan luin että pitää olla mielellään synnyttänyt ja sitten tuli muutama sairaus, jotka estivät sekä ikä. en usko, että miehiltä kysytään, ovatko he jo isiä kun menevät vetämään lahjoituslastit purkkiin..? sairausasian toki ymmärrän.
en osaa ajatella, että "lapseni olisi tuolla maailmalla". päinvastoin se olisi ollut hienoa ja jotenkin vapauttavaa, melkein kuin olisinkin "äiti" ja tehnyt lapsen. ajattelen lisäksi että munasolun saavat pariskunnat totisesti sen ansaitsevat ja olisivat tosi hyviä vanhempia, parempia kuin esim minä.
En koskaan luovuttaisi munasolujani, enkä myöskään ottaisi vastaan kenenkään munasoluja.
että joku pystyy siihen ja joku saa joka sitä tarvitsee... itse en ikinä pystyisi, ihan vain siksi, että alattelisin, että "mun" lapsi olisi jonkun toisen hoidossa ja jos sitten oikeasti mun kasvattama lapsi tekisi lapsen mun munasolulapsen kanssa, heille tulisi vammainen lapsi... ehkä typerä näkökulma.. mutta tässä mun mielipide...