Miten opetatte kahden kulttuurin lapsillenne kulttuuria ja identiteettiä?
Jos toisessa kotimassa ei pysty käymään edes kovin usein?
Kommentit (11)
Me ollaan monikulttuurinen perhe, minä suomesta, puoliso armenialainen mutta syntynyt Persiassa ja asutaan kreikassa. Lapselle puhun minä suomea ja käydään suomikerhoissa ja luetaan suomalaisia kirjoja / suomalaisia tapoja mm jouluna ect. Lapsen isä puhuu lapselle kreikkaa ja kreikkalaiset tavat täällä muutenkin noin yleensä ja mummi puhuu Armeniaa ja persiaa ja yleensä ruokien muodossa tutustutaan siihen kulttuuriin. Myöhemmin menee armenialaiseen kouluun jossa oppii sit myös omaa historiaa siltä puolelta kulttuuria.
Lapset oppivat nuo asiat kuin itsestään kunhan ovat yhteydessä molempaan vanhempaan. Parempi että jokainen vanhempi opettaa omasta kulttuuristaan niin ei tule väärää tietoa.
Rakkautta ja vanhemmuutta kahden kulttuurin perheessä
https://www.lskl.fi/wp-content/uploads/rakkautta-ja-vanhemmuutta-web-fi…
Tietoa ja tutkimuksia kahden kulttuurin perheistä
Familian nettisivuilta löydät kahden kulttuurin pareja, perheitä, lapsia, nuoria ja isovanhemmuutta, sekä kahden kulttuurin suomalaisia koskevia juttuja, artikkeleita, tutkimuksia, julkaisuja ja nettivideoita. Familia Kirjastosta löytyvät jutut ja artikkelit löydät listattuna alempaa tältä sivulta ja pääset lukemaan juttuja linkkiä klikkaamalla. Nettikurssimme, oppaamme ja muut tuottamamme materiaalit löytyvät puolestaan Nettikurssit ja oppaat -sivulta.
Sivujamme ja Familia Kirjastoa sekä Blogia päivitetään säännöllisesti.
Molempien kielet käytössä, ruokakulttuuri, yhteys muualla asuviin sukulaisiin. Matkat jne
Monikulttuurinen perhe
Kuvaus
Kun kaksi kulttuuria kohtaa samassa perheessä, aviopuolisot ja muut perheenjäsenet luovat oman, yhteisen elämäntavan, kolmannen kulttuurin. Silloin joudutaan pohtimaan monia kysymyksiä ja etsimään niihin kaikkia tyydyttäviä vastauksia.
Teoksessa kuvataan asiantuntevasti perheen elämää, jossa elää eri kulttuurien edustajia. Kirja käsittelee kaksikulttuurisen avioliiton ongelmakohtia ja ilon aiheita sekä sitä, millaista lapsen on kasvaa perheessä, joka poikkeaa maan valtaväestöstä.
Kirjassa on myös tiivis tietopaketti niille, jotka suunnittelevat avioitumista toisen kulttuurin edustajan kanssa.
https://www.aurinkokustannus.fi/tuote/monikulttuurinen-perhe/
Meillä nyt lapset on jo isoja mutta oppivat pienestä pitäen molempien vanhempien äidinkielen.
Meillä on aina ollut tapana viettää esim. Joulua vaikka sitä mieheni kotimaassa yleisesti vietetäkään. Meillä on syöty molempien kulttuurien ja monien muiden kulttuurien ruokia, meillä on mieheni kulttuurista peräisin olevia ystäviä joilla lapsia, mieheni perhettä tapaamme tietysti harvemmin mutta sitä sydämellisempi on aina kohtaaminen. Meillä on minun perheeni ja suomalaisia ystäviä. Lapset ovat oppineet kohteliaisuussääntöja ja kunnioitusta toisia kohtaan mieheni kulttuurista. Samoin vieraanvaraisuutta ja ennakkoluulottomuutta.
Asumme Norjassa joten norjankieli on meillä aikuisilla pääkieli työelämässä ja lapsilla koulussa samoin kavereitten kesken. Kotona puhumme norjaa ja joskus englantia. Lasten kanssa kahdenkesken puhumme kumpikin omaa äidinkieltämme. Lapset ovat luoneet itse oman identiteettinsä, ei sitä heille mitenkään ole opetettu. Itse en koe oikeastaan kuuluvani mihinkään kansallisuuteen erityisesti. Olen omaksunut Suomen lisäksi Norjasta niin paljon että niistä on muodostunut on oma kansallisuuteni. Norjassa olen asunut reilun 30 vuotta, 6-vuotiaana tänne tullut ja täällä kouluni käynyt. En koe olevani minkään "maalainen" vaan ihminen kansainvälisessä maailmassa. Olen iloinen että lapsemme saavat kasvaa tässä ympäristössä ja saavat valtavan paljon hyviä vaikutteita ja oppivat suhtautumaan erilaisiin ihmisiin. Se ON suuri rikkaus.
Olen kuullut väitettävän että lapsi menee jotenkin sekaisin eikä opi mitään kieltä kunnolla jos perheessä puhutaan useampia kieliä. Väitän että puppua. Lapsella on valtava potensiaali kielen oppimisessa, muistan itse kun tulimme aikanaan Norjaan enkä sanaakaan kieltä osannut syksyllä kouluun mennessäni, puhuin jo hyvin käyttökelpoista norjaa Jouluun mennessä. Meillä kotona kielet olivat norja ja suomi. Nyt koulussa lapseni saavat loistavat arvosanat englannissa ja norjassa vaikka kotona puhutaankin kahta muuta kieltä.
Olen aina lukenut heille paljon kun he olivat pieniä. Suomalaiset sukulaiset ja mummit ja kummit on pitäneet huolen myös kielen puhumisesta. Pihalla suomenkieliset kaverit, vaikka kirjakieltä siellä ei puhutakaan.
Vierailija kirjoitti:
Mokkamunat ei minuun uppoa, joten ei tarvi selitellä.
Tuskin uppoaa moni muukaan muna jos ei sitä naapurin perttiä lähibaarissa muutaman kymmenen oluen jälkeen lasketa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mokkamunat ei minuun uppoa, joten ei tarvi selitellä.
Tuskin uppoaa moni muukaan muna jos ei sitä naapurin perttiä lähibaarissa muutaman kymmenen oluen jälkeen lasketa
En käy baareissa enkä juo alkoholia, muuten ihan kivat fantasiat sulla siellä.
Olisko puhumalla omaa äidinkieltä lapselle? Lukemalla kirjoja, katsomalla elokuvia, soittamalla sukulaisille videopuheluita, vierailemalla aina kuin mahdollista.