Lue keskustelun säännöt.
Miehelleni tärkeintä on koira
06.12.2010 |
Ollaan oltu 12v yhdessä,odotan viidettä yhteistä lastamme ja mieheni otti metsästyskoiran viime keväänä.Sen jälkeen elämämme on mennyt päin v*ttua.
Mies tulee töistä,syö,makaa tunnin sohvalla,nousee ja lähtee opettamaan koiraa pellolle,yksin.
Viikonloppuisin hän ravaa kotimme ja koiran kasvattajan kodin väliä,tekee tikusta asiaa jotta voisi käydä näyttämässä koiran uusimpia taitoja hänelle ja kiertää lähipellot samalla. Eilen mieheni lähti aamukahdeksalta 50km:n päähän kiertelemään peltoja ja tuli ilta viideltä. Sitten hän jätti koiran kotiin,käväisi kaupassa ja takaisin tullessa oli koiran hännälle kuulemma tehty jotain,missään nimessä se ei ole kuulemma ollut ennen hänen kaupassa käymistään sellainen,eli meistä kotona olevista joku oli tehnyt hänen mielestään koiralle jotain. Me kotona olevat katsoimme elokuvaa koko sen 30min mikä miehellä kesti ja tästä ajasta koira oli toisen koiramme kanssa pihalla 20min riehumassa.
Olen siis jatkuvasti yksin lasten kanssa ja aina kun riitelemme ,on minussa kaikki vika.Minä vaadin miestä olemaan enemmän lasten kanssa,koska mihinkään hän ei ota heitä mukaan,eivät kuulemma jaksa kävellä ja minä olen kusipää kun en soisi miehen menevän kaikkina vapaa-aikoinaan koiraansa opettamaan...hän haluaa kuulemma erota jotta saisi olla enemmän koiransa kanssa...ja tämä on toden totta joka sana...terveisiä vaan tutuille jotka tunnistaa...
Kommentit (17)
Kasvattaja on mies ja on miehelleni kuin Jumala,tekee kaiken mitä tää kasvattaja ikinä pyytää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuulostaa siltä, että mies on kyllästynyt sinuun ja purkaa rakkautensa koiraan ja amhdollisesti koiran kasvattajaan.
Kasvattaja on mies ja on miehelleni kuin Jumala,tekee kaiken mitä tää kasvattaja ikinä pyytää
Lasten hoito ei ole mulle rankkaa,pystyn kyllä elämään heidän kanssaan kaiken aikaa yksinkin,mutta haluaisin että mies olisi heidän kanssaan enemmän,koska he kyllä näkevät kuinka tärkeämpi koira isälle on.Minunkin mielestäni ero voisi olla paras ratkaisu,oma mielenterveyteni paranisi varmaan välittömästi kun ei tarvitse nähdä koiraa.MIes puhuukin koiralle nätimmin kuin kellekkään meistä,se oksettaa mua,siksi oonkin oikeastaan valmis asumaan lasten ja tulevan vauvan kanssa yksin koska mä vihaan tuota koiran ja miehen suhdetta. Se on pilannut kaiken...
Pelkään vain miten sekaisin ero saisi lapsemme :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mikset sinä ja/tai lapset mene joskus mukaan harjoittelemaan koiran ja miehen kanssa? sehän voisi olla hauskaa ja saisitte yhteistä aikaa.
ymmärrän miks mies on vihainen. hän on löytänyt ihanan harrastuksen, mahtavan jutun josta on innoissaan ja sinä olet ihan BLÄÄÄH
ymmärrän tämänkin,mutta vituttaa olla aina se jonka pitää alkaa myötäillä ja yrittää pelastaa suhde.Ei mieskään anna minulle vapaaehtoisesti vapaa-aikaa.
En kyllä tiedä pääsenkö koskaan koiran kanssa samalle tasolle/yhteisymmärrykseen...Mutta tajuan erittäin hyvin pointtisi :/
Voin kai yrittää...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuulostaisi hyvältä ratkaisulta tuollaisessa tilanteessa lastenkin kannalta. Mielummin kotona yksi rakastava vanhempi ja rentous kuin kurja ilmapiiri.
Toki lapset varmasti surisivat eroa, mutta eipä ero taitaisi paljoa heidän käytännön elämään vaikuttaa, jos isä ei heidän kanssaan nytkään vietä aikaa.
Tee oma elämäsi helpommaksi ja laittakaa ero täytäntöön. Et ole ansainnut moisia haukkuja! Tsemppiä ja jaksamista!!
lasten uusi äitipuoli on karvaisempi ja haisee pahemmalle kuin sinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minä haluaisin toisaalta kokeilla,nähdä tulisiko mies katumapäälle valitessaan koiransa,mutta toisaalta se olisi niin julmaa lapsille,en vaan tiedä kuinka pystyisin tukemaan ja lohduttamaan lapsiani,he pitäisivät eroa minun syynäni,ovathan he nähneet kuinka inhoan koiraa :(
Rupea itsekin harrastamaan koiran kanssa jotain, vaikka lenkkeilyä. Mene sen kanssa joka ilta tunnin lenkille. Saat silloin koirasta itsekin jotain iloa, ja opit "ymmärtämään" sitä.
Miehesi voi suhtautua koiraan senkin vuoksi ylirakastavaisesti, koska sinä osoitat että et hyväksy koiraa ja miehen koiraharrastusta. Jos oppisit sen hyväksymään, voisi miehenkin suhtautuminen asiaan normalisoitua.
Meilläkin on miehellä metsästyskoira, ja toisinaan on itsellänikin kärsivällisyys koetuksella miehen harrastuksen kanssa. Mutta minä otan koirasta ilon irti muulla tavalla, ja se on minulle henkireikä, kun pääsen joka päivä sen kanssa lenkille. Ilman koiraa minulla ei ehkä tulisi lähdettyä joka päivä ulkoilemaan ja tuulettamaan päätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehelläsi on suhde muualla. Olen itse mies ja harrastus oli myös minulle se ensimmäinen ja parempi syy olla poissa kotoa. Uskallan väittää että harva mies on uskollinen siinä vaiheessa kun lapset ovat pieniä ja perhe-elämä pyörii vain lasten ympärillä. Veri vetää miehen muualle.
Miehesi voi suhtautua koiraan senkin vuoksi ylirakastavaisesti, koska sinä osoitat että et hyväksy koiraa ja miehen koiraharrastusta. Jos oppisit sen hyväksymään, voisi miehenkin suhtautuminen asiaan normalisoitua.
ja "perheharrastuksen" ei tietenkään ole yhtä olennaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[ija "perheharrastuksen" ei tietenkään ole yhtä olennaista.
[/quote]
Kyse on nyt lähinnä siitä, että molemmat vanhemmat tarvitsevat itselleen harrastuksia. Ja olisi mukavaa, jos puoliso voisi hyväksyä sen harrastuksen, tai mikä parasta, jopa osallistua siihen jollain tavalla. Tietenkään harrastus ei saa viedä kaikkea energiaa ja aikaa perhe-elämältä, mutta ap:n tapauksessa pariskunnan välillä taitaa olla jonkinlainen lukkotilanne. Siksi olisi kai ihan hyvä jos molemmat osapuolet tulisivat vähän vastaan ja yrittäisivät ymmärtää toisiaan.
Jos ap:n mies kirjoittaisi täällä, niin hänelle asiaa voisi yrittää avata taas vaimon näkökulmasta.
Minulla on metsästystä harrastava mies ja meillä on lapset 1,5v, 3 v ja 6v. Mies on harrastamassa poissa kotoa vähintään kahtena viikonloppuna kuukaudessa ja arki-illat harjoittelee metsästyskoirien kanssa. Kun minä pyydän itselleni vapaa-aikaa, niin vastaus on aina että naisille vapaa-aika ei ole yhtä tärkeä kuin miehille. Jos yritän puhua asiasta niin hän lähtee ulos ovet paukkuen. Ehkä ap:n mies on samanlainen?
Jos viet vaikkaa koiraa lenkille tai tottelavaisuuskoulutukseen, niin mies ei voi lähteä silloin koiran kanssa, vaan jää lasten kanssa.
Lisäksi kun mies on lähdössä, niin lähtekää lasten kanssa joskus mukaan. Voit myös yrittää järjestää lapsenvahdin, jotta pääse miehen harrastukseen mukaan.
Ongelma teillä ei ole kuitenkaan itsessään se koira, vaan se että mies kokee omat harrastuksensa ja menonsa ilman perhettä tärkeämmäksi kuin perheen.
Voit yrittää avata miehen silmiä tälle (jos onnistuu) tai sitten hyväksyt tämän (olette yhdessä tai eroatte). Jos haluat avata miehen silmät asialle, niin mieti mikä voisi olla paras keino. Olisiko puhuminen tai toimiminen itse samoin kuin miehesi tekee, eli omaan harrastukseen uppoutuminen, vai auttaisiko että sinä puuhaat koiran kanssa, vai vielä joku muu keino. Voithan kokeilla myös kaikkia peräjälkeen.
Kasvattajaan tai sitten vaan muuten on koira vaan hyvänä tekosyynä.