Minkälainen mies ei kestä naisystäväänsä tämän

vain hauskaa - ei mitään perheenperustamissysteemiä ongelmineen.



Ihan ok sekin, jos käy kummallekin.



Itsekin kyllä lähden siitä, ettei heti tyyliin kolmansilla treffeillä kannata alkaa tilittää elämänsä murheita ja traumoja ja avautua jokavuotisista masennuskausistaan. Tai ainakin minä ottaisin jalat alleni, jos miestreffikumppanini niin tekisi.

Riippuu paljon siitäkin kuinka usein noita 'huonoja päiviä' naisella on. Jotkut ruikuttavat aina, eikä sitä kukaan jaksa kuunnella.

sukupuolimääreet voi ihan hyvin ottaa pois. On ihmisiä, jotka ei kestä ystävien, rakastettujen, puolisoiden, lastensa huonoja päiviä, surua, raivoa, väsymystä jne.

Ne (tai me) varmaan pelkää olevansa riittämättömiä, haluaa karttaa konflikteja, ne ei osaa käsitellä vastaavia tunteita itsessään jne.

En tajua miten liittyy hyväksikäyttöön - onko se joku muotitermi?

Ei tietenkään tarvi nauraa ja iloita, jos on elämä potkaissut pahasti, mutta kyllä mä ainakin haluan elämänkumppanilta sellaista peruspositiivisuutta ja hyväntuulisuutta. Kuka sitä jaksaa katsella, jos toisella on jatkuvasti jostain paha olo? Ehkä joku tunteeton ei välitä, mutta itse ainakin parisuhteessa ahdistun toisen ahdistuksesta. Siksi en näe, että jaksaisin suhdetta, jossa pitää jatkuvasti sietää toisen mielentilojen vaihtelua.



Tietysti tilanne on toinen, jos pitkän suhteen jälkeen toinen masentuu tmv. Eihän sitä sairasta hylätä, mutta en kyllä alussa jaksaisi innostua ihmisestä, jonka pää on yhtä mössöä...

ymmärtää toisen mielentilojen vaihtelua. Monet tälläiset kenkkuilijat ovat itseasiassa persoonallisuushäiriöisiä ja läpeensä itsekkäitä ihmisiä. Ihmisiä, joiden mielestä heillä on "oikeus" tehdä läheistensä elämästä pahaa, kun itseä sattuu kenkuttamaan. Esimerkiksi narsistit ovat tyypillisesti juuri tälläisiä. Olen elänyt yhden narsistin kanssa samassa taloudessa 19 vuotta ja tiedän, mitä se on, kun kaikki pyörii yhden pöpipään mielentilojen ympärillä.

sukupuolimääreet voi ihan hyvin ottaa pois. On ihmisiä, jotka ei kestä ystävien, rakastettujen, puolisoiden, lastensa huonoja päiviä, surua, raivoa, väsymystä jne.

Ne (tai me) varmaan pelkää olevansa riittämättömiä, haluaa karttaa konflikteja, ne ei osaa käsitellä vastaavia tunteita itsessään jne.

En tajua miten liittyy hyväksikäyttöön - onko se joku muotitermi?

on kyse. En mä ainakaan syttyisi alvaarinsa masentuneesta tyypistä. Musta ylipäätänsä on tarpeellista, että alussa pyritään näyttämään niitä hyviä puoliaan, joten jos treffikumppani paukkaa vielä tutustumisvaiheessa paikalle alkaen jonkun tautisen valituksen ja kitinän kaikesta, niin kyllä se aika nopeesti on goodbye. Tietty sitten kun tutustutaan ja ns. arki astuu kuvioihin, niin sitten tietysti tutustuu siihen ankeaankin puoleen.



Musta on ihan ymmärrettävää, että joku haluaakin pitää suhteen sellaisella asteella, ettei se ankea arki astu kuvioihin. Kyllähän kaikki tietää, että kaiklla on ne huonotkin päivänsä ja paskat puolensa.

silloin kun on selvin päin. eli silloin kun ryyppää, on omissa oloissaan tai kavereiden kanssa ja sitten kun on selvin päin, tavataan. KÄtevää ja säästää monelta nalkutukselta ja riidalta. Mulle riittää ne mukavat ja hauskat hetket, ei mulla ole mitään pesänrakennusviettiä, päinvastoin, jos mies sanoisi haluavansa muuttaa yhteen, kauhistuisin varmaan ja lopettaisin suhteen siihen. Mä ja lapset asutaan omassa kodissa, mies omassaan ja homma on toiminut tähän asti loistavasti.