Miten selviätte negatiivisen puolison kanssa?
Puolisoni on niin perusnegatiivinen.
Asia paljastunut, tai olen halunnut asian myöntää, avioitumisen jälkeen.
Ei ole masennusta, ei stressiä, ei huolia vaan ihan rehellistä "lasi on jatkuvasti puoliksi tyhjä".
Heräsin iloisena, nyt oon ihan kanttu vei.
Vali vali.
Kommentit (4)
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitäisi kestää? Ihan varoituksena, että tuollaisten ankeuttajien on vaikea muuttua ja vetävät muutkin perässään negatiiviseen kierteeseen.
Totta!
Olen huomannut omankin käyttäytymiseni muuttuneen. Uskon vähemmän itseeni ja innostun asioista vähemmän kun läheltä joku lamaa uskoni mahdollisuuksiin.
Erosin 20 vuoden jälkeen. Negatiivisuus paheni koko ajan. Eli sinullekin varoituksen sana, luonne ei muutu ja iän myötä luonteenpiirteet vahvistuu. Ex mies jopa uhriutui omista työtehtävistään jotka kuuluivat hänen vastuulleen. Oli mm vääryys kun hän joutui tiimin vetäjänä käymään alaistensa kanssa kerran vuodessa kehityskeskustelun.
Lopuksi se meni henkilökohtaisuuksiin. Hän oli kuulemma huonon avioliiton uhri ja minä huono vaimo, koska en kiihottanut häntä.
No nyt sillä on uusi nainen, mutta tuskin kovin pitkään kestää. Nainen on (oikeasti, ei ole provo ) ulkoisesti kehitysvikainen ja tuttavani mukaan jotenkin vähä-älyinen, ei kuulemma pysy normaaleissa keskusteluissa kärryillä eikä pysty kommentoimaan mitään. Että voi sitä vääryyttä kun ei saanut viivipumpasta tai sarasieppiä.
Negatiivisuus ja positiivisuus on kohtalaisen pysyvä piirre, joten siihen kyllä kannattaa kiinnittää huomiota tutustumisvaiheessa.
Vaikeaa tietty kun negatiivinenkaan ei ole ihastuessaan vielä masentavin versio itsestään.
Miksi pitäisi kestää? Ihan varoituksena, että tuollaisten ankeuttajien on vaikea muuttua ja vetävät muutkin perässään negatiiviseen kierteeseen.