Jos ystävä ilmoittaisi, että hänellä on tunteita sua kohtaan ja haluaa kunnolla etäisyyttä

Hetken toivoin että olet minun ystäväni. Koska niin on minullakin, tunteita.

Antaisitko tilaa?! Mikä ihmeen kysymys tuokin. 

Tottakai ymmärtäisin ja antaisin tilaa. 

Mulla ei tosin ole kokemusta muusta kuin siitä että olen itse joutunut ottamaan sitä etäisyyttä siihen jolla on niitä muitakin tunteita herännyt.

Etkö ap kunnioita toisten parisuhteita, vai miksi kyselet? 

Vierailija kirjoitti:

Tottakai ymmärtäisin ja antaisin tilaa. 

Mulla ei tosin ole kokemusta muusta kuin siitä että olen itse joutunut ottamaan sitä etäisyyttä siihen jolla on niitä muitakin tunteita herännyt.

Etkö ap kunnioita toisten parisuhteita, vai miksi kyselet? 

No eihän sinulla tietenkään ole muusta kokemusta. :) Olethan niin ihana ja haluttava.

Ap kyselee koska kiinnostaa. 

Tuohan on varoitus. Ystäväsi ei osaa hoitaa omaa parisuhdettaan, miten sitten uutta?

Ennen tuollaisessa tilanteessa olisin yrittänyt (yritin) luovia kohteliaasti. Sitkeät pellet eivät ymmärrä kohteliaita sanakäänteitä vaan tulkitsevat myönteisinä.

Nyt sanoa täräyttäisin suoraan mielipiteeni niin, että kyllä tunteet lentäisivät kuin syksyn lehdet myrskytuulessa.

No tuota olen miettinyt viime päivinä. Kyllä mulla ja yhdellä kaverilla kaikenlaisia tunteita tuppaa pintaan turhan voimakkaasti, niin on pidetty etäisyyttä ainakin pari vuotta ja saattaahan se mennä koko loppuelämä, ettei olla tekemisissä enää. Saas nähdä. Tässäkin tapauksessa taustalla saattaa olla, että jotain pientä kipinää oli joskus molemmilla alkuun, kun tutustuttiin. Nykyään kinastellaan, jos nähdään sattumalta.

Todellakin antaisin tilaa eli ottaisin etäisyyttä. Kaveruus olisi aika lailla siinä. Mulla ei ole niin vahvoja "tunteita" ketään mun kaveria kohtaan että pitäisi ottaa etäisyyttä. Jos joku avautuisi omista tunteistaan niin pakkohan siinä olisi sanoa että unohda koko juttu. Ei ole tunteita eikä tule olemaan. 

En antaisi tilaa, vaan olisin varattuna kiinni ystävässäni. Jos ystävä ottaisi etäisyyttä, tungen väkisin vaikka ovesta läpi.

Vierailija kirjoitti:

Todellakin antaisin tilaa eli ottaisin etäisyyttä. Kaveruus olisi aika lailla siinä. Mulla ei ole niin vahvoja "tunteita" ketään mun kaveria kohtaan että pitäisi ottaa etäisyyttä. Jos joku avautuisi omista tunteistaan niin pakkohan siinä olisi sanoa että unohda koko juttu. Ei ole tunteita eikä tule olemaan. 

Eipä välttämättä. Mulla yhden kaverin kanssa alkuun oli jotain kipinää, miksi varmaankin tutustuttiin, mutta tutustuttiin ihan vaan kavereina ja ei ollut mitään säätöhommaa. Kuukausia sen jälkeen oli ehkä jotain pientä säätöä, mutta sitten tuli sopivasti riitaa, ei nähty puoleen vuoteen ja seuraavana kesänä jatkettiin ihan tavallisesti kavereina eikä ollut mitään sutinaa eikä yritystäkään. Tuohon kyllä vaikutti, että kumpaakaan meistä ei kiinnostanut seurustelu toisen kanssa eikä kenenkään muunkaan kanssa. Ihan kavereita, ilman mitään romanttista suhdetta, on pystytty olemaan luultavasti siitä johtuen. Muuten kyllä on ollut läheisempikin ystävä tietyllä tavalla ja ehkä sen takia on voimakkaita tunteita välillä, esimerkiksi on riidelty ym. Kaverisuhdetta yleensäkin häiritsi se, että molemmilla tuttavuus meni liiaksi tunteisiin. Muuttui riitelyksi meidän kaverisuhde.

Toivottavasti et ole ystäväni, koska sydämeni särkyisi jos ystävyytemme loppuisi. Tietenkin antaisin tilaa jos hän sitä tarvitsisi. Mua ei haittaisi vaikka hän olisi ihastunutkin.

Mitä muita vaihtoehtoja olisi?

Jos tunteet olisivat vain yksipuolisia, en oikein muutakaan voisi kuin "antaa tilaa". Tietysti ensin keskustelisin hänen kanssansa, että missä mennään, ja sitten sitä etäisyyttä. Jollei hän ymmärtäisi ottaa etäisyyttä, ottaisin minä hetkeksi. En voisi sivuuttaa tilannetta olankohautuksella ja olla kuin en olisi kuullutkaan.

Sittenhän on ihan eri asia, jos molemmilla on syvempiä tunteita, mutta siinäpä solmu, jota on turha spekuloida.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tottakai ymmärtäisin ja antaisin tilaa. 

Mulla ei tosin ole kokemusta muusta kuin siitä että olen itse joutunut ottamaan sitä etäisyyttä siihen jolla on niitä muitakin tunteita herännyt.

Etkö ap kunnioita toisten parisuhteita, vai miksi kyselet? 

 

No eihän sinulla tietenkään ole muusta kokemusta. :) Olethan niin ihana ja haluttava.

Ap kyselee koska kiinnostaa. 

Ehkä hän on huomannut ilkeytesi ym ikävät piirteet ja yrittänyt etääntyä kohteliaammin ja ilman ettet hyökkää karmit kaulassa silmille?

Katsos kun on olemassa ihmisiä jotka osaavat kunnioittaa omia ja muidenen rajoja. Sinulla taas ei rajoista näytä olevan tietoakaan

Miksi just niiden varattujen kanssa pitää leikkiä?

Tunteita eli vastenmielisyyttä ilmeisesti, jos etäisyyttä haluaa.

Vierailija kirjoitti:

No tuota olen miettinyt viime päivinä. Kyllä mulla ja yhdellä kaverilla kaikenlaisia tunteita tuppaa pintaan turhan voimakkaasti, niin on pidetty etäisyyttä ainakin pari vuotta ja saattaahan se mennä koko loppuelämä, ettei olla tekemisissä enää. Saas nähdä. Tässäkin tapauksessa taustalla saattaa olla, että jotain pientä kipinää oli joskus molemmilla alkuun, kun tutustuttiin. Nykyään kinastellaan, jos nähdään sattumalta.

Ehkä olette tietämättänne lesboja. Ette vaan uskalla tai halua myöntää sitä. 

Mun tapauksessa ne tunteet ovat tympääntyminen, inho ja vastenmielisyys. Olisin yllättynyt vain siitä että kertoisi tästä minulle eikä vain ghostaisi.

Luultavasti olisin ihmeissäni, mutta jotenkin asia olisi selvitettävä. Etenkin, jos molemmat on varattuja, on tilanne kiusallinen. Toinen on paljastanut haaveensa ja sen, että oma suhde ei enää ole kunnossa. Ja ystävänä pitäisi olla tukena, mutta samalla tietäisin, että nyt pitäisi pysyä kaukana. 

Todennäköisimmin päätyisin järkeilemään ratkaisuni, ja se olisi etäisyys. En haluaisi laittaa välejämme poikki, mutta en tiedä osaisinko olla oikealla tavalla tukena suhdekriisissä. Ei mitään ehdotonta eikä dramaattista, mutta sen tekisin selväksi, että minua ei kiinnosta parisuhde ystäväni kanssa, mutta ystävänä haluan pysyä. Sitten auttaisi vain aika, tai lopullinen etäisyys.