Miten te muut vuoden sisällä eronneet olette päässeet jaloillenne?

Erosin huhtikuussa lähes 20v kestäneestä suhteesta. Ero tuli tavallaan puskista, vaikka oli useita asioita mitkä oli ongelma ja mies ei myöskään hyväksynyt uutta ammattiani, mikä oli hiertänyt välejä jo pari vuotta. Luulen, että hänellä oli myös suhde toisen kanssa, koska oli niin hermostunut ja lopulta lähtikin kuin salama kirkkaalta....  En ole kertaakaan edes itkenyt ja aluksi tuntui oikein helpottavaltakin kun mies oli poissa mököttämästä. Kevät ja kesä oli oikein mukavaa aikaa ja pitkästä aikaa ei tarvinnut kuunnella sitä kritisointia työmenoistanikaan. Jouduin lokakuussa yllättäen lomautetuksi ja siitä asti tämä on ollut sellaista, että olen ollut vähän väliä pitkiä aikoja lomautettuna. Työt alkaa täysillä vasta huhtikuussa. Nämä talven kuukaudet ovat olleet hirveitä. Uskon, että maaliskuussa alkaa varmaan helpottamaan kun kevät alkaa. Nyt tämä elämä on pimeyttä päivästä toiseen. Aurinko ei paista ja elämä tuntuu tosi ahdistavalta. Olen alkanut nähdä painajaisia joka yö tästä exästä. En tiedä miksi vasta nyt. En saa nukutuksi siksi öisin ja aamusta alkava nukkuminen venyy niin, että on taas miltei pimeä kun herään. En saa tähän tilanteeseen mitään otetta. Onko jollakin jotain tsemppaavaa sanottavaa, jos olette samassa tilanteessa?