Lue keskustelun säännöt.
Miksi äitini ostaa minulle sellaisia vaatteita mitä itselleen?
19.01.2024 |
Ensinnäkin meillä on 35 vuotta ikäeroa ja minä olen hoikempi kuin hän, myöskin vartalonmallini on ihan erilainen. Ja vaatemakuni ihan ihan päinvastainen kuin hänellä. Hän ostaa minulle joka synttäri ja joulu lahjaksi vaatteita, mutta sellaisia, jotka on hänen tyylin ja maun mukaisia ja joita hän itse käyttäisi, ovat myöskin hänen kokoaan aina. Muita lahjoja en oikein saakaan, enkä tiedä mitä näillä vaatteilla tekisin. Hän ei halua niitä itselleen takaisin eikä omaan käyttöönsä. Eikä ne ole mitään hähen itselleen tekemiä huti-ostoksia, joita laittaisi eteenpäin kiertoon minulle, vaan on ihan varta vasten käynyt ne minulle ostamassa. Ja tällaista on ollut yli 20 vuotta, eli ei ole mikään dementian oire. Kun sanon että nämä eivät ole kokoani eikä lähelläkään tyyliäni, niin hämmästyy, että miten niin ei ole, hän oli ihan varma että on.
Mistä voisi johtua tällainen? Kyselee eräs, jonka vaatekaappi täyttyy aina synttärinä ja jouluna kummallisista vaatekappaleista.
Kommentit (48)
Miten ihmeessä me voisimme tietää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten ihmeessä me voisimme tietää?
Ehkä jollain olisi vastaavia kokemuksia ja olisi päässyt perille syistä. Ap
Ankeaa jos ei saa muita lahjoja. Ja tuskin nuo vaatteet on ihan halpoja olleet.
Mieti, käyttäytyykö hän muissa asioissa ja muita kohtaan vastaavalla tavalla. On aika paljonkin ihmisiä, jotka eivät ymmärrä ja koe toisen erillisyyttä ja erilaisuutta itseensä verrattuna reaalisesti. Äiti-tytär -suhteessa tämä voi toki korostua erityisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mieti, käyttäytyykö hän muissa asioissa ja muita kohtaan vastaavalla tavalla. On aika paljonkin ihmisiä, jotka eivät ymmärrä ja koe toisen erillisyyttä ja erilaisuutta itseensä verrattuna reaalisesti. Äiti-tytär -suhteessa tämä voi toki korostua erityisesti.
Olen ainoa tytär, mutta vain minua kohtaan käyttäytyy näin. Ap
Oletko aivan varma, että äitisi lukee tätä palstaa ja kirjoittaa vastauksen tänne?
Jospa kysyisit asiaa aivan suoraan äidiltäsi. Tule sitten kertomaan vastaus meillekin. Harva äiti ostaa vaatteita aikuiselle lapselleen, varsinkaan tyttärelle muuta kuin ehkä sukkia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kehutko aina äitisi vaatteita? Ehkä se saa hänet luulemaan, että makunne ovat samanlaiset.
Pue vaate päällesi hänen nähden ja havainnollista miten se on väärän kokoinen. Laita viereen vastaava vaatekappale oman makusi mukaan. Joillekin pitää vääntää rautalankaa. Voi olla myös jotain alitajuista halua alentaa sinut hänen ikäisekseen, kateutta hoikkuudestasi ja nuoruudestasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan sama ongelma täällä. Saan aina jotain XL-kokoisia alkkareita. Kokoni on s/m. On vain pitänyt kieltää ostelu kokonaan.
Ja minun äitini tapauksessa hän on kateellinen ja ikävä ihminen muutenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä anoppi osti aikanaan aina omaan tyyliinsä sopivia juttuja mulle lahjaksi ja tuliaisiksi. Yöpaitoja osti useita vuosien saatossa, lisäksi pöytäliinoja, maljakoita yms. jotka ei sopinu meidän kodin sisustukseen ollenkaan.
Itse ajattelen, että lahjan pitää olla saajansa näköinen, eikä lahjan antajan.
10 vielä jatkaa, itselleni äitini ehdotti että hänen siskollaan olisi minulle vanhoja vaatteitaan jos haluaisin. Huomautin että tätini rinnanympärys on huomattavasti isompi että eivät ehkä ole sopivan kokoisia. Muutenkin 30 v ikäerolla vaatemaku poikkeaa omastani. Ymmärsi onneksi kerrasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten ihmeessä me voisimme tietää?
Ehkä jollain olisi vastaavia kokemuksia ja olisi päässyt perille syistä. Ap
Aloituksesta tulee vahvasti epäilys, että äitisi on tosiasiassa ostanut kyseiset vaatteet itselleen. Jostain
syystä hän tulee myöhemmin katumapäälle, mutta vaatteita ei voi enää vaihtaa kaupassa toisiin.
Alkava dementia? Joillekin tulee se paljon nuorempana kuin muille. Onko muussa käytöksessä
epäjohdonmukaisuuksia?
Vierailija kirjoitti:
Meillä anoppi osti aikanaan aina omaan tyyliinsä sopivia juttuja mulle lahjaksi ja tuliaisiksi. Yöpaitoja osti useita vuosien saatossa, lisäksi pöytäliinoja, maljakoita yms. jotka ei sopinu meidän kodin sisustukseen ollenkaan.
Itse ajattelen, että lahjan pitää olla saajansa näköinen, eikä lahjan antajan.
Lisään vielä, että anopilla on kyllä tytär, joka tykkää samanlaisista tavaroista kun äitinsä. Jakaa saman vartalon muodon ja pukeutumistyylin. En kyllä itse ajatellut muuttaa tyyliäni, vaikka sukuun liityinkin menemällä naimisiin hänen poikansa kanssa. Ehkä anoppi ajatteli.
- muistisairaus voi oireilla jo varhain
- kateus
- haluaa sinusta mini me:n edelleen
- itsekäs, ei välitä sinun tarpeista
Jne.
Ei ole helppoa ostaa muunlaisia kuin omaa silmää miellyttäviä vaatteita. Olet äidillesi aina hänen lapsensa, ehkä on vaikeaa mieltää lapsen olevan isompi kuin hän itse?
Miksi ylipäätään ostaa vaatteita, on vaikea kysymys. Omakin äiti ostaa. Ilmeisesti ajatuksena on ostaa jotakin tarpeellista. Vaatteita saa lähes joka kaupasta. Mitä ne lahjat olisivat mitä toivoisit saavasi? Mieti osaisiko äitisi hankkia niitä sen paremmin kuin vaatteita? Luultavasti menisi vielä enemmän metsään.
Vaatteet ovat siis jopa hänen kokoaan?
Joko hän piikittelee että tulet lihomaan hänen kokoisekseen geenien takia, tai sitten hän ei vain muista kokoasi ja ostaa usein vaatteita kahtena kappaleena, joista toisen antaa sinulle. Hän saattaa vilpittömästi ajatella että säästää sinulta vaateostoksilla käymisen vaivan kun ostaa kaksi vaatetta samalla kun käy itse ostoksilla ja löytää jotain mikä kannattaa ostaa.
Onko nuo vaatteet edes käytännöllisiä ja tarpeellisia? Tyyliin ulkoiluvaatteita tai villatakkeja? Sellaisia joita jokainen joskus tarvitsee, oli tyyli mikä tahansa.
Jos et oikeasti tee vaatteilla mitään, aina voit myydä ne kirppiksellä vaikka kerralla.
Minun äiti ei ymmärrä että ollaan kaksi erillistä ihmistä. Minä 39v äiti 74v. Olen aina ollut hänen jatkeensa ja tottakai pidän samoista asioista kuin hän (vaatteet, musiikki, harrastukset, ruoka jne). Jos teen jotain vastoin hänen neuvoaan niin se on vain hänen kiusaamista minun taholta ja haluan näpäyttää häntä. Esim valitsemani työpaikka ei miellytä häntä koska ei ole naisten ammatti - otin työn vastaan koska haluan kiusata häntä, en esim siksi että ala kiinnostaa minua. Mistään tälläisestä ei siis ole kyse mutta ei osaa katsoa maailmaa omaa napaansa pidemmälle. Haukkunut minua mm. huoraksi ystäväni vanhemmille kun olin 15v koska pukeuduin eri tavalla kuin hän. En edes paljastavasti vaan farkut ja t-paita mutta en häntä mielyttäviin kukkamekkoihin.
Nuorempana triggeröidyin hänen jutuistaan mutta viimeiset 10v olen laittanut jutut, uhkailun ja kiristämisen toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Olen rajoittanut näkemistä ja soittelua mahdollisimman minimiin. Asiallinen keskustelu ei auttanut vaan heti heittäydyttiin marttyyriksi niin luovutin. Elämä on paljon helpompaa!
Ajattelee aina itseään?