Lue keskustelun säännöt.
Miksi äitini ostaa minulle sellaisia vaatteita mitä itselleen?
19.01.2024 |
Ensinnäkin meillä on 35 vuotta ikäeroa ja minä olen hoikempi kuin hän, myöskin vartalonmallini on ihan erilainen. Ja vaatemakuni ihan ihan päinvastainen kuin hänellä. Hän ostaa minulle joka synttäri ja joulu lahjaksi vaatteita, mutta sellaisia, jotka on hänen tyylin ja maun mukaisia ja joita hän itse käyttäisi, ovat myöskin hänen kokoaan aina. Muita lahjoja en oikein saakaan, enkä tiedä mitä näillä vaatteilla tekisin. Hän ei halua niitä itselleen takaisin eikä omaan käyttöönsä. Eikä ne ole mitään hähen itselleen tekemiä huti-ostoksia, joita laittaisi eteenpäin kiertoon minulle, vaan on ihan varta vasten käynyt ne minulle ostamassa. Ja tällaista on ollut yli 20 vuotta, eli ei ole mikään dementian oire. Kun sanon että nämä eivät ole kokoani eikä lähelläkään tyyliäni, niin hämmästyy, että miten niin ei ole, hän oli ihan varma että on.
Mistä voisi johtua tällainen? Kyselee eräs, jonka vaatekaappi täyttyy aina synttärinä ja jouluna kummallisista vaatekappaleista.
Kommentit (48)
Minä ostan vieläkin joskus 17- ja 15-vuotiaille pojilleni vaatteita, mutta eivätpä tunnu kelpaavan. Ihan sama, onko sukkia vai sormikkaita, aina jotain vikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harva on oikeasti hyvä lahjan ostaja
Vierailija kirjoitti:
Minä ostan vieläkin joskus 17- ja 15-vuotiaille pojilleni vaatteita, mutta eivätpä tunnu kelpaavan. Ihan sama, onko sukkia vai sormikkaita, aina jotain vikaa.
Ni minä käsken laittaa nettikaupasta ostoskoriin vaatetta ja sitten käydään yhdessä läpi mitä otetaan ja tarvitaan
oma tyyli on jokaisella
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ostan vieläkin joskus 17- ja 15-vuotiaille pojilleni vaatteita, mutta eivätpä tunnu kelpaavan. Ihan sama, onko sukkia vai sormikkaita, aina jotain vikaa.
Ni minä käsken laittaa nettikaupasta ostoskoriin vaatetta ja sitten käydään yhdessä läpi mitä otetaan ja tarvitaan
oma tyyli on jokaisella
Tämä on hyvä tapa.
Minä olen kieltänyt ostamisen omalta äidiltäni, ja jos tuo jotain niin sanon että laitan roskiin jos ei vie takaisin. Eihän äitisi opi kun aina otat lahjat vastaan. Totuus on että monet on koukussa shoppailuun
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan se aina ihanaa, kun ensinnäkin äiti on elossa ja ostelee vaatteita. Siitä pitää ensisijaisesti olla kiitollinen.
Mutta: mun äiti teki tuota samaa. (Enää ei jaksa ostaa mitään, kun ikä painaa.)
En ole ymmärtänyt, mistä johtuu. Hän ajattelee monta muutakin asiaa toisten puolesta. Jos teen hänen luonaan jotain, niis sanoo, että lepäähän nyt vähän ja että syöhän nyt jotain tms. Eihän mistään tule mitään, jos vaan lepään ja syön. Sitten taas keksiin mulle uusia tehtäviä, mitä siellä pitäisi tehdä.
Jonkinlaista kontrollia kai. Olen kuin sätkynukke hänelle. Teininä ostin vain 3 vaatetta ilman häntä. Todella haukkui ne kaikki ja yhden leikkasi räteiksi.
Kouluun osti paksuja noloja mummohousuja. Sellaisia löysiä (Hänen kokoaan). Syynä kuulemma, että en paleltuisi ja saisi virtsistä.
Vinkkaa että lahjakortti olisi kiva juttu. Sano vaikka että vaatteita sinulla on jo tarpeeksi.
Ootteko huomanneet: joskus on niinkin päin, että tytär näyttää äitinsä kopiolta. Jos äidillä kauluspaita niin tyttärelläkin, jos äidillä gebardi-paita niin tyttärelläkkn. Jopa hiustyyli voi olla sama. Olemus. Tulee tunne, että heillä on hyvät välit keskenään.
Minä ainakin saan sen kymmenennen Mariskoolin jos en sano mitä haluan