Ottaisitko puolitutun ekaluokkalaisen mukaasi autoon, jos näkisit tämän

teit ihan oikein. Ei lasta voi pakkaseen jättää. Puhuitko äidin kanssa?

todella kiitollinen, jos pieni lapseni pääsisi pois pakkasesta ja kotiin.

sanoa mitään muuta kuin kiitos ja sulkea ulko-oven. Siksi minulle jäikin hiukan hölmö olo.

teit ihan oikein. Ei lasta voi pakkaseen jättää. Puhuitko äidin kanssa?

maantienreunaa kaksi km:ä? Ilman jalkakäytävää?

Minusta teit hienosti! Ehkä sitä äitiä hävetti..

maantienreunaa kaksi km:ä? Ilman jalkakäytävää?

Oma ekaluokkalaiseni kyllä kävelee myös pakkasella 2km koulumatkan - tosin jalkakäytävää pitkin.

siinä ajassa, kun ulkona tytön kanssa värjöttelit ja odottelit, että saisitte äitiin yhteydyn, tyttö olisi kävelemällä ollut jo kotona. Eikä kävellessä olisi kylmä päässyt yllättämään. Nyt varmaan tuli jo kylmäkin, kun paikoillaan odottelitte, että saisitte äitin kiinni...



Eli en ymmärrä tuota vehtaamista! Olisit antanut tytön kävellä, tai sitten olisit ottanut kyytiin, mutta tuo ulkona yhdessä värjöttely ei kuulosta kyllä oikein mukavalta.

Minusta olisi kamalaa, jos puolituttu täti ei jäisi auttamaan lasta tuollaisessa tilanteessa. yrittittehän kuitenkin ensin muita keinoja ja autoon ottaminen oli vasta viimeinen keino.



Eri aisa olisi, jos lapsella ei olisi mitään hätää, vaan joku vaan päähänpistosta ottaisi lapsen kyytiin.

Kyllä älyttömän paljon ekaluokkalaisia kulkee tienpiennarta pitkin koulumatkat säästä riippumatta. Itse muistan lähettäneeni oman ekaluokkalaisen kouluun 32 asteen pakkasessa. Mutta jos lapsi olisi selvästi itkuinen ja hädissään niin teit varmasti oikein. Ei sitä sen kummemmin tarvitse miettiä.

Jos lapsi oli itkuinen eli hädissään, oli ihan oikein viedä hänet kotiin. Lapselle voi vielä jälkikäteen korostaa, että tällaisessa tilanteessa oli ihan ok tulla tutun kyydillä mutta vieraiden kyytiin ei saa mennä koskaan. Varmistit, että pieni koululainen pääsee turvallisesti kotiin - on muiden syy (koulukuljetus tai vanhemmat), että lapsi oli jäänyt pulaan. Jos oma lapseni olisi vastaavassa tilanteessa, niin toivoisin jonkun tutun toimivan samalla tavalla.

vaikka kuinka lapselle korostaa, että vieraan kyytiin ei saa mennä, niin noin helposti se kuitenkin käy =(

ja joka ei olisi ikinä käynyt meillä, niin olisin varmaan antanut sen mieluummin kävellä sen 2 km.

Mikäli äiti ei olisi vastannut puhelimeen eikä tekstareihin. Ja lapsi sanoisi, ettei saa tulla kenenkään kyytiin eikä halua tulla.

vaikka kuinka lapselle korostaa, että vieraan kyytiin ei saa mennä, niin noin helposti se kuitenkin käy =([/i

Kun joku sanoisi, että "tiedän, että sua on kielletty, mutta nyt on kuitenkin erikoistapaus"

Jos olisi täysin vieras lapsi, jota en tunne ja joka ei olisi ikinä käynyt meillä, niin olisin varmaan antanut sen mieluummin kävellä sen 2 km.

Mikäli äiti ei olisi vastannut puhelimeen eikä tekstareihin. Ja lapsi sanoisi, ettei saa tulla kenenkään kyytiin eikä halua tulla.

mu ajattelepas jotain pedofiilia, herkästi onnistuu vakuuttavasti puhumaan jonkun lapsen ympäri.

Minusta olisi kamalaa, jos puolituttu täti ei jäisi auttamaan lasta tuollaisessa tilanteessa. yrittittehän kuitenkin ensin muita keinoja ja autoon ottaminen oli vasta viimeinen keino.

Eri aisa olisi, jos lapsella ei olisi mitään hätää, vaan joku vaan päähänpistosta ottaisi lapsen kyytiin.

että vieraan kyytiin ei mennä, vaikka vieras väittäisi tuntevansa äidin tai isän. Olen sanonut, että täytyy kysyä siltä kyydin tarjoajalta, montako hevosta meillä on. Jos kyydin tarjoaja yrittää arvailla, ei kyytiin mennä. Meillä kun ei ole hevosia, ja kaikki naapurit sen tietävät Ja me siis asumme aidosti maalla.

harhailevan yksikseen pakkasella maantien reunaa pitkin?

Koulussa on kaikille lapsille puhuttu siitä, ettei vieraiden kyytiin saa nousta jne. Tänään kuitenkin kohdalleni osui lapseni koulukaveri tarpomassa yksin kotiinpäin (parin km:n matka). Tiedän, missä lapsi asuu ja että hänet haetaan aina autolla tai koulutaksilla koulusta.

Pysäytin auton ja kysyin, eikö taksi tullut. Tyttö oli itkuinen ja sanoi äitinsä tulevan hakemaan pian. Yritimme yhdessä soittaa äidille, jolla puhelin poissa päältä. Kirjoitin tekstarin ja odotin lapsen kanssa n. 20 minsaa. Sitten mua rupesi palelemaan niin, että kirjoitin taas tekstarin ja sanoin tuovani lapsen kotiin. Lapsi sanoi, ettei saa tulla kenenkään kyytiin ja sanoin tietäväni sen, mutta korostin tuntevani perheen ja tilanteen olevan poikkeustapaus.

Tyttö tuli mukaan ja äiti oli nukkumassa kuopuksen kanssa kotona.

Nyt olen miettinyt pitkin iltaa, teinkö oikein vai väärin vai olisiko pitänyt toimia toisin?

Soitin myös kouluun, mutta siellä ei enää vastannut ketään.

ihan oikein. Kunpa oman lapseni kohdalle osuisi myös yhtä fiksu ihminen jos moinen tilanne kohdalle sattuisi.