Mun kamala kakara tuo kohta jonkun surkean todistuksen

Jos vanhemman asenne lastaan kohtaan on tuollainen, niin tuskinpa se koulutodistuskaan siitä paranee. Häpeäisit.

ja senkin käyttäytymisnumero on varmasti seiska. Lapsella on asperger ja lukihäiriö ja on joutunut tekemään töitä sekä käyttäytymisen (sen assin takia) että tietopuolen numeroiden (sen lukihäiriön takia) eteen. Tyhmä ei ole, eikä kakara, vaan ihana älykäs lapsi joka yrittää parhaansa, mut ei vaan saa sitä parastaan esiin. Tietää sen itsekin, joten en ajatellut ainakaan mitään risuja varata, vaan antaa lomailla nyt ja kannustaa palkkioilla uuteen yritykseen sitten loppiaisen jälkeen.

Niinpä. Yritä ennemmin kannustaa lastasi, koeta auttaa läksyjen kanssa jne. Taustalla voi joskus myös olla lukihäiriötä tai muita oppimista vaikeuttavia seikkoja, mitkä eivät johdu lapsesta.



Toisilla on koulussa vain heikompi vaihe ja jossain vaiheessa löytyy uutta intoa. Muista ettei lapsesi loppuelämä todellakaan määrity (alakoulun) todistuksen perusteella!

Niinpä. Yritä ennemmin kannustaa lastasi, koeta auttaa läksyjen kanssa jne. Taustalla voi joskus myös olla lukihäiriötä tai muita oppimista vaikeuttavia seikkoja, mitkä eivät johdu lapsesta.

Toisilla on koulussa vain heikompi vaihe ja jossain vaiheessa löytyy uutta intoa. Muista ettei lapsesi loppuelämä todellakaan määrity (alakoulun) todistuksen perusteella!

todellisuudessahan olen kannustanut, tukenut, auttanut, hakenut apua jne. Välillä tosiaan vaan tulee olo, että tuo kakara tahallaan on tollainen ja että ihan sama mitä mä teen, niin asia ei paremmaksi muutu. Todellisuudessa lapseni on tänä vuonna tsempannut tosissaan, saanut jopa hyviä tuloksia kokeista välillä jne. Ja oikeasti lapsi on tosi rakas mulle ja tekisin mitä vain, että voisin auttaa häntä koulunkäynnin sujumisessa. Mutta välillä tosiaan meinaa toivo loppua ja kiukku tulee. Lapseni ei ole helppo, ja sitä on ollut vaikea hyväksyä helpon vauva- ja taaperoajan jälkeen. Itseänihän mä tässä oikeasti soimaan enkä lasta, joka varmasti on parhaansa yrittänyt. Kiitos kuitenkin että sain tänne anonyyminä purkaa negatiivisia ajatuksiani tällaisen avauksen muodossa. Helpotti heti :)

ap

lapsestani, vaikka ei koulussa vielä olekaan. Sama juttu, että vauvana ja taaperona oli maailman helpoin, mutta sitten, kun leikki-ikä tuli, niin muuttui todella villiksi ja ns. "tuhmaksi". Pelottaa hirveästi, että mitä tulee koulunkäynnistä sitten, kun se aika koittaa. Silti rakastan lastani kaikkein eniten koko maailmassa ja osaa hän olla tosi ihana ja kilttikin.

Uskotteko todellakin, että ihmisen arvon voi mitata todistuksella? Minun mielestäni nykyinen koulujärjestelmä joutaa romukoppaan. Jokainen lapsi on hyvä ja arvokas!

Rasteja on viisi kohdassa "osaat jonkin verran", kaksi kohdassa "osaat melko hyvin" ja neljä kohdassa "osaat hyvin". Osaat erittäin hyvin ei ole yhtään, mutta ei myöskään osaat vähän tai et osaa riittävästi.



Hyvin osaa matikan ja äikän, huonosti työskentelytaidot.



ap

Rasteja on viisi kohdassa "osaat jonkin verran", kaksi kohdassa "osaat melko hyvin" ja neljä kohdassa "osaat hyvin". Osaat erittäin hyvin ei ole yhtään, mutta ei myöskään osaat vähän tai et osaa riittävästi. Hyvin osaa matikan ja äikän, huonosti työskentelytaidot. ap

Mikä luokka?

Varaanko risut jo valmiiksi?

Hyi h-tti.

ap

Nauttiko hän esiintymisestä, sulautuiko joukkoon vai erottuiko muista outona ja vaivautuneen näköisenä? Minä en katso niinkään lapseni todistusta, vaan asennetta ja motivaatiota millä hän hommansa hoitaa.