Pitkässä parisuhteessa olevat - kysymys anteeksiannosta

Up

En avaa koskaan parisuhdeasioitani tällä palstalla yksityiskohtaisesti (kuten et näköjään sinäkään). Mutta olen antanut anteeksi itsekkään ja kylmän käytöksen. Sitä jatkui muutaman viikon ajan. Ratkaisevaa oli, että pystyimme lopulta keskustelemaan rauhallisesti asiasta, ja mieheni käytökselle löytyi selitys. Ei ollut ratkaissut häntä pitkään hiertänyttä ongelmaa, eikä ollut myöskään osannut avautua minulle asiasta. Uskon, että tämä ei enää toistu, koska miehelläni on niin syyllinen olo asiasta. Tajusi siis virheensä ja pyysi anteeksi. 

Parisuhteessa ongelmat ovat yhteisiä. Molempien on tuettava toisiaan vaikeissa asioissa ja molempien opittava tuomaan omat ongelmat pöytään ja avoimeen keskusteluun. 

Nykyään tuntuu, että parisuhteetkin on kertakäyttötavaraa. Monet eivät ole koskaan seurustelleet yli 2 vuotta. Kun ensimmäiset ongelmat tulevat esiin, niin niitä ei edes yritetä ratkoa. Todetaan vaan että hän nyt oli sellainen tai tällainen. Se ei tarjoa kasvun mahdollisuutta ihmiselle.

Nykyisessä sen, että lupasi viettää mun kanssa viikonlopun ja viime hetkellä perui. Tämän pahempaa ei ole tapahtunut.

Edellisessä olikin sitten pelkkää toksista kohtelua (muttei sitä pettämistä), josta mitään en antanut anteeksi, kun ei edes pyydettykään. Silti jatkoin aika pitkään perinteisesti "lasten takia" tai oikeastaan arjen sujuvuuden takia. Jälkeenpäin kyllä olen hyväksynyt menneen eli ei jäänyt traumoja. Se oli vain oppitunti, joka minun piti käydä läpi.

Onko asia sellainen että se ns kuuluu sinulle?

esim omassa avioliitossa meillä on eri rahat ja omat taloudet eikä yhteistä velkaa. Meillä on sovittu että kumpikin osapuoli hoitaa oman taloutensa eikä niistä asioista ole tarve keskustella tai kysellä. Eli jos paljastuisi että puoliso on vaikka korviaan myöten luottoveloissa himoshoppailun vuoksi, se ei vaikuta meihin niin että minulla menisi luottamus. Kulmia nostattaisi mutta koska asia on sovittu jo vuosikymmen sitten, miten asia on, se että puolisoni tekee jotain mikä ei minua miellytä ei sinänsä ole syy luottamuksen menettämiseen. 

 

eli onko puolisosi pettänyt sinun luottamuksesi? Vai vain tehnyt jotain mistä sinä et pidä, ja omissa mielikuvissasi sinulla on puoliso joka ei toimi niin?

Rikokset tietysti oma lajinsa, rikollisuutta ei tarvitse hyväksyä. Sekään ei ole sinun luottamuksen pettämistä mutta ymmärrettävää ettei rikollisen kanssa voi kuvitella parisuhdetta eikä sitä tarvitse yrittää. Jokainen normaali ihminen ansaitsee lähtökohtaisesti suhteen jossa toinen osapuoli ei ole rikollinen. 

No mitä se ap:n puoliso on tehnyt? Voisi kommentoida kun tietäisi tarkemmin.

Minun ex mies, jonka kanssa olin yhdessä 24 vuotta, petti yli 5 vuotta vuotta minua eri naisten kanssa avioliiton loppuvuodet. Ensin tuli ilmi yksi tapaus, joka oli fyysistä pettämistä. Ex itki anteeksiantoa ja annoin meille mahdollisuuden, kun ajattelin että ex tuntuu katuvan aidosti. Sitten sain selville nettipettämistä ja deittisivustoilla yhden yön juttujen etsimistä. Ei siitä enää mitään sen jälkeen tullut. Kunnioitus ja luottamus meni. Mies muuttui yhdentekeväksi minulle. Exän mielestä hänen pettäminen oli minun syytä. Jos olisin ollut sitä ja tätä ja pukeutunut näyttävämmin niin kuulemma hänen ei olisi tarvinnut pettää. Erosimme enkä ole halunnut olla hänen kanssaan missään tekemisissä eron jälkeen. Näin on hyvä. En halua yritää elää ja luottaa ihmiseen joka pettää luotamuksen koko ajan pahimmalla mahdollisella tavalla. 

Nyt olen exän mukaan hankala ex vaimo kun en suostu olemaan hänen kaveri. Minun pitäisi kuulemma olla hänen kaveri koska meillä on yheisiä lapsia. No ei pidä enkä halua. Minun määritelmä kaverista on jotain muuta ja minulla on oikeus sulkea myrkylliset ihmiset pois elämästäni.

Kumppani on lukenut henkilökohtaisia kirjeitäni jossa käsittelen henkilökohtaisia asioitani ja terapiaani. Annoin sen anteeksi. Luottamus on palautunut mutta kunnioitus meni. Sen palautumiseen menee aikaa, jos koskaan palautuu. 

Eli tekikö puolisosi jotain sellaista, joka kyseenalaistaa koko käsityksesi hänestä? Aikaa ainakin tarvitset, jos tuo selvisi vasta eilen. Nythän koko asia on vasta sellainen pimeä, epämääräinen möykky. Otan osaa ja toivotan voimia sinulle. 

Vaimo pettänyt monta kertaa. Eli pitkän jakson ihmeellistä minä minä elämää. 

Kriiseilyn jälkeen muuttui kaikin puolin paremmaksi. Tavallaan haluaa hyvitellä ja pitää kiinni siitä mitä on. 

Vaimo on tasoltaan 10-/10. En usko löytäväni parempaa, jos eroan. 

Ajattelen niin, että ihminen on erehtyväinen, eikä keneltäkään (itseltäänkään), voi olettaa täydellisyyttä. Virheitä voi sattua, monenlaisia, ja parisuhteessa on lähdetty ajatuksella toki vapaaehtoisuudesta mutta myös ns. Niin myötä kuin vastamäessä -periaatteella.

Ei ole mitään järkeä olla parisuhteessa, jos vastoinkäymisiä ei kyetä käsittelemään ja niistä ylipääsemään. Tietysti on tapauksia, mitä ei voi antaa anteeksi (väkivalta itseä tai muita kohtaan, tai muu vakava rikos, yhteisten varojen kavallus ehkä suurimpina) Ja henkilön oma katumus määrittelee paljolti, pystyykö asian yli menemään.

Mutta kysymykseesi: en mä ihan pikkukummasta heittäisi 20 vuoden liittoa menemään, jos ei ole vakavasta kyse, ja rakkautta on vielä olemassa.

Harmi, ettei ap avaa asiaa enempää. Näillä spekseillä en osaa anteeksiannosta sanoa mielipidettäni.

Yhdessä mieheni kanssa olen ollut yli 30 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Vaimo pettänyt monta kertaa. Eli pitkän jakson ihmeellistä minä minä elämää. 

Kriiseilyn jälkeen muuttui kaikin puolin paremmaksi. Tavallaan haluaa hyvitellä ja pitää kiinni siitä mitä on. 

Vaimo on tasoltaan 10-/10. En usko löytäväni parempaa, jos eroan. 

 

Varo vaan, en tämmöisen ihmisen kanssa rakentaisi kovin pitkälle tulevaisuutta. Jättää sinut heti kun kohdalle tulee vähänkin itseäsi "tasokkaampi" mies. Pettäjä pettää aina uudestaan. 

Ei voi anteeksi antaa kun toinen ei myönnä edes asioita, joihin on vahvat näytöt. 

Eikä se enää minua hetkauta, mielenkiinnolla odotan mitä uutta per seilyä elämä tuo tullessaan. 

Joo kauan aikaa sitten tajusin, että pitää luottaa vaan itseensä. 

Vierailija kirjoitti:

Up

MIllaista rikollisuutta ? Kerro. Mikä salaisuus.

Tuollainen alku on täysin perseestä.

Nottthhhhinnnggg.

Turha kysyä, kun et kerro mistä on kysymys. Jos kyse on rikollisuudesta, ei voi hyväksyä.

Jos olen ihan rehellinen, niin en mitään, kaikki on muistissa, ja asiat korpeaa minua ajoittain enemmän tai vähemmän. On oma valintani roikkua tässä lähes kolmekymmenvuotisessa avioliitossa ihmisen kanssa, joka on aivan yhtä paska kuin ihmiset nyt ylipäätään ovat. 

Onko joku esimerkiksi saatuaan tosi nuorena lapsenvahtihommista vastalahjaksi 80% viinan avulla ja vuoksi jättänyt heitteille, jollain tavoin lapsen hengittättömäksi. Vahingossa.

Ei sitä tietenkään helppoa ole kellekään suoraan tuoda esille. Kuitenkin on olemassa ihmisiä, jotka ymmärtävät.

Vierailija kirjoitti:

Vaimo pettänyt monta kertaa. Eli pitkän jakson ihmeellistä minä minä elämää. 

Kriiseilyn jälkeen muuttui kaikin puolin paremmaksi. Tavallaan haluaa hyvitellä ja pitää kiinni siitä mitä on. 

Vaimo on tasoltaan 10-/10. En usko löytäväni parempaa, jos eroan. 

 

Jälleen. Mielikuvitusvaimo. Käytit jonkin aikaa oikean käden sijasta vasempaa kättä ja toruit tästä vakiota, eli oikean puolen kämmentä. Kiitos tiedosta.

No aika vaikea kommentoida kun ei tiedä asiaa.

Jos jäi kiinni pornon katselusta, niin minulla on sinulle uutinen: on miehiä jotka katsoo ja miehiä jotka valehtelee katsomisesta. 

Polttaako pilveä kavereiden kanssa kalareissulla? Ei vakavaa. 

Murhasiko jonkun? En jäisi odottamaan omaa vuoroani. 

Ulkomaan komennuksilla tapahtuneita säännöllisiä pettämisiä. Aasian viennissä tämä on enemmän sääntö kuin poikkeus. Ajattelen, että olin hänelle aina kuitenkin enemmän kuin nuo nuortakin nuoremmat ilolinnut, joiden kanssa sai toteuttaa ihmisyytensä syvimmät perversiot.