Lue keskustelun säännöt.
Kaamea riita miehen kanssa aamulla.
26.11.2010 |
Pahinta oli se, että yksi koululaisista oli vielä paikalla (meni myöhään kouluun) ja kuuli riidan, jossa tuli sanottua varsin pahasti. Jälkiviisaana on hyvä sanoa, että olisi pitänyt hillitä tilanne siihen asti, että lapsi lähtee kouluun, mutta... virheitä tapahtuu. Harmittaa tietysti, mutta ihmisiähän me olemme. Pyysin lapselta anteeksi, että joutui kuulemaan aikuisten riitelyä ja selitin hänelle yksinkertaistettuna ja mahdollisimman neutraalisti mistä riita johtui ja että hän tai kukaan lapsista ei koskaan ole syyllinen aikuisten riitaan. Lapsi tuntui ymmärtävän, toivottavasti.
Rauhoituttuamme saimme riidan periaatteessa puhuttua läpi. Mieskin lupasi illalla puhua laspen kanssa asiasta (juuri miehen ääni taisi olla se kuuluvampi, varmasti hänenkin hyvä selittää vielä lapselle, että joskus tulee sanottua asioita, joita ei oikeasti tarkoita).
Kaikesta huolimatta minulle jäi todella surullinen olo. En tiedä miksi minun on helppo kyllä riidellä mutta niin vaikea kestää riidan aiheuttamaa pahaa oloa. Mietinkin usein eroa, juuri riitelyjen vuoksi. Ei meillä kuitenkaan mitenkään erityisen usein riidellä (siis aikuisten kesken), hyvin satunnaisesti, mutta minulle jää riidan jälkeen (vaikka asiat olisi sovittu) pitkäksi aikaa todella ahdistunut olo.
Kommentit (10)
nytkin, siis myös lasten osalta.
Kyllä meilläkin pyydetään lapsilta anteeksi ja selitetään asioita, mutta myös nähdään aikuisten riitely ihan normaalina perhe-elämään kuuluvana asiana. Välillä menee hermot ja toinen harmittaa. Ei sitä tarvitse pelätä. Toiselle voi osoittaa negatiivisetkin tunteet. Tietysti pitää yrittää pitää kieli kurissa ja pysyä asiassa, ei puhua rumasti, uhkailla erolla tms. Mutta siitä että välillä keittää yli, tulee huudettua tms. ei tarvitse olla huolissaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kyllähän koululainen jo tajuaa, että joskus tulee riitoja jopa vanhemmille ja ne tosiaan ei johdu lapsista... turhaa selitellä liikoja.
Ei sekään hyvä ole että lapset ei koskaan näe riitelyä mutta silti kotona on outo kireä tunnelma.Älkää nyt turhan paljon selitelkö sille lapselle asiaa
Pelkäsin saavani täältä hirveän ryöpyn haukkuja, kun lasten kuullenhan ei kukaan koskaan riitele.
No, joka tapauksessa tietyt asiat vaativat selitystä, mies laukoi loukkaantuneena (ihan aiheesta, myönnän) muutaman sellaisen lauseen, jotka saattavat vaivata lasta (joka on kuitenkin jo 11v). Minusta on paikallaan se, että miesKIN kertoo lapselle, että hän ei ajatellut mitä suustaan päästää. Sitten voimme unohtaa ja päättää sovituksi asian.
ap
Tunnut olevan ylihuolissasi
Lapsista osa on minun aiemmasta liitostani ja jostain syystä, en tiedä miksi, minä olen nykyisin hysteerisen tarkka siitä, mitä ja miten mies puhuu näille lapsille. Mies kokee - syystäkin - että hyökkään aina hänen kimppuunsa, kun hän puhuttelee "minun" lapsiani eikä hän saa minulta koskaan positiivista palautetta. Mies kokee myös minun osoittavan sillä, että puutun hänen sanomisiinsa lasten läsnäollessa, että en arvosta häntä. Tuntuu pahalta myöntää, mutta hän on kyllä oikeassa. Riita koski tätä asiaa, eli sivusi läsnäolevaa lasta aika läheltä. Lapsen syyhän tilanne ei tietenkään ole! Ja se on minusta laspen syytä ymmärtää varmasti. Tämä asia ahdistaa minua äärettömän paljon tällä hetkellä.
ap
p.s. emme ole mikään uusi uusperhe vaan mies on ollut isompien lasteni elämässä jo yli 10 vuotta
jos lapsi näkee vanhempiensa riitelevän, mielestäni tärkeintä olisi että lapsi näkee myös vanhempien pyytävän ja antavan toisilleen anteeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos lapsi näkee vanhempiensa riitelevän, mielestäni tärkeintä olisi että lapsi näkee myös vanhempien pyytävän ja antavan toisilleen anteeksi.
anteeksipyyntökeskustelua (joka usein sisältää enemmän kuin vain anteeksi), mutta toki nähdä se, että perheessä valitsee rauha ja tilanne on lauennut, asiat on sovittu. Voihan sen vielä ekrtoa lapselle, että olemme tehneet sovinnon (jos lapsi ei ole sitä sattunut kuulemaan).
ap
Tunnut olevan ylihuolissasi
Lapsista osa on minun aiemmasta liitostani ja jostain syystä, en tiedä miksi, minä olen nykyisin hysteerisen tarkka siitä, mitä ja miten mies puhuu näille lapsille. Mies kokee - syystäkin - että hyökkään aina hänen kimppuunsa, kun hän puhuttelee "minun" lapsiani eikä hän saa minulta koskaan positiivista palautetta. Mies kokee myös minun osoittavan sillä, että puutun hänen sanomisiinsa lasten läsnäollessa, että en arvosta häntä. Tuntuu pahalta myöntää, mutta hän on kyllä oikeassa. Riita koski tätä asiaa, eli sivusi läsnäolevaa lasta aika läheltä. Lapsen syyhän tilanne ei tietenkään ole! Ja se on minusta laspen syytä ymmärtää varmasti. Tämä asia ahdistaa minua äärettömän paljon tällä hetkellä.
ap
p.s. emme ole mikään uusi uusperhe vaan mies on ollut isompien lasteni elämässä jo yli 10 vuotta
että mies ei koe saavansa arvostusta. Sinä taas olet huolissasi siitä, kasvatatteko lapsianne "oikein" ja hyvin, ja haluat että mies kantaa vastuuta asiasta myös. Olet ehkä itse lukenut vuorovaikutuksesta tms. ja yrität toimia oikein, mies ei toimi samoin ja se ahdistaa? Mieskin tahollaan varmaan yrittää parhaansa, mutta ei ehkä ole niin tietoinen asioista kuin sinä tai näe niitä samalla tavalla? Tunnet epävarmuutta ja haluaisit että miehesi pelaisi samalla puolella kanssasi ja tukisi sinua, koet että niin ei ole. Hän haluaa samaa, ja kokee myös että olet häntä vastaan.
Vaikea tilanne, jos tulkitsin tämän oikein.
Jos tämä on tilanne, niin kummankin teistä täytyy yrittää osoittaa arvostusta toista kohtaan ja muistaa, että olette samalla puolella. Aloita vaikka siitä, että hampaat irvessä keksit positiivsta palautetta. Se mihin kiinnintät huomiosi, vahvistuu. Tätä voit kokeilla vaikka menisinkin arvioni kanssa ihan metsään, haittaa ei varmasti ole :)
Tilanne on vaikea, uskon. Jaksamista sinulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnut olevan ylihuolissasi
Lapsista osa on minun aiemmasta liitostani ja jostain syystä, en tiedä miksi, minä olen nykyisin hysteerisen tarkka siitä, mitä ja miten mies puhuu näille lapsille. Mies kokee - syystäkin - että hyökkään aina hänen kimppuunsa, kun hän puhuttelee "minun" lapsiani eikä hän saa minulta koskaan positiivista palautetta. Mies kokee myös minun osoittavan sillä, että puutun hänen sanomisiinsa lasten läsnäollessa, että en arvosta häntä. Tuntuu pahalta myöntää, mutta hän on kyllä oikeassa. Riita koski tätä asiaa, eli sivusi läsnäolevaa lasta aika läheltä. Lapsen syyhän tilanne ei tietenkään ole! Ja se on minusta laspen syytä ymmärtää varmasti. Tämä asia ahdistaa minua äärettömän paljon tällä hetkellä. ap p.s. emme ole mikään uusi uusperhe vaan mies on ollut isompien lasteni elämässä jo yli 10 vuotta
että mies ei koe saavansa arvostusta. Sinä taas olet huolissasi siitä, kasvatatteko lapsianne "oikein" ja hyvin, ja haluat että mies kantaa vastuuta asiasta myös. Olet ehkä itse lukenut vuorovaikutuksesta tms. ja yrität toimia oikein, mies ei toimi samoin ja se ahdistaa? Mieskin tahollaan varmaan yrittää parhaansa, mutta ei ehkä ole niin tietoinen asioista kuin sinä tai näe niitä samalla tavalla? Tunnet epävarmuutta ja haluaisit että miehesi pelaisi samalla puolella kanssasi ja tukisi sinua, koet että niin ei ole. Hän haluaa samaa, ja kokee myös että olet häntä vastaan. Vaikea tilanne, jos tulkitsin tämän oikein. Jos tämä on tilanne, niin kummankin teistä täytyy yrittää osoittaa arvostusta toista kohtaan ja muistaa, että olette samalla puolella. Aloita vaikka siitä, että hampaat irvessä keksit positiivsta palautetta. Se mihin kiinnintät huomiosi, vahvistuu. Tätä voit kokeilla vaikka menisinkin arvioni kanssa ihan metsään, haittaa ei varmasti ole :) Tilanne on vaikea, uskon. Jaksamista sinulle.
Kärjistettynä tilanne on se, että minä haluan, että mies toimii lasten kanssa "minun" tavallani ja mies näkee sen, mutta ei pidä siitä. Ja miksi pitäisi? Miksi minun tapani oikeasti olisi sen oikeampi? Ihannetilanne tietysti on se, että vanhemmat ovat kaikessa lasten kasvatukseen liittyvässä samaa mieltä, mutta eihän se niin mene, oli sitten ydin- tai uusperhe. Meillä mies kokee, että en hyväksy hänen tapaansa ja hän on siinä valitettavasti oikeassa osaltaan. Hän toimii kyllä suurelta osin fiksusti kaikkien lasten kanssa, käytännön jutuissa on itse asiassa huippuhyvä ja hienosti mukana, tasapuolisesti. Siksi on varmasti täysin ymmärrettävää, etä miehen mielestä on huutava vääryys, että minä naputan niistä pienistä jutuista, jotka minua ärsyttävät. Eikä se tee varmaan pitkällä tähtäimellä perheen dynamiikalle hyvää, että laspet näkevät kuinka toinen vanhemmista ei arvosta toista! Luulenkin, että suurempi työsarka tässä on minulla. Tuo positiivinen palaute toimii varmasti niin aikuisilla kuin lapsilla paremmin kuin negatiivinen.
ap, joka yrittää ryhdistäytyä
kun puhuit lapsellesi tästä asiasta.
sehän on normaalia että aikuiset joskus tappelee, mutta tärkeintä on näyttää lapselle että riidat voi myös sopia ja että äiti ja isi rakastaa toisiaan silti.
hyvä jos miehesikin vielä puhuu asiasta.
Ei sekään hyvä ole että lapset ei koskaan näe riitelyä mutta silti kotona on outo kireä tunnelma.Älkää nyt turhan paljon selitelkö sille lapselle asiaa