Voiko työstä irtisanoutua vain sen vuoksi jos ei pidä työstä?

Tietenkin voi. Sen jälkeen voi viettää kaikki päivät av:lla kertomassa, ettei työttömät koskaan työllisty ja kaikki työt menevät ja talossa oleville pomon sukulaisille ja työpaikkailmoituksetkin on feikkiä, koska ne ovat vain yritysten markkinointia. Ja teitenkin pitää muistaa, että deep state kartelli on sopinut työpaikkojen määrän. 

Muut ihmiset toki etsisivät ensiksi uuden työpaikan. 

Tottakai voi mutta siitä pamahtaa karenssi.

Kymmenen viikkoa tulee karenssia, eli ei saa työttömyyskorvausta. Sen verran se kirpaisee, mutta mitään työtä ei ole pakko tehdä.

Tietenkin voi! Suomessa ei orjuutta tunneta (ainakaan vielä)! 

Mää tein sen, työttömäksi 50-kymppisenä ja päivääkään en oo katunu. Liskäsi sain aivan ihanan osa-aikasen työpaikan ja aion jatkaa niitä hommia vaikka se 300 etuus poistuukin. Ihana olla kun saa nukuttua eikä itketä iltasin tai aamuisin.

Se jo kertoo Suomen palkkatasosta, ettei muutaman kuukauden karenssiin ole säästöjä. Ei vuosienkaan työssä olon jälkeen. Se tekee ihmisestä työnantajan nöyrän orjan.

Totta kai voi, olen minäkin noin tehnyt. Toki niin, että uusi (määräaikainen) työpaikka oli valmiiksi katsottuna ennen irtisanoutumista.

Terveyttään ei kannata työpaikan takia menettää. 

Ihan on suorastaan suositeltavaa irtisanoutua työstä, josta ei pidä! Jos työhön meneminen on pakkopullaa joka päivä, ahdistaa ja masentaa, niin se rupeaa nopeasti vaikuttamaan aivan kaikkeen elämässä, mm. nukkumiseen, ihmissuhteisiin jne. Ehdottomasti terveys ja mielenterveys ensin! 

Tässä on lisäksi myös se näkökulma, että ihminen joka ei pidä työstään onnistuu aika harvoin sen peittämään työpaikalla eli on usein tod. veemäinen työkaveri ja hyvin usein tekee myös monen muun ihmisen elämästä siellä työpaikalla helvttiä. Yksi kaikesta valittava, tehtävissä sluibaileva tai muuten vain naama yrmynä kulkeva tyyppi saattaa pilata koko porukan hengen. 

Vierailija kirjoitti:

Se jo kertoo Suomen palkkatasosta, ettei muutaman kuukauden karenssiin ole säästöjä. Ei vuosienkaan työssä olon jälkeen. Se tekee ihmisestä työnantajan nöyrän orjan.

Ei se taida olla palkkatasosta kiinni vaan kulutustottumuksista. Tiedän useammankin pienipalkkaisen, jossa on puskuria säästettynä.

Olen tehnyt juuri noin, tosin ensin oli tiedossa mitä sen jälkeen alan tekemään eli en jäänyt tyhjänpäälle.

Tietenkin voi. Mikään laki ei myöskään velvoita ilmoittautumaan te-toimistoon irtisanoutumisestaan vaan jos pankkitili kestää niin kotonaan saa maata ihan rauhassa ja etsiä uutta työtä itsenäisestikin. 

Voi irtisanotua tietenkin, mutta suosittelisin tietysti miettimään, että mitkä ne asiat ovat, joista ei kyseisessä työssä pidä, onko mahdollista muuttaa jotakin ja mitä aikoo tehdä irtisanoutumisen jälkeen? Onko tarkoitus vaihtaa kokonaan alaa, uudelleen kouluttautua vai auttaisiko tässä vain työpaikan vaihtaminen tai olisiko siellä nykyisessä työpaikassa mahdollisuus vaihtaa tehtäviä, tiimiä, yksikköä tms?

Kenenkään ei pitäisi kärvistellä työssä tai työpaikassa, jossa ahdistuu ja josta ei yhtään pidä, mutta en nyt toisaalta kannusta ihan sellaiseenkaan, että "äh, olen ollut Cittarissa myyjänä kaksi viikkoa ja tää on tosi tylsää, otan loparit, isä varmaan maksaa ensi kuun vuokran". 

Vierailija kirjoitti:

Se jo kertoo Suomen palkkatasosta, ettei muutaman kuukauden karenssiin ole säästöjä. Ei vuosienkaan työssä olon jälkeen. Se tekee ihmisestä työnantajan nöyrän orjan.

Joko sulla on säästöjä ja joudut käyttämään ne elämiseesi karenssin aikana tai sulla ei ole säästöjä ja saat toimeentulotukena ne rahat, jotka ilman karenssia saisit työttömyyskorvausta.

Jos Satosen ja EK:n unelmat toteutuu niin voi tietysti myös työntekijä irtisanoutua päteväksi toteamastaan syystä ilman irtisanomisaikaa. Hanskat vaan tiskiin ja huikkaa pomon toimistolle päin että vetäkää käteen

Se, että ei pidä työstään on todella fiksu syy lähteä töistä. Toki tietysti kannattaa selvittää, että oma talous on turvattu ja että pärjää rahallisesti. Fiksuinta olisi olla uusi työ valmiina ennen kuin irtisanoutuu, mutta vaikka ei olisi niin oma mielenterveys tulee aina ennen työtä.

Firmassa voi olla joskus vika tai väärä ala. Johtaminen. Odotukset ja oletukset työntekijää kohtaan. Jos ahdistaa kohtuuttomasti, meinaa seota ja on kipuja, osa kai joutuu jäämään pois. Uskon että hänelle on muu vaihtoehto, joku toinen tulee hänen tilalle. Riippuu kuinka kriittinen ala on kyseessä että koska voi lähteä, ehkei kaikki ole kriittisiä aloja. Usein löytyy korvaava ihminen siis tilalle. Ja luulen että on jo toinen suunnitelma tällä ihmisellä tai tulee eri juttuja.

Olen lähtenyt työstä jossa oli kamalaa. Sain 2kk karenssin josta selvisin säästöillä. Sitten ansiosidonnaista. Ihan hyvin meni. Yöunet sain takaisin ja elämänilon. Kannatti. 

Vierailija kirjoitti:

Mää tein sen, työttömäksi 50-kymppisenä ja päivääkään en oo katunu. Liskäsi sain aivan ihanan osa-aikasen työpaikan ja aion jatkaa niitä hommia vaikka se 300 etuus poistuukin. Ihana olla kun saa nukuttua eikä itketä iltasin tai aamuisin.

50-kymppinen eeeeiih

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se jo kertoo Suomen palkkatasosta, ettei muutaman kuukauden karenssiin ole säästöjä. Ei vuosienkaan työssä olon jälkeen. Se tekee ihmisestä työnantajan nöyrän orjan.

Joko sulla on säästöjä ja joudut käyttämään ne elämiseesi karenssin aikana tai sulla ei ole säästöjä ja saat toimeentulotukena ne rahat, jotka ilman karenssia saisit työttömyyskorvausta.

Ei saa täyttä toimeentulotukeakaan jos ei tulee bänät työkkärin kanssa.