5v ei leiki päiväkodissa
Onko muilla ollut vastaavaa?
Lapsi on ollut päiväkodissa jo useamman vuoden, mutta aina tulee vain palautetta että lapsi ei leiki muiden kanssa. On hyvin ujo ja vetäytyy herkästi vain seuraamaan vierestä. On kuitenkin reipas juttelemaan ja touhuamaan aikuisten kanssa. Kotona on muutama vanhempi kaveri, joiden kanssa leikkii.
Yritämme kotona saada lapsikontakteja, mutgs tietysti hoidon arkeen emme pysty kotoa käsin valittamaan.
Kommentit (15)
Nyt sanotte äkkiä lapselle, että edes esittää olevansa kiinnostunut muiden leikeistä ja että on kivaa toisten lasten kanssa. Muuten tulee psykologi ja sosiaalitäti ja vievät lapsen pois.
Vierailija kirjoitti:
Tuleva ahdistuja ja ylisuorittaja. Lastenpsykiatrialle asap. Normaali lapsi leikkii.
Hän leikkii kyllä kotona itsekseen tai aikuisten kanssa. Myös muutaman oman kaverin kanssa. Ongelma on vain päiväkodissa.
Ap
Oma lapseni oli vähän samanlainen, mutta ehkä sillä erotuksella, että oli yksi ja sama kaveri, kenen kanssa leikki. Mutta kun siis oli järjestettyjä leikkipareja ym. niin saattoi jäätyä ja vetäytyä ja katsoa vierestä.
On nyt 10 v ja toki on edelleen hiljaisen ja ujohkon oloinen monissa tilanteissa. Lapsi pärjää hyvin koulussa, tykkää olla siellä ja on tykätty kaveri koulussa. On siis kavereita, mutta viihtyy vapaa-ajalla kyllä itsekseenkin ja tarvitseekin sitä välillä. Pelaa joukkuepeliä, joka on tehnyt varmasti hyvää. Hoitaa aika reippaasti asioita, kulkee kavereiden kanssa bussilla kouluun ja kysyy kaupassa, jos ei löydä jotain. Viittaa paljon koulussa, mutta esillä ei hirveästi välitä olla. Perusluonne on aivan sama kuin vauvana ja pikkulapsena, mutta on rohkaistunut paljon.
Kyllä se siitä varmasti helpottaa ajan myötä.
Vierailija kirjoitti:
Oma lapseni oli vähän samanlainen, mutta ehkä sillä erotuksella, että oli yksi ja sama kaveri, kenen kanssa leikki. Mutta kun siis oli järjestettyjä leikkipareja ym. niin saattoi jäätyä ja vetäytyä ja katsoa vierestä.
On nyt 10 v ja toki on edelleen hiljaisen ja ujohkon oloinen monissa tilanteissa. Lapsi pärjää hyvin koulussa, tykkää olla siellä ja on tykätty kaveri koulussa. On siis kavereita, mutta viihtyy vapaa-ajalla kyllä itsekseenkin ja tarvitseekin sitä välillä. Pelaa joukkuepeliä, joka on tehnyt varmasti hyvää. Hoitaa aika reippaasti asioita, kulkee kavereiden kanssa bussilla kouluun ja kysyy kaupassa, jos ei löydä jotain. Viittaa paljon koulussa, mutta esillä ei hirveästi välitä olla. Perusluonne on aivan sama kuin vauvana ja pikkulapsena, mutta on rohkaistunut paljon.
Kyllä se siitä varmasti helpottaa ajan myötä.
Okei, kiitos vastauksesta :) Toivon kanssa että helpottaa ajan myötä. Pitää vain hyväksyä (myös päiväkodin henkilökunnan) että toiset ovat ujompia.
Ap
Olin itse vetäytyvä ja ujo lapsi. Aikuisten kanssa tykkäsin jutella ja pelata, mutta lasten kanssa oli vaikeaa. Oli mulla useimmissa elämänvaiheissa edes yksi kaveri, mutta en edes kouluiässä tykännyt viettää juurikaan vapaa-aikaa muuten kuin kotona. Edelleen aikuisena olen samanlainen. Olisi tavallaan kivaa, jos olisi kavereita, mutta en osaa ja jaksa tutustua tai ylläpitää kaverisuhteita. Sosiaaliset taidot mulla kyllä on ihan hyvät, käsittääkseni olen ihan tykätty työkaveri ja hyvä parisuhdekin.
Meillä oli lapsella päiväkodissa vähän saman tyyppistä, ja olimme tästä muutoksesta ymmällämme. Vetäytymisen ja puhumisen vähenemisen syyksi arveltiin lopulta kirjainpuutoksia puheessa, lapsi ahdistui kun aikuiset pväkodissa eivät ymmärtäneet ja tivasivat mitä lapsi tarkoittaa, ja muut lapset yhtyivät tähän. Kun kirjaimet lopulta löytyivät, puhe selveni niin että vieraammatkin ymmärsivät, ja lapsi siirtyi esikouluun uuteen porukkaan, löytyi rohkeus pikku hiljaa liittyä yhteiseen tekemiseen ja puhumiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuleva ahdistuja ja ylisuorittaja. Lastenpsykiatrialle asap. Normaali lapsi leikkii.
Hän leikkii kyllä kotona itsekseen tai aikuisten kanssa. Myös muutaman oman kaverin kanssa. Ongelma on vain päiväkodissa.
Ap
Ja ongelmia tulee olemaan myös koulussa. Yhteiskunta ei odota lapsilta muuta kuin sen, että ne käyttäytyy kuin tuhannet muut.
Ei siinä mitään ongelmia ole. Kaikki ei vaan välitä ikäistensä seurasta, tai leikistä enää tuossa iässä. Omat lapset oppivat 4 v iässä lukemaan, ja alkoivat aika pian lukea erilaisia aikuisten tietokirjoja yms. Eipä niitä kiinnostaneet sen jälkeen ikäistensä lasten jutut eikä leikit. Kiinnosti enemmän vaikka itsekseen miettiä avaruutta, elämän syntyä tms. mistä nyt olivat viimeksi lukeneet.
Päiväkodit nyt nykyään yrittävät tehdä ongelman ihan mistä vaan, kaikkien pitäisi olla niin samanlaisia ja tasapäisiä, mutta ei siitä tarvi välittää. Minä totesin vaan, että on vaan introvertti luonne kuten isänsä ja äitinsäkin, ja että se ei ole ongelma, eikä lasta tule yrittää pakottaa muunlaiseksi. Kyllä ne sen hyväksyivät, vaikka varmasti ovat takana päin jupisseetkin miten kummallinen se äitikin on :D Tosiaan, isänsä ja minä, matemaatikko ja fyysikko, ollaan oltu ihan samanlaisia "sulkeutuneita" nörttilapsia, ja oikein hyvä elämä on ollut. Ei tarvi tehdä ongelmaa siitä, mikä ei ole ongelma.
No ei kuulosta pahalta jos leikkii kuitenkin. Päiväkodissä meillä ainakin on teemana että joka lapsella olisi ainakin yksi kaveri. Eli voihan sielä päiväkodin kanssa miettiä miten lasta saa mukaan leikkiin pakoittamatta. Toisaalta jos lapsi on ujo ja ryhmässä muut on pelkkiä tavaran heittelijöitä ja huutajia niin kuka noiden kanssa haluaakaan leikkiä
Vierailija kirjoitti:
Ei siinä mitään ongelmia ole. Kaikki ei vaan välitä ikäistensä seurasta, tai leikistä enää tuossa iässä. Omat lapset oppivat 4 v iässä lukemaan, ja alkoivat aika pian lukea erilaisia aikuisten tietokirjoja yms. Eipä niitä kiinnostaneet sen jälkeen ikäistensä lasten jutut eikä leikit. Kiinnosti enemmän vaikka itsekseen miettiä avaruutta, elämän syntyä tms. mistä nyt olivat viimeksi lukeneet.
Päiväkodit nyt nykyään yrittävät tehdä ongelman ihan mistä vaan, kaikkien pitäisi olla niin samanlaisia ja tasapäisiä, mutta ei siitä tarvi välittää. Minä totesin vaan, että on vaan introvertti luonne kuten isänsä ja äitinsäkin, ja että se ei ole ongelma, eikä lasta tule yrittää pakottaa muunlaiseksi. Kyllä ne sen hyväksyivät, vaikka varmasti ovat takana päin jupisseetkin miten kummallinen se äitikin on :D Tosiaan, isänsä ja minä, matemaatikko ja fyysikko, ollaan oltu ihan samanlaisia "sulkeutuneita" nörttilapsia, ja oikein hyv
Eihän päiväkoti siitä välttämättä ongelmaa ole tehnyt, mutta tottakai vanhempien kuuluu tietää, miten päivä on mennyt. Se on ihan normaalia kuulumisten kertomista, kun kerrotaan, että lapsi on ollut itsekseen. Ja tottakai se saattaa huolestuttaa vanhempaa. Alkaa miettiä, että onko lapsi ahdistunut tai yksinäinen.
Ehkä hän on hieman arempi sekä sivusta tarkkailija. Ei voi pakottaa ketään mihinkään ja olemme jokainen erilaisia. Lasta voi tukea mutta eivät kaikki ole yhtä rohkeita tai sosiaalisia.
Vierailija kirjoitti:
Ei siinä mitään ongelmia ole. Kaikki ei vaan välitä ikäistensä seurasta, tai leikistä enää tuossa iässä. Omat lapset oppivat 4 v iässä lukemaan, ja alkoivat aika pian lukea erilaisia aikuisten tietokirjoja yms. Eipä niitä kiinnostaneet sen jälkeen ikäistensä lasten jutut eikä leikit. Kiinnosti enemmän vaikka itsekseen miettiä avaruutta, elämän syntyä tms. mistä nyt olivat viimeksi lukeneet.
Päiväkodit nyt nykyään yrittävät tehdä ongelman ihan mistä vaan, kaikkien pitäisi olla niin samanlaisia ja tasapäisiä, mutta ei siitä tarvi välittää. Minä totesin vaan, että on vaan introvertti luonne kuten isänsä ja äitinsäkin, ja että se ei ole ongelma, eikä lasta tule yrittää pakottaa muunlaiseksi. Kyllä ne sen hyväksyivät, vaikka varmasti ovat takana päin jupisseetkin miten kummallinen se äitikin on :D Tosiaan, isänsä ja minä, matemaatikko ja fyysikko, ollaan oltu ihan samanlaisia "sulkeutuneita" nörttilapsia, ja oikein hyv
😄🤣😂😂
Kiitos vastauksista! Itsekin olen ollut nuorempana ujo ja tunnistan samoja piirteitä lapsessa. Tuntuu myös, että ujous ei olisi ongelma päiväkodissa lapsi olisi toista sukupuolta?
Onneksi saamme pidettyä lapsella pitkät lomat ja järkevät hoitoajat, jos/kun päiväkotiarki on kuormittavaa.
Ap
Kaikki lapset eivät ole yltiösosiaalisia. Lapset pitää hyväksyä sellaisena kuin ne on. Itsekin olen aina ollut syrjäänvetäytyvämpi kuin veljeni. Olen aina myös kokenut huonommuutta siitä etten ole samanlainen kuin muut. Lopulta kesti 45 vuotta hyväksyä itseni sellaisena kuin olen ja ettei väkisin tarvitse nauttia ihmiskontakteissa jos se ei kerran ole luonteenomaista.
Tuleva ahdistuja ja ylisuorittaja. Lastenpsykiatrialle asap. Normaali lapsi leikkii.