Kannattaako hedelmöityshoitoihin jättää menemättä, jos pelottaa?
Lapsettomuuden syy on minun endometrioosi, joka on levinnyt kohtuun (myös adenomyoosi), munasarjoihin, vatsakalvolle, palleaan ja suolistoon, syvälle kohdun taakse... Olin leikkauksessa puoli vuotta sitten, jonka jälkeen yritimme muutaman kuukauden lasta luomusti. Kivut riistäytyivät käsistä ja tauti lähti leviämään ilman hormonilääkitystä. No, otimme yhteyttä lapsettomuuslääkäriin, koska minulla on enää noin alle viisi kivutonta päivää kuukaudessa. Aloitin Procren-pistokset, joilla munasarjat sammutetaan.
AMH mitattiin (se on yli 3). Lääkärit ovat silti sitä mieltä, että kannattaisi mennä suoraan ns. rankkoihin hoitoihin eli koeputkihedelmöitykseen. Tämä kaikki tuli ihan yhtäkkiä käsiteltäväksi. En halua, että lapsi saa alkunsa laboratoriossa maljalla. En halua, että mieheni joutuu käymään tämän kaiken läpi. Hän myösi jo, että ajatus tuntuu oudolta ja epäluonnolliselta. Itse pelkään munasolujen keräystä kuollakseni. Miten kestän odottelun ja pettymykset? Hoidot ovat niin pitkiä ja aikataulutettuja. Lisäksi minulla olisi keväällä alkamassa tärkeä harjoittelu opintoihini liittyen, toisella paikkakunnalla. Miten pystyn keskittymään siihen, jos hoidot ovat päällä? Myös taloudellinen puoli pelottaa, koska en ole vielä valmistunut.
Samaan aikaan kello tikittää ja endo pahenee joka kuussa. Kaipaan vertaistukea, jos täältä löytyisi hoidot läpikäyneitä ihmisiä.. Kiitos
Kommentit (34)
En ole varma, onko tämä palsta oikea paikka vertaistukeen. Miksei lapsettomien ryhmässä voi pohtia asiaa?
Lyhyt vastaus: kuinka tärkeää lapsen saaminen on? Vapaaehtoisiahan ne hoidot on. Itse sinä ja puolisosi päätätte, ei kukaan voi tietää miten iso asia lapsen saaminen on juuri teolle. Jos on ok, ettei lasta tule, sitten ei tule.
Vierailija kirjoitti:
Lyhyt vastaus: kuinka tärkeää lapsen saaminen on? Vapaaehtoisiahan ne hoidot on. Itse sinä ja puolisosi päätätte, ei kukaan voi tietää miten iso asia lapsen saaminen on juuri teolle. Jos on ok, ettei lasta tule, sitten ei tule.
Kiitos. Lapsi on ollut elämän suurin haave.
Ap
Luin vain alkua aloituksesta, ja tuli mieleen, että helpompi on alkaa hyväksymään lapsettomuus kuin päästä noin monesta pelosta ja epäilyksestä. Endometrioosin hoito parhaalla mahdollisella tavalla lienee ainut mihin kannattaa ryhtyä. Sitten vaan elämässä eteenpäin, eikä hirttäytyä sellaiseen, mihin ei ole pakko, tässä tapauksessa siis hedelmöityshoitoihin, joka taitaa olla vain jäävuoren huippu.
Onko jollakin kokemusta siitä, pahentavatko hoidot endometrioosikipuja?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Onko jollakin kokemusta siitä, pahentavatko hoidot endometrioosikipuja?
Ap
En tiedä, mutta ainakin kipulääkitys pitäisi olla mahdollinen.
Hoidot on iso asia ja kannattaa ottaa muutama kuukausi aikaa käsitellä asiaa. Tämä miettiminen ei kuitenkaan estä sitä, että teille tehtäisiin alkuhaastattelu ja tarvittavat tutkimukset ym. ennen varsinaisia hoitoja.
Kysytte lääkäriltä kaiken mahdollisen kivusta ym. ja käytte vaikka psykologilla juttelemassa (näitä on lapsettomuusklinikoilla, koska psykologin käynnit ovat pakollisia lahjasoluhoidoissa). Tämä on prosessi ja se ajatus kypsyy siinä matkalla.
Loppumetreillä voitte vielä peruuttaa hoidot tai lopettaa kesken, jos ne ovat liian raskaita. Moni saa lapsia endosta huolimatta.
Vierailija kirjoitti:
Lisään vielä, että näistä asioista puhuminen lapsettomuuden vertaistukiryhmässä on vaikeaa. En halua alkaa kyseenalaistamaan siellä hoitoja ja tuoda esiin omia pelkoja.
Ap
Olisiko endometrioosista kärsiville joku oma vertaistukiryhmä?
Miksi kaikki pitäisi päättää heti? Sulattelette aivan rauhassa tilannetta tämän vuoden ennen päätöstä miehen kanssa ja aloitatte ensi vuonna hoidot, jos siltä tuntuu. Tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Miksi kaikki pitäisi päättää heti? Sulattelette aivan rauhassa tilannetta tämän vuoden ennen päätöstä miehen kanssa ja aloitatte ensi vuonna hoidot, jos siltä tuntuu. Tsemppiä!
Ei tarvitse päättää heti, mutta tilanne tosiaan huononee koko ajan. Pistosten jälkeen ainoa hoitomuoto olisi kohdunpoisto. Pistoksia voi ottaa vain max. 6kk, koska ne vaikuttavat luuntiheyteen, muun muassa.
Ap
Nuo ovat normaaleja tuntemuksia hoidot aloittaville.
Voisiko pyytää tietoja joltain sattuuko jokin, myös netin tiedot tai käydä pelon aiheita läpi. Ettei stressaa suotta. Ja mikä helpottaa kipuja, lievitetäänkö niitä jos on. Ja onko riskejä jne. Mitään pakkoja ei ole. Ja onko tuttu henkilö paikalla hoitsuna tai lääkärinä, vaikka naiset.
Voitko aloittaa hoidot työharjoittelun jälkeen?
Ivf tuntuu oudolta ja kliiniseltä vaan tasan niiden toimenpiteiden ajan. Usko pois, sillä ei ole enää mitään merkitystä kun vihdoin tekee positiivisen raskaustestin eikä lasta todellakaan ajattele minään laboratoriolapsena.
Tuo kaikki on vain sinun päässäsi ja varmasti hyvin tavallista pohtia asiaa.
"En halua, että mieheni joutuu käymään tämän kaiken läpi. Hän myösi jo, että ajatus tuntuu oudolta ja epäluonnolliselta"
Ihan nyt oikeesti hei. Suhun pumpataan hormoneja, ronkitaan ja piikitetään, ja sä oot huolissasi siitä että mies joutuu kerran masturboimaan?
Vierailija kirjoitti:
"En halua, että mieheni joutuu käymään tämän kaiken läpi. Hän myösi jo, että ajatus tuntuu oudolta ja epäluonnolliselta"
Ihan nyt oikeesti hei. Suhun pumpataan hormoneja, ronkitaan ja piikitetään, ja sä oot huolissasi siitä että mies joutuu kerran masturboimaan?
Vierailija kirjoitti:
"En halua, että mieheni joutuu käymään tämän kaiken läpi. Hän myösi jo, että ajatus tuntuu oudolta ja epäluonnolliselta"
Ihan nyt oikeesti hei. Suhun pumpataan hormoneja, ronkitaan ja piikitetään, ja sä oot huolissasi siitä että mies joutuu kerran masturboimaan?
En ole sinun mainitsemasta asiasta huolissaan. Vaan siitä, mitä hoidot tekevät meidän parisuhteelle. Lisäksi olen itse tottunut vuosien varrella erilaisiin hormonikokeiluihin ja ronkkimiseenkin. Mutta munasolujen punktoiminen pelottaa ajatuksena, koska neula laitetaan emättimen läpi. Muu ei juurikaan pelota
Ap
No jos lapsen saaminen on elämäsi suurin haave, niin olisi äärettömän typerä teko olla menemättä niihin hoitoihin.
Tilanteesihan on sellainen, että ilman koeputkihedelmöitystä et raskaaksi tule.
Anteeksi että sanon tämän suoraan, mutta jonkun on pakko.
Jos todella haluaa lapsen ja perhe on suurin unelma, niin silloin kumpikin osapuoli hyväksyy lapsettomuushoidot, jos hoidot on ainoa tapa saada mahdollisesti omia lapsia.
Jos ei raskautta ja synnytystä halua kokea, mutta lapsia toivoo silti niin sitten adoptio harkintaan tai sijaisvanhemmuus.
Lapsettomuushoidot olen lävitse käynyt tuloksetta useaan kertaan. Ensiksi julkisella puolella ja sitten yksityisellä. Aikaa tähän touhuun on kaikkine yrittämisineen mennyt reilu 4 vuotta ja rahaa on palanut ja monet piikitykset piikittänyt, tabletteja syönyt ja suppoja käyttänyt. Elämä on ollut odottelua ja tunteiden vuoristorataa. Viime vuonna hyväksyttiin ajatus ettei lasta tule ja samaa mieltä oli hoitavataho.
Silti en kadu yhtään punktiota enkä mitään, koska tiedän tehneeni yhdessä mieheni kanssa kaikkemme unelmamme eteen. Se ei riittänyt ja unelma ei toteutunut, mutta pystyn olemaan sinut itseni kanssa paremmin, kun tiedän kaikki oljenkorret käytetyn ja yritetyn.
Tie ei tule välttämättä olemaan helppo, mutta yrittää kannattaa. Jollain voi hoidossa tärpätä ekalla kerralla mikä on hyvä juttu.
Ajatelkaa pidemmälle miehesi kanssa. Hedelmöitymistapa ei ole olennainen asia perhe-elämässä, johon loppupeleissä pyritte. Kun lapsi on syntynyt, tai jo silloin kun olet raskaana, ei ole mitään merkitystä sillä, kuinka raskaus on saatettu alulle.
Ylipäätään lapsihaaveissa laitetaan ihan liikaa painoarvoa odotus- ja vauva-aikaan. Tämä kaikki on lyhyt, ohimenevä vaihe vanhemmuudessa ja perhe-elämässä. Kolmen lapsen äitinä sanon.
Lisään vielä, että näistä asioista puhuminen lapsettomuuden vertaistukiryhmässä on vaikeaa. En halua alkaa kyseenalaistamaan siellä hoitoja ja tuoda esiin omia pelkoja.
Ap